Roikka

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttely on Sini ja Jenna Kähösen uusin näyttelykonsepti. Pohjimmiltaan näyttely tutkii kuulumattomuuden sekä kuulumisen tunteita.

Jenna Kähösen ottaa kantaa KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita.

Kähönen tarjoilee näyttelyyn sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia. KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyssä Jenna Kähönen esittää kankaalle maalaattuja öljy- sekä sekatekniikkateoksia. Maalauksissaan Kähönen hyödyntää usein langan ja pitsin luomia painojälkiä. Pitsin painojäljen käyttö teoksissa luo yhteyksiä tekstiilin kuteiden sekä biologisen materian kudoksellisuuden välille.

Pitsin luomat painojäljet luovat teoksiin monokromaattisia ornamentaalisia pitsikuviota, joita taiteilija hyödyntää figuratiivisen hahmon ihon kuvauksessa. ihon koristeellinen kerros ei tuo hahmolle lämpöä tai turvaa katseilta vaan se muistuttaa verkkoa, joka rajaa hahmon kehon kokonaisuudessaan.

Sini Kähönen käsittelee kuulumattomuuden teemoja hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tulevassa teossarajassa Sini Kähönen tarjoaa katsojalle pääsyn raamatun paratiisissa esitettyjen houkutusten äärelle. Näyttely nostaa paratiisissa kuvaillun lankeemuksen esille satumaisen kevyissä merkeissä. Näyttelyssä esitettävät teokset ottavat kantaa paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kuka oikeastaan on kenen puolella ja miksi hyvän ja pahan tiedon puun houkutuksia edes tulisi vastustaa? Kähösen teokset koostuvat pääosin kankaalle sekä paperille maalatuista öljy- ja akvarellimaalauksista, joista osaa koristavat kierrätyskeskuksista löydetyt kullatut taulunkehykset.

Jenna Kähönen on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija -Kähönen valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulussa keväällä 2019. Jenna Kähönen ottaa osaa näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita. Näyttelyssä Kähönen esittää sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia.

Sini Kähönen on Jyväskylässä toimiva kuvataiteilija. Taiteilijan teokset koostuvat pääosin akvarelli-, öljyvärimaalauksista sekä installaatioista. Taiteellisessa tuotannossaan Kähönen käsittelee kuulumisen sekä kuulumattomuuden tunteita – hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

’ ”Veistossarja UNIKUVIA” sai innoituksen Outi Heiskasen näyttelystä Ateneumissa ja on omistettu hänelle. Veistossarja koostuu paristakymmenestä pienoisveistoksesta, joista osa seisoo jalustalla ja osa ripustetaan seinälle. Teokset ovat vapaita assosiaatioita: niillä on nimet, mutta kokija saa kernaasti nimetä ne itselleen sopiviksi.

Ajatukseni liikkuessa Outi Heiskasessa, halusin kokeilla myös grafiikkaa. Toteutin kokeellisen sarjan, jossa ”painolaattana” oli lunta ja jäätä ja värit pääasiassa puhtaina pigmentteinä maalattuna sulavan ”laatan” päälle. Osa teoksista yhdistää muitakin tekniikoita, mutta ”sulavan laatan” tekniikka on kaikille yhteistä.’

Atte Paju

Bond pystyi aistimaan huoneen sähköisen tunnelman

”Olen tehnyt monipuolisesti taidetta kymmenen vuoden ajan. Käytyäni Joutsenon Opiston kuvataidelinjan 80 -luvun loppupuolella oli ajatus taiteilijan urasta vahva. Väliin kuitenkin tuli 20 -vuoden työpätkä silkkipainoyrittäjänä, kunnes ajatus vuonna 2013 kävi konkretiaksi. Taiteen lisäksi olen toiminut vuodesta 2015 suomen tunnetuimman ITE-taiteen kokonaisuuden, Veijo Rönkkösen Patsaspuiston ylläpitäjänä. Omaa taiteellista suuntautumistani innoittaa surrealismi, pop-taide ja paatuneena vinyylivevyharrastajana levykansitaide. Taiteen tekemistäni leimaa, jopa riivaa jatkuva muutos ja tähän liittyvä ajatus päästä omista maneereistani eroon. Nykyistä tapaani maalata kutsun ohjatuksi sattumanvaraisuudeksi. Vaikka idea työstä on päässäni vahva, on lopputulos usein minullekin yllätys. Jos en olisi teosta juuri tietyllä hetkellä maalannut, olisi samalla ajatuksella tehty työ toisena päivänä jotain ihan muuta. Tämän näyttelyn veistokset ja maalaukset ovat valmistuneet kevään 2022 ja talven 2023 aikana.”

Hanna Peräkylä
Scenery
Taidekeskus ITÄ / Galleria Roikka
9.3. – 1.4.2023.
Tekstiili-installaatio 

Hanna Peräkylän teoskokonaisuus Scenery koostuu moniulotteisista tekstiiliteoksista, uusiokäytetyistä sähkökaapeleista, piuhoista ja löydetyistä liinoista, jotka yhdessä rakentavat maisemallisen installaation galleria Roikkaan. Näyttely käsittelee tilan, paikan ja maiseman määrittelyä, energiaa ja maanmuokkausta. Näyttelyn nimi Scenery viittaa sekä maisemaan, että lavastukseen, kulissiin – maiseman keinotekoiseen rakennelmaan, uudelleenjärjestelyyn ja kerroksellisuuteen. 

Näyttelyn uusimmat teokset koostuvat kolmiulotteisista maisemamaalauksista, joiden pohjana ovat kierrätetyt tekstiilit, vanhat sähkökaapelit, rautalanka ja jo löydettäessä vääntyneeseen muotoonsa koneen pakottamat, sattumanvaraiset teräskehikot. Näissä kolmiulotteisissa maalauksissa yhdistyy kokeellisen kudonnan, tekstiilikollaasien ja tilkkutyön menetelmät. Näyttelyn teoksia yhdistää materiaalien käsittely kasvi-ja ruostevärjäten, maalaten, kirjoen ja kovettaen.

Scenery on jatkoa kesällä 2021 galleria 5:ssa Oulussa esillä olleelle näyttelylle Travelling (light), joka käsitteli virtuaalista matkaa ja paikan kokemusta etäältä. Näyttelykokonaisuuksien myötä Peräkylä on etsinyt uusia tapoja kehittää työskentelyään entistä tilallisempaan suuntaan. Hän pyrkii muodostamaan maalauksesta kerroksellisen kuvan, jonka kokemiseen vaikuttaa yhtälailla katsomiskulma, ympäristö, syvyys ja osittain myös liike. 

______

TaM Hanna Peräkylä (s.1984) on kouvolalainen kuva-ja tekstiilitaiteilija. Hänen teoksensa ovat käsitelleet kulutuksen, muistamisen ja ihmisen materiaalisuhteen teemoja. Peräkylän teoksille on ominaista erilaisten tekstiilien moninainen uusiokäyttö, vahva materiaalin tuntu ja veistoksellisuus. Kiinnostuksen kohteina ovat tila, maalauksen monimuotoisuus ja muoto.

Hanna Peräkylälle myönnettiin Kouvolan kaupungin kuvataiteilijapalkinto vuosille 2023-2025. Tunnustuksen myötä taiteilija pitää yksityisnäyttelyn Kouvolan taidemuseo Poikilossa keväällä 2024.

Peräkylä on valmistunut Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2013 tekstiilitaiteen maisteriksi. Hän asuu ja työskentelee Voikkaalla sekä työhuoneellaan Kuusankosken Taideruukilla. Peräkylän teoksia on mm. Kouvolan taidemuseo Poikilon, Taidekeskus Salmelan ja Namibian Yliopiston kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson maakuntarahasto.

Tarja Heilimo on taidegraafikko, Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ja sen grafiikan pajan perustajajäseniä.

UUDEN ÄÄRELLÄ näyttelyn uusimmat teokset kertovat murroksesta ja työskentelyn suunnan muutoksesta kohti puhtaita värejä ja avoimeksi kaiverrettuja eläinhahmoja.

Ilmaisu on ekspressiivistä ja myös monikerroksellista. Teokset ovat esteettisiä ja aiheet usein katsojalle helposti lähestyttäviä, mutta teoksiin kuuluu aina säröt, salaperäisyys ja syvällisempi merkitys, jossa katsojalle jää vapaus omaan tulkintaan.

Heilimo kokee taiteen olevan merkittävä yksilöön ja yhteiskuntaan vaikuttava kieli. Näkökulmaan vaikuttaa pitkäaikainen työskentely kahdessa ammatissa, taidegraafikkona ja työterveyshoitajana.

”Pääasiallinen tekniikkani on öljyväripuupiirros. Minua kiinnostaa materiaalina oksainen havuvaneri ja rosoinen kaiverrusviiva. Värimaailma rakentuu kerros kerrokselta, ja mukana on onnekas sattuma”, kertoo Tarja Heilimo.

Puukaiverrus, akryyli / öljymaalaus havuvanerille -tekniikassa kiehtoo yllätyksellisyys, omia teitään kulkevat värit ja kaivertamisen haasteet. Aiheet ovat luonnosta, joutsenia, kavioeläimiä, susia…

TIMO PARTANEN – TAULUJA¹

Viime keväänä ryhdyin sovittamaan maalauksiani kirpputoreilta hankkimiini vanhoihin kehyksiin. Tuloksena syntyi esineitä, joita mielestäni oli luontevaa ryhtyä kutsumaan tauluiksi.

Olen maalannut nämä tauluni havainnosta ulkoilmassa. Raamien rajaamina on esillä näkymiä muun muassa hakkuuaukioilta, lähiöpusikoista ja jättömailta. Siveltimenvetojen väleissä leijuvat pohdintani taulumaalauksen mahdollisuuksista tulkita aikaamme ja maailmaamme.

Helsingissä 3.10.2022
Timo Partanen

Timo Partanen (s. 1970 Ruovesi) asuu Helsingissä ja työskentelee siellä sekä Ruovedellä. Partanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutista 1995 ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 1999. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä sekä ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Teoksia mm. Suomen valtion, Helsingin taidemuseo HAM:n, Kuntsin modernin taiteen museon, Oulun taidemuseon kokoelmissa sekä koti- ja ulkomaisissa yksityiskokoelmissa.

¹ “Taulu >Installaation vastakohta. Litteä esine joka voidaan ripustaa mille tahansa seinälle. Vakavasti otettava taiteilija ei sano tekevänsä ’tauluja’.”
Pessi Rautio: Neljännestunnissa nykytaiteen tuntijaksi. Kustannus Oy Taide 2011

Vimma & Viima,
Tuomas Korkalo ja Kari Södö

Olemme kaksi kuvataiteilijaa pohjoisesta, -periferiasta. Taiteessamme meitä yhdistää mm. tilallinen ajattelu, jossa tärkeää on rytmi. Rytmi joka rakentuu tilaan materiaalin, perinteisten muodon ja värin lisäksi raikkaalla leikkimielisyydellä ja valtavalla groovella. Groove; joka syntyy geometriasta, orgaanisesta muodosta ja säroilevästä harmoniasta. Näitä mausteita yhdistelemällä syntyy ”soiva” orkestraatio. Näyttelyssä esitetään veistoksia, maalauksia ja installaatioita.

Tuomas Korkalo (s. 1978, Rovaniemi) käyttää taiteessaan monia eri medioita piirtämisestä ja maalauksesta installaatioihin ja ympäristotaiteen menetelmiin. Korkalo pohtii taiteessaan usein värin ja valon ominaisuuksia tilassa, sekä kuvataiteen teorian matemaattisia lainalaisuuksia suhteessa taiteen kaoottisen maailmaan.

Kari Södö (s. 1963, Borås, Ruotsi) veistosten pääasiallinen materiaali on puu, jota hän käyttää veistettynä usein yhdistettynä puumateriaaliin suoraan luonnosta. Södöä kiehtoo vastakohtaisuuksien ja liikkeen kautta syntyvä dynamiikka ja rytmi niin muodon, materiaalin kuin värien käytossä taiteessaan.

“DAILY LIFE” – AN EXHIBITION BY DANISH ARTIST ANETTE JENSEN

”Japan is far away from the Nordic countries, but the culture is not unfamiliar to us, even though daily life comprises unfamiliar rituals and ways of living – for example keeping a distance instead of hugging, bowing instead of shaking hands and fixed standards for the size of rooms in Japanese homes. My observations and experiences from a residency in Kyoto are the themes of the exhibition “Daily Life”.

The pieces in my exhibition that portray my stay in Japan, are made from tin, cardboard, paper and Japanese silk. In my artistic practice, I often use materials, which have been discarded or found in secondhand shops. Throughout my working process, I try to change the way we perceive and value these materials, and strive to create new forms while retaining the materials recognizably. The materials’ new appearance usually contains traces from my working process in which I have added and reduced layers on my way to finishing the piece. Some of the techniques I have used for the current exhibition are based on the tools and knowledge I obtained through attending several courses and visiting workshops during my residency.

I choose the materials I work with based on aesthetic considerations and my historical knowledge (I have also studied history at university). The two factors are equally important to me. And I have found that aesthetics permeates Japanese culture, and the history of objects mean something philosophically speaking (for example, expressed in shibui and sabi).

Paper and textiles are central to my artistic practice. In Japan, both have fibers as their basic material – the fibres are either processed in such a way that they are spun into thread and woven together into large expanses of fabric or they are “cast” into paper. The resemblance between paper and textiles is striking, and Japan especially is a hotbed for the two materials’ parallel development, and its 1500-year long history has provided me with endless inspiration.”

The exhibition is supported by Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation