Roikka

Taiteella ei ole mitään väliä – Henrik Härkösen taidenäyttelyssä ”It Doesn’t Matter” etsitään merkitystä

Henrik Härkösen näyttelyssä kristinusko, sarjalliset grafiikanvedokset ja lapsuuden puupyssyt ovat rinnastuvat ilman sen syvempiä tarkoitusperiä: Kehykset ovat hienompia kuin työt ja ainoastaan kokonaissommitelma ratkaisee. ”It Doesn’t Matter” on esillä Lappeenrannan Taidekeskus Idässä 4.10. – 27.10.

”Opettaja sanoi, että taiteen sisältö tulee automaattisesti. Minusta se on järkyttävää.” Härkösen mukaan kuvataiteilijat hän itse mukaanluettuna tekevät töitä joiden ainoa kriteeri on hienonnäköisyys, että sommitelma on onnistunut, että formaalit elementit, väri, muoto ja rytmi ovat sopusoinnussa keskenään. Teoksen päätarkoitus on näyttää hyvältä Instagramissa ja apurahahakemuksessa. Härkönen on saanut tänä vuonna kolme apurahaa.

”Kaikkea voi tehdä, kaikki menee läpi, millään ei ole mitään väliä. Halusin vastata tähän tekemällä ison puisen ristin. Se on symbolinen huuto keskellä postmodernismin arvokatoa. Mitä seuraa kun mikään ei ole oikein tai väärin ja mikä vain sommiteltu asia voi olla taideteos? Kaaos.”

Sarjalliset grafiikanvedokset ilmaisevat samaa teemaa. Taidehistoriaa ja mustia kasvoja punaisella taustalla toistetaan ilman päämäärää. Tarkoitus on kadonnut ja 666 Veljestä -teossarjan kehykset ovat hienommat kuin niiden sisältämät vedokset. Luonnonpuukehyksillä ja sarjallisella sommitelmalla kammetaan kuvista väkisin taide-entiteettejä. ”Ilmaisulla tai intohimolla tai sen täydellisellä puuttumisella ei ole taiteen kanssa mitään tekemistä.”

Merkityksellisyydenhaussa ajaudutaan turvalliseen lapsuuteen asti, jota lapsena rakennetut puupyssyt ja -miekat edustavat. Yksi niistä on taiteilijan isän tekemä. Kaaoksesta syntyy jotakin uutta: Kokemuksellinen readymade, joka tehty aikaisemmin elämässä tiedostamatta esineen taiteellista arvoa.

Arvokadon keskellä on siis jotakin positiivista. Kun kerran kaikkea voi tehdä ja millään ei ole mitään väliä, saattaa liejussa esiintyä myös jotakin arvokasta. Kuten vaikka idea taidenäyttelystä. Sen jalostamiseen todelliseksi ilmiöksi, jolla on jotakin tosiasiallista arvoa, ei tarvita muuta kuin konservatiivista pitkäjänteistä työtä. Ja sommittelua.

Lisätietoja antaa mielellään:
Henrik Härkönen 050 404 8631

Henrik Härkönen
”It Doesn’t Matter”
Taidekeskus Itä
4. – 27.10. 2018
ti-pe 11-17, la 11-14
Valtakatu 66 Lappeenranta

Emma Lappalainen ja Jyrki Markkanen on taiteilijapari jonka työskentelyä sitoo yhteen vanhat analogiset valokuvaus- ja vedostusmenetelmät sekä valokuvan käyttö taidegrafiikassa. Työparille leimallista on ilmaisukeinojen monimuotoisuus ja käsityöläisyys. Työskentelyn tuloksena syntyneet projektit löytävät yhteisissä näyttelyissä uuden vuorovaikutteisuuden. Lappalainen ja Markkanen ovat pitäneet näyttelyitä yhdessä vuodesta 2009.

Emma Lappalainen:

“Työskentelyni lähteenä ovat usean vuoden ajan olleet Kirjanpainaja/ lps. Typographus kaarnakuoriaisten kaivertamat jäljet. Nämä puihin tallentuneet elämän jäljet ovat avautuneet sisälläni muinaisena alkukielenä. Ne ovat herättäneet mielleyhtymiä painettuun kieleemme ja sen syntyyn, saaden minut tunnustelemaan sanojen olemusta ja kääntämään näitä kuvakielelle. Luonnon viestien seuraaminen ja sen merkkien tulkinnallinen vapaus luo hedelmällisen tilan ihmisen ja luonnon orgaanisesti versovalle vuoropuhelulle. Rivien väleissä kulkee visuaalisesti hahmoteltava kommunikaation väylä.

Työ sai alkunsa perintömetsästä Pohjois-Karjalan Haapalahdesta, neitseellisestä vaarojen ja soiden maisemista. Kyseenalaistan metsän arvon ajatuksen pelkästään taloudellisena hyödykkeenä sekä ajatuksen kuinka maata jalkojemme alla voi omistaa. En koe eläväni ihmiskunnassa vaan monimuotoisessa yhdyskunnassa, jossa jokaisella olevaisella on oma sijansa, tasapainon vuoksi.

Maa, linnut, kasvit, vedet, tähdet, aurinko, kuu sekä kirjat. Kaikkeus ympärillämme ja sisällämme.”

Jyrki Markkanen:
“Osuuteni näyttelyssä painottuu valokuvasarjaan Alue, jonka kuvat tallennan jättömailla ja tyhjentyneissä rakennuksissa, kaupunkien varjoalueilla poissa tuottavista keskuksista. Teokset syntyvät kahdesta päällekkäin asetetusta laakafilmi-negatiivista, usein ulko- ja sisätilan tai luonnon ja ihmisen muokkaaman rakennetun ympäristön yhdistelmänä. Kuvaparien etsiminen tuo kuviin syvyyttä ja muodostaa alueen jossa mielikuvituksessani liikun, tilan joka on riistäytynyt ihmisen näennäisestä hallinnasta, vyöhykkeen, kartan mustan läiskän. Olennaisena osana kuvien ajallisesti etääntyneeseen maailmaan vaikuttaa työskentelyni perinteisesti ison koon filmille, osin itsetehdyillä neulanreikäkameroilla ja vanhoilla vedostusmenetelmillä. Näyttelyn valokuvat ovat syanotypia/ kumipaino- ja pigmenttimustevedoksia.

Tallennan ja kuvaan myös esineitä ja asioita, rakentaen itselleni mentaalisen ympäristön josta teokseni syntyvät. Työhuoneeseen kulkeutunut kama on lähtökohtana fotoetsaussarjassa Arkisto joka luetteloi loputonta tavaramäärää yhden keräilijän osalta. Teosten näennäisestä keveydestä huolimatta sanoma on selvä, ihmisiä on yhä enemmän ja jokaisella on tavaraa joka hallitsee elämäämme ja josta osa jää jälkeemme todistamaan meistä. Rakennan myös veistoksia, laitteita joiden tekniikka on yksinkertaista ja näkyvillä, valoa ja mekaniikkaa. Materiaaleina käytän puuta ja terästä sekä kierrätän osia mekaanisista laitteista. Teoksiin liittyy myös pintojen tulostusta ohutvanerille, alumiinille tai akryylille.”

Taiteilijoista:

Emma Lappalainen (s.1976) on valmistunut taidegraafikoksi Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta v. 2005. Vuodesta 2009 lähtien hänen kiinnostuksen kohteena ovat olleet myös vanhat valokuvausmenetelmät. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä vuodesta 2004 alkaen Suomessa sekä ulkomailla ja niitä on Imatran, Jyväskylän, Lappeenrannan, Keuruun taidemuseoiden sekä Suomen valtion kokoelmissa. Lappalainen asuu ja työskentelee Imatralla sekä kausittain Jyväskylän grafiikanpajalla.

Näyttelyn tekstipohjaiset kuvat on kirjoitettu kirjoituskoneella ja valotusmenetelmien myötä vedostettu grafiikanlaatoilta. Valokuvat on toteutettu märkälevy -kollodium menetelmällä lasille sekä alumiinille.

Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto.

Jyrki Markkanen (s. 1956) on työskennellyt 1980-luvun alusta viime vuosiin Jyväskylän grafiikan pajalla, kunnes muutti Imatralle 2016. Painopiste työssä on siirtynyt perinteisistä grafiikan tekniikoista valokuvaan ja vanhoihin vedostusmenetelmiin sekä kolmiulotteisiin teoksiin.
Näyttelyihin hän on osallistunut vuodesta 1985 ja teoksia Suomen valtion, kuntien sekä museoiden kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Kaakkois-Suomen taidetoimikunta.

KORU + itä

Korutaideyhdistyksen jäsenten näyttely KORU + itä avautuu Taidekeskus Idässä Lappeenrannassa torstaina 2.8. Mukana ovat taiteilijat: Kimmo Heikkilä, Tuija Hietanen, Elina Honkanen, Sirja Knaapi, Mervi Kurvinen, Helmi Lindblom, Mia Maljojoki, Minna Markkanen, Eija Mustonen, Maria Nuutinen, Wiebke Pandikow, Ari Pyörälä, Inni Pärnänen, Tiina Rajakallio, Hanna Ryynänen, Jenni Sokura, Janna Syvänoja, Nelli Tanner, Suvi Tupola ja Tarja Tuupanen.

Osallistujista puolet asuu ja työskentelee Etelä-Karjalassa, mikä osoittaa taidemuodon vahvuutta maakunnassa. Taidekeskus Itä on tällähetkellä ainoa galleria Suomessa joka esittää säännöllisesti korutaiteen näyttelyjä.

Näyttelyä juryttämään kutsuttiin Valtion muotoilupalkinnolla vuonna 2017 huomioitu valokuvaaja sekä galleristi, Helsingin LOKALista tuttu Katja Hagelstam sekä kotimaisen korutaiteen kentän uranuurtaja, korutaiteilija Helena Lehtinen. He kuvaavat jurytysprosessia näin:

”Korutaideyhdistyksen näyttelyyn haki 24 korutaiteilijaa joista jyry valitsi teoksia kahdeltakymmeneltä tekijältä. Tämä osoittaa, että tarjotut teokset olivat korkeatasoisia ja että suomalainen korutaide elää ja voi hyvin. Näyttelyyn hyväksyttyjen teosten kirjo on laaja; korumuotoilusta koru-ja nykytaiteeseen. Valittujen teosten joukossa on mm. perinteeseen nojaavia, helposti käytettäviä koruja, mutta myös koskettava videoteos (Nelli Tanner, Imatra) ja ruokakulttuuriin kantaaottava teoskokonaisuus (Jenni Sokura, Lpr). Aiheiden käsittely on ollut kaiken kaikkiaan ammattimaista ja tulokset vakuuttavia. Myös materiaalien kirjo on kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Nyt esille tuleva näyttelykokonaisuus antaa hienon kuvan suomalaisen korutaiteen tämän hetkisestä tilasta.”

KORU + itä on ajoitettu samaan aikaan kansainvälisen KORU6 tapahtuman kanssa, johon kuuluu laaja kansainvälinen korutaiteen näyttely, työpajat ja kahden päivän seminaari elokuun puolessa välissä Imatralla. KORU6:n osallistujilla on näin mahdollisuus nähdä samalla hieno ote suomalaisesta korutaiteesta.

Korutaideyhdistys on Lappeenrannassa vuonna 2005 perustettu valtakunnallinen yhdistys jonka tavoitteena on edistää korua taiteena ja muotoiluna Suomessa ja ulkomailla. Näyttelyjen järjestäminen on yksi yhdistyksen toimintamuodoista. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jenni Sokura.

Lisätietoja – Jenni Sokura / 050 5736892

Näyttely on avoinna: 2.8.-1.9.2018, ti-pe 11-16, la 11-14

Etelä-karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten näyttelyssä mukana ovat kuvataiteilijat Eine Kaartinen, Annina Kettunen, Annamari Kinnunen, Katja Kuulas, Jyrki Markkanen, Samuli Poutanen, Jesse Pylsy ja Saimi Suikkanen. Parina viime vuonna Taiteilijaseuran jäsenmäärä on kasvanut kovaa vauhtia noin kymmenellä jäsenellä vuodessa. Jäseniä seurassa onkin jo toista sataa. Uusien jäsenten näyttely on jokavuotinen perinne, jolla halutaan juhlistaa ja nostaa esille äskettäin porukkaan tulleita. Osa uusista jäsenistä on viime vuonna Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistuneita tuoreita tekijöitä kun taas osalla on jo pitkä ura takana. Tämä vuosi on kuitenkin ainutlaatuinen, sillä taiteilijaseuralla on pitkästä aikaa ikioma näyttelytila jossa esitellä uudet jäsenet. Valtakadulla vesitornin juurella sijaitseva Taidekeskus Itä on puitteiltaan ja sijainniltaan erinomainen mutta myös tarpeeksi tilava mahduttaakseen sisäänsä kaikki osallistujat. Aikaisempina vuosina näyttely on pidetty muun muassa Lappeenrannan Valokuvakeskus Pihatossa ja jouduttu jakamaan kahteen osaan suuren osallistujamäärän takia.Tällä kertaa näyttely koostuu maalauksista, veistoksista, grafiikasta ja valokuvista. Väreiltään vähäeleinen kokonaisuus käsittelee laajasti ihmisen ja ympäristön toisiinsa kietoutumista sekä tästä jäävää jälkeä – miten se ilmenee ja kuka sen jättää? Näyttelyn on kuratoinut Etelä-Karjalan taiteilijaseuran jäsen, kuvataiteilija Maaria Jokimies. Nykyisin Helsingissä asuva Jokimies on osallistunut muun muassa Suomen presidentin juhlamuotokuvan tekemiseen.
Lisätietoja tarvittaessa antaa Maaria Jokimies / 050 4946168