Roikka

Project Babelin tavoitteena on koota yhteen taidegraafikoita kaikkialta maailmasta ja rakentaa uusia yhteyksiä studioiden välille. Yhteistyö mahdollistaa erilaisilla taidegrafiikan menetelmillä ja tyyleillä tehdyn taideteoksen luomisen. Prosessi on mielenkiintoinen ennalta-arvaamattomuudessaan; tulos syntyy vasta, kun kokoamme kaikki työmme yhteen, ja se eroaa alkuperäisestä kuvasta monin mielenkiintoisin tavoin. 

Projektia johtaa Team Babel, neljän taidegraafikon muodostama henkilökohtainen ryhmä: Anni Huttu, Naoji Ishiyama, Kaisa Koljonen ja Maria Pihl. He työskentelevät vapaina taiteilijoina taidegrafiikan studio Ratamossa Suomessa ja loivat tämän projektin Ratamon taidegrafiikan ja valokuvauksen keskuksen 10-vuotisjuhlan kunniaksi

Sasa Saastamoisen näyttely Myrsky kuvaa suurta mullistusta. Se on syntynyt ajassa, jossa useat muutosvoimat kuten ilmaston lämpeneminen, tekoäly, pandemiat, kasvava epätasa-arvo ja populismin ja äärioikeiston nousu tuntuvat uhkaavan vallitsevaa tasapainoa. Myrskyn voi siis tulkita metaforana laajalle yhteiskunnalliselle ja ekologiselle murrosvaiheelle, mutta myös henkilökohtaisen elämän rajulle käännekohdalle.

Näyttelyn teokset kuvaavat myrskyn eri vaiheita. Ne tarkastelevat olioiden ja ympäristön välisten suhteiden muuttuvia jännitteitä ja murrokseen liittyvää emotionaalista latausta. Niissä taivas tummuu, tuuli yltyy, rajuilma jyrähtää, sade piiskaa,… Näyttelyn ripustus pyrkii seuraamaan myrskyn kaarta. Se alkaa uhkaavien pilvien kerääntyessä taivaalle ja päättyy myrskyn jälkeiseen epätodelliseen hiljaisuuteen, uuteen outoon järjestykseen.

Sasa Saastamoinen on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teoksissa luonto toimii inhimillisen kokemuksen visuaalisena kielenä. Kasvit ja orgaaniset muodot saavat inhimillisiä piirteitä ja asettuvat vuorovaikutukseen keskenään Ne reagoivat ympäristöönsä ja mukautuvat, lähestyvät, kohtaavat, törmäävät ja vetäytyvät. Taiteellisen työn ohella Sasa työskentelee yrityselämässä analyytikkona. Molempia työsarkoja yhdistää pyrkimys monimutkaisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja kuvaamiseen käyttäen vuoroin intuitiivista, vuoroin analyyttista lähestymistapaa.

”Parvi – Swarm” -projektin ensimmäinen versio valmistui vuoden 2025 lopulla Kuvataideakatemian maisterityönä. Tässä näyttelyssä on esillä saman sommitelman toinen variaatio ja sen lopulliseen muotoon johtanut luonnosmateriaali.

Maalarina minua askarruttavat monet kysymykset: Miten hallintaa ja sattumaa säännöstellään ja mikä on niiden suhde? Miten maalaus kasvatetaan orgaanisesti, niin että siitä tulee enemmän kuin vain pelkkä kuva – miten se perustelee itsensä nimenomaan maalauksena, eikä esityksenä jostain itsensä ulkoisesta ilmiöstä? Miten myötäillään impulssia, josta tietoisuus samalla yrittää ottaa selvän ja määritellä, nimetä, pukea sanojen siistiin pakettiin, ennen kuin se on muotoutunut valmiiksi?

Sommitteluni on saanut vaikutteita eri aikakausina ilmenneestä ”horror vacui” -kuvaperinteestä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tyhjän tilan pelkoa ja taiteessa taipumusta täyttää tyhjä pinta kauttaaltaan. Aristoteleen ensimmäisenä esittämään idean mukaan luonto kammoksuu tyhjää tilaa, eli olevainen pyrkii aina täyttämään syntyneen tyhjiön. Itse ajattelen, että luonto on itsessään vain liikkeessä oleva paljouden matto ja vain taide voi luoda merkitystä tälle kaaokselle rajaamalla siitä osia kehyksen sisään tarkkailulle alttiiksi.

Toinen suuri vaikutteeni on ihmiskehojen ja kasvojen tutkiminen. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin lihasten, jänteiden ja luiden leikki, varsinkin silloin kun se ilmenee liikkeessä. Teosteni liikkeen kuvaamisen ja korkkiruuvimaisen väännön voi nähdä barokkimaalauksen perintönä. Kehoihin yhdistyvät koneen osat ja rakenteet ovat myönnytys teknologian estetiikalle. Ne muokkaavat hahmoistani orgaanisen ja keinotekoisen hybridejä.

Olen halunnut yhdistää nämä mielenkiinnonkohteet teoksissani saumattomaksi maailmaksi, joka tuntuisi luonnollisesti syntyneeltä omalta todellisuudeltaan. Maalaus on kuin liimaa, joka kuroo umpeen valvetodellisuuden ja unen välisen railon. Maalaus on alkuliemi tai muovailumassa, josta väri ja oliot kasvavat tai johon ne sulavat.

– Jussi Pirttioja

Jussi Pirttioja (s. 1988) on Lappeenrannassa toimiva taidemaalari, joka valmistui 2025 maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Aiempi taidekoulutus on saatu Saimaan AMK:ssa ja Pietarin Repin-instituutissa. Pirttojan teoksia on nähty lukuisissa ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa vuodesta 2013. Työskentelyä on aikaisemmin tukenut mm. Taike, SKR ja KKES.

Polttamaton maa

Vuonna 1974 Kiinan Xi’anissa maanviljelijät kaivoivat kuoppaa pieneen kummun rinteeseen ja oivalsivat, että tuo maisemaa aina koristanut kumpu ei ollutkaan tyhjä. Kummun sisältä paljastui valtava tila, joka oli kauan sitten täytetty savesta tehdyillä sotilailla, kokonainen armeija. Nyt tiedämme, että tuolloinen keisari halusi saada koko armeijan mukaansa tuonpuoleiseen, ja siksi hän halusi teettää savipatsaiden armeijan. Emme tiedä, missä keisari sielu nyt vaeltaa, mutta vielä tuhansien vuosien jälkeen voimme nähdä tämän tiukkailmeisen saviarmeijan ja miettiä, miten kauan kauan sitten elettiin. Uskottiin ja toivottiin. Rakastettiin ja surtiin.

Voimme kulkea Egyptin muinaisten pyramidien lomassa ja nähdä muinaisten käsien raskaan työn jäljen. Voimme katsoa ruostunutta viikinkimiekkaa ja miettiä, minkälaiset kädet sitä kannattelivat ja minkälaisen maailman puolesta. Voimme katsoa kauan sitten kuolleen kirjailijan kotitaloa ja kuvitella, miten hän on astunut juuri noita portaita ja kenties miettinyt niitä kuolemattomia ajatuksia, jotka yhä tänään koskettavat minua.

Olemassaolomme on ihana valonvälähdys pimeässä universumissa. Koskemme, teemme, luomme asioita, jotka kestävät paljon kauemmin kuin meidän taipaleemme täällä. Ehkä tuhansien vuosien päästä joku katselee ihmetellen jotain, mitä juuri tänään pidän kädessäni. Ehkä hän miettii, mitä tuo ihminen mahtoi miettiä, surra, toivoa, rakastaa. Tietäisipä!

Noora Ahonen on lappeenrantalainen kuvataiteilija, joka työskentelee sekatekniikoilla kuvanveiston ja mediataiteen keinoin. Näyttelyn teokset on valmistettu herkästi hajoavasta polttamattomasta savesta, joka on kerätty joutsenolaiselta maatilalta. Ahonen pyrkii taiteen avulla sovittamaan ihmisen eri puolia. Olemme osa eläinkuntaa ja samalla olentoja, jotka toteuttavat erittäin pitkäjänteisesti ja yrittävät hallita. Teokset ovat taiteilijan yritystä sovitustyöhön näiden eri puolten välillä.

TanjaSinikkaMirellan teokset koostuvat eri kokoisista tempera/putrido/öljyväri maalauksista, joissa hän kuvastaa HuoliSuojelijoitaan. He ovat omalaatuisia, lohtua ja hyvää tuovia olentoja, heissä on piirteitä eläinhahmoista sekä ihmishahmoista. Jokainen HuoliSuojelija on omanlaisensa persoona ja saa olla juuri sellainen kuin on.

Hän maalaa öisin ja intuitiolla kun muu maailma nukkuu. TanjaSinikkaMirella ei tee etukäteen luonnoksia. Inspiraation lähteenä toimii oma työhuone, itse tehdyt värit pigmenteistä, sekä kaikenlaiset lelut ja tavarat, joita työhuoneelta löytyy. Maalaus itsessään alkaa inspiroimaan edetessään.

Hän maalaa myös vanhojen maalauksiensa päälle, jolloin vanhojen ja uusien kerroksien yhdistelmistä tulee uusia symbiooseja. Maalauksissaan hän liikkuu esittävän ja ei-esittävän välimaastossa. Työskentelyn jäljet kertovat katsojalle taiteilijan läsnäolosta.

Näyttelyyn toteutuneet teokset ovat jatkumoa TanjaSinikkaMirellan useamman vuoden ajalta työstettyyn HuoliSuojelijat sarjaan.

TanjaSinikkaMirella Koskinen on Lahtelainen kuvataiteilija, joka on valmistunut 2015 Saimaan Ammattikorkeakoulusta.

Lisätietoja:

https://www.instagram.com/tanjasinikkamirella/
https://mirella.portfoliobox.net/galleria

Anna Jaatisen näyttely Hetken lepää valo on eksymistä tutuissa maisemissa, valonsäteiden näyttäytymistä ensi kertaa, risteileviä kerrostumia, neliapiloiden etsimistä ja ystävyyttä tiilitalojen keskellä.

Jaatinen tutkii näyttelyssään arkisia havaintoja ympäröivästä maailmasta, satunnaisten kohtaamisten tuomaa iloa sekä läsnäolon merkitystä maalauksen keinoin.

Näyttelyssä Jaatisen arkkitehtuurista ja rakennelmista ammentavat havainnot ja muistot sekoittuvat yhteen, muodostaen omia maisemiaan. Värin, muodon ja rytmin kautta havainnot purkautuvat ja rakentuvat näyttelytilassa abstraktiksi maalausinstallaatioksi. Teoksessa yksittäisten maalausten merkitys syntyy niiden tavasta toimia rakennusmateriaalina, muodostaen jännitteitä, kuvitelmia, kosketuksia ja läsnäolon maalausten, tilan ja katsojan välille.

Jaatisen teoksessa keskeistä on ihmettelevä asenne, mikään ei ole ennalta määrättyä tai paikoillaan olevaa, tärkeintä on olla avoin maalauksen tarjoamille yllätyksille.

BIO

Anna Jaatinen (s.1983) on Rautjärveltä kotoisin oleva taiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Jaatinen tutkii työskentelyssään havainnon ja tunnistamisen kokemusta, tilan ja maalauksen välistä suhdetta sekä itse työskentelyä, sen olemusta ja mahdollisuuksia. Maalausinstallaatioissaan hän käsittelee kohtaamisia, yhteensattumia, ystävyyttä sekä maisemaa kosketuksen ja läsnäolon kautta. Jaatinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2024. Hän on aiemmin opiskellut keramiikkaa ja tekstiilitaidetta Aalto yliopistossa ja on taustaltaan tekstiiliartesaani.

Instagram: @tildada

Heli Valkama

Joku suunnitteli kasvattavansa jotain

Joku suunnitteli kasvattavansa jotain kutsuu havainnoimaan tilaa, sen ominaisuuksia ja tilaan rakentuneiden elementtien välistä vuorovaikutusta. Taidegrafiikan vedokset, työskentelymateriaalit ja löytöesineet kumpuavat kaksi- ja kolmiulotteisuuden, toiston ja ajan myötä syntyneen kuluman välille kaartuvaksi installaatioksi Galleria Roikkaan. Näyttelyn nimi on monialainen työskentelytapa ja näyttelysarja, mikä kätkee sisäänsä kysymyksiä. Minimalistiset kuva-aihe, materiaalien runsaus ja väreilevä keltainen väri ovat Heli Valkaman tapa pohtia ja kutsua pohtimaan. Onko tyhjää tilaa olemassakaan? Onko digitaalinen tila oma vai yhteinen? Mihin esine heitetään kun se heitetään pois? Ketkä päättävät, miten yhteistä tilaa ja resursseja käytetään, entä miksi?

Heli Valkama on kuvataiteilija-muusikko, joka asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Tilankäytön, maankäytön ja vuorovaikutuksellisuuden teemat ovat ohjanneet hänen monialaista työskentelyään LAB-ammattikorkeakoulusta valmistumisesta saakka. Näyttelysarja Joku suunnitteli kasvattavansa jotain on nähty Taidetila Terrassa Kankaanpäässä kesällä 2025 ja Galleria Pihatossa Lappeenrannassa talvella 2024 ennen Taidekeskus Itään rakentumistaan.

helivalkama.weebly.com
IG: helcatgoat