Roikka

Galleria Roikassa nähdään ekspressiivistä maalaustaidetta. Onni Takkisen teokset käsittelevät hänen omia tunteitaan, joihin vaikuttaa ympäröivä todellisuus, kuten luonto ja ihmisen muokkaama kaupunkiympäristö sekä ihminen itse.

Teoskokonaisuus Taivaankappaleita / Heavenly Objects käsittelee oman elämän muutosta. Maalausten visuaalinen ilme ja sisältö ovat muuttuneet taiteilijan elämäntilanteen mukana. Teoksiin on haettu inspiraatiota tähtien elinkaaresta, kuun vaiheista, kartoista ja lapsuuden paperilennokeista.

Näyttelyn nimi, Taivaankappaleita, valikoitui kuu- ja tähtiaiheisten teosten pohjalta. Paperilennokit eivät ole taivaankappaleita nimen varsinaisessa merkityksessä, mutta keveinä yrittävät uhmata painovoimaa. Kartat ovat eri muodoissaan jo tuhansia vuosia kuvanneet tähtiä ja tähtikuvioita sekä planeettoja, joille emme ole koskaan astuneet.

Onni Takkinen on Tampereella asuva kuvataiteilija, joka valmistui Saimaan ammattikorkeakoulusta 2018. Takkinen työskentelee monipuolisesti taiteen kentällä: maalausta, piirustusta, video- ja äänitaidetta, ja performansseja.

Taivaanpallotapahtuma

Kaikkeuden laajeneminen havaittiin 1920-luvulla. Tämän päivän kosmologi tietää laajenemisen olevan kiihtyvää. Kaukaisimmat kohteet loittonevat meistä valon nopeudella ja tulevaisuudessa vieläkin kovempaa vauhtia.

Tämä ja lähes kaikki avaruuden asiat ovat melko käsittämättömiä. Aina voi ajatuksissaan palata siihen, mistä kaikki alkoi ja mihin se laajenee.

Kimmo Ylösen ikioma puuavaruus on laajentunut vuodesta 2010. Singulariteetti sijaitsee tasan tarkkaan Koneen säätiön Saaren kartanon navetassa. Siellä kertyivät kokoon ensimmäiset taivaanpallot. Sen jälkeen kierrätettyä ja löydettyä materiaalia on kasaantunut kappaleiksi oman kellariverstaan lisäksi taiteilijaresidensseissä Balilla, Mäntässä -Serlachius museon vieraana, sekä viimeksi kesällä 2019 Tohmajärvellä. Ylönen pääsi purkamaan punamultalautaa puoliksi kaatuneen saunan seinästä Murtoin kylällä. Koulukeskuksen teknisen työn tiloissa hän kasasi punaisen planeetan. Samasta materiaalista syntyivät saturnuksen renkaat. Puulle piirretyt maisemakuvat ovat täydentäneet näkyvää avaruutta vuodesta 2017.

Laajentuminen jatkuu. Taivaankappaleiden sarjassa yhdistyy monta Ylösen työskentelylle tunnusomaista asiaa. Pitkä, kenties päättymätön rakennusaika -kymmenes vuosi menossa, työskentely oman pajan ulkopuolella -tässä tapauksessa neljän residenssin suojissa ja kierrätetyn materiaalin käyttö.

”olen maannut pimeässä pulkkamäen päällä ja huimaantunut avaruuden mitasta. Olen katsellut kohteita kaverin kaukoputkella itseni lähes tiedemieheksi tuntien. Avaruuden kuvaaminen puisin palloin ja ympyröitä piirtäen, tämä palikkaleikki, ei paljon poikkea lapsuuden hankkeista. Laserpyssyllä ammutaan vähemmän ja kirjat ovat entistä paksumpia, mutta kysymykset ovat aina niitä isoimpia ja ymmärtämisen apuna on itse rakennettu malli.”

Kimmo Ylönen on Ylöjärvellä, vuonna 1970 syntynyt kuvataiteilija. Ylönen valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta 1996. Seuraavana keväänä hän muutti Norrskatan saarelle, Paraisille. Ulkosaaristossa Ylönen ryhtyi veistämään. Myöhemmin tulivat mukaan muut luonnon- ja kierrätysmateriaalit neulasista räsymattoihin.

Kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana puuhun ankkuroitu tekeminen on ottanut odottamattomiakin muotoja. Ylönen on muun muassa paistanut neljä metriä leveän leivän, muuttanut Turun kaupunkiliikenteen bussin isoksi nelipyöräiseksi vatupassiksi ja kävellyt kotiovelta Rovaniemelle taidetta rakentaen.

Marjukka Korhonen – Triggeri
12.3.-4.4.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 11.3. klo 18-20!

Marjukka Korhosen näyttelyn keskeisiä hahmoja ovat valualumiiniin ja kipsiin valetut androgyynitytöt. Hän varioi hahmoa lisäämällä niihin kolmannen käsivarren tai aikuisen naisen kipsisen isovarpaan. Joskus androgyynityttö sylkee tai huutaa tai saan pintaansa jonkin värin. Jokainen yksittäinen hahmo kätkee sisälleen muutoksen impulssin tai laukaisijan; triggerin, toimintaketjun käynnistävän liikkeen, joka aiheuttaa ohimenevän tai pysyvän muutoksen. Triggeri on veistosten työvaiheessa esille noussut lähtökohdan nyrjäyttänyt pieni absurdi tekijä. Se monitulkinnallistaa veistoksia ja voi viedä katsojan katsomaan ja näkemään eritavalla kuin aikaisemmin.

Elina Laitinen – Vaatimattomista oloista (osa 1)
13.2.-7.3.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 12.2. klo 18-20!

Taidekeskus Itä ylpeänä esittää Elina Laitisen ensimmäisen yksityisnäyttelyn “Vaatimattomista oloista (osa1)” galleria Roikassa. Laitinen on vaatesuunnittelija,joka tutkii taiteen, muotoilun ja kokeellisen tekstiilisuunnittelun leikkauskohtaa.

Laitinen pyrkii ymmärtämään materiaalien ja tekstiilien historiaa ja viitteitä löytääkseen tavan kertoa alkuperästä ja tarkoituksesta. Näyttelyssä on mukana erilaisia kappaleita, kuten mekkoja, seinätekstiilejä ja valokuvia, jotka välittävät tekstiilien ikääntymisen estetiikkaa. Niissä on havaittavissa jälkiä, auringon haalistumia ja hautaamisen aiheuttamaa hajoamista.

Laitinen käsittelee ajatusta tunnearvosta työssään kahdella tasolla. Tunneside muodostuu käyttäjän ja vaatteen välille, kuten myös vaatteen ja sen tekijän.Toisaalta tunnearvon kautta huomio kiinnittyy vaatteiden massatuotannon ongelmiin joita kasvava kulutus, vaatteiden lyhyt elinkaari ja kertakäyttöinen pikamuoti ilmentävät.

”Näyttelyn nimi on pinta. Maalausteni rakentelu lähtee kuva-aihioista käsin ennemmin kuin
tematiikan pohdinnasta. Vastaantuleva aihe herättää impulssin nähdä se maalauksen
keinoin. Teoksiin syntyy lisää tasoja alitajuisesti tai katsojan kokemusten heijastumana.
Teoksissa esiintyvät ihmishahmot ovat vääristellysti kuvattuja mallinukkeja, kuoria, jotka
olen halunnut maalata eläviksi. Elottomien pintojen ja esineiden kautta on mahdollista
kiinnittää huomio maalauksen muodollisiin elementteihin ja myös nautiskella outo laaksotematiikalla.

Rappeutunut lohkeileva pinta toistuu sekä ihmishahmoissa että seinäpinnoissa. Voi nähdä myös viittauksen maalaushistorian vanitas-aiheisiin. Epäpaikkojen ja talonraunioiden kuviin on tarkoitus paneutua meditatiivisesti ja maalarille niiden katselu on rauhoittavaa. Haluan näissä teoksissa luoda kodikkaan, nostalgisen
maailman. Valikoin mielenkiintoiselta näyttäviä yksityiskohtia ja muokkaan niistä
asetelmallisia kokonaisuuksia.

Viehätyn ajatuksesta, että taide karttaa määritelmiä eikä viittaa mihinkään itsensä
ulkopuoliseen. Tämä lienee käytännössä mahdotonta, mutta on innostavaa millaisia
ratkaisuja ajatustapa maalarille tarjoaa.”

Jussi Pirttioja (s.1988) on Lappeenrannassa asuva ja työskentelevä taidemaalari, joka on
järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin.
Hänen teoksiaan on nähty mm. Helsingissä, Tampereella, Joensuussa, Kotkassa,
taidekeskus Salmelassa, Ruotsin Ludvikassa ja Espanjan Gironassa.

Laura Vainikka

AMATÖÖRIN OBSERVATORIO

21.11.-14.12.2019

Taidekeskus Itä, Roikka-tila

Valtakatu 66

Lappeenranta

Taidekeskus Idän Roikka-tilassa avautuva Amatöörin observatorio-näyttely on installaatio, joka leikittelee etäisyyksien, huonon näkyvyyden ja olemattoman optiikan teemoilla. Näyttely on jatkumoa aiemmin syksyllä 2019 Lahdessa esillä olleelle samannimiselle teoskokonaisuudelle*.

Amatöörin observatorio on galleriatilaan rakentunut eräänlainen kuvitteellinen havaintopaikka. Observatorio keskittyy tarkastelemaan valoa, sen liikettä ja erilaisia olomuotoja. Teokset ovat saaneet innoitusta toisaalta tähtitieteen harrastajien havainnoista, mutta myös vanhoista vaihtoehtoisista havaintoteorioista. Niissä ihmisen näkökyky ja havainnon tapahtuma esitetään tyystin eri valossa kuin mitä nykytiede suosii.

Näyttelyn teokset muodostuvat muun muassa paperille painettuista vedoksista, esineteoksista, noesta ja valosta.

”Teosteni aiheet kumpuavat mieleenpainuvista ohikiitävistä hetkistä. Kun siveltimellä vetää viivan, syntyy jälki. Se erottaa ja yhdistää. Rekka liikkuu ja viesti kulkee. Kuningatar-taiteilija-hahmo valtavine sivunutturoineen seisoo rekan kyljessä ja toinen keskellä oopperasalin näyttämöä.

Teokset ovat öljy- ja alkydimaalauksia kankaalle. Teen työtä keskeneräisessä maailmassa esittävän ja abstraktin risteyksissä. Lapsena olin juosta kuorma-auton alle, mutta äitini ehti pelastaa minut viime tipassa. – Jäin eloon ja ajattelen, että maalaan juuri siksi.”

Anna-Leena Vilhunen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteilijaksi 1990 ja maisteriksi 2002. Hän on opiskellut lisäksi Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto), Kankaanpään taidekoulussa ja Oriveden Opistossa. Hän on pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin. Vilhunen on tehnyt myös mm. animaatioelokuvan Pallo karkaa vuonna 2016. Hänen teoksiaan on mm. Valtion, Helsingin Taidemuseon ja monissa yksityisissä taidekokoelmissa. Hän on Taidemaalariliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.