Näyttelyt

Riikka Lenkkerin (s. 1971 Kemijärvellä) Työhuoneella näyttely kuvaa sitä, miltä työskentely taiteilijan ja alastoman mallin välillä näyttää ja millaista työhuoneella on, kun maalaaminen tapahtuu.
Maalari tekee havaintoja mallista ja samalla omasta työympäristöstään, jättämistään jäljistä, keskeneräisistä teoksista ja työvälineistään. Työhuone näyttäytyy tilana, jossa asiat ovat kesken ja levällään, tekeillä olevat maalaukset ovat vain yrityksiä, jotka saatetaan hetkenä minä hyvänsä päälle maalata tai muuttaa.

Alastomalla keholla on länsimaisessa taidehistoriassa oma paikkansa. Alastomuutta on tarkasteltu useimmiten ihannoiden, idealistisesti, sukupuolittuneesti ja katseen kohdetta seksualisoimalla.

Millaista on olla mallina? Miltä tuntuu olla alastomana tutkivan katseen edessä? Maalauksissa malli makaa tarkasteltavana, pitää taukoa, hieroo puutuneita jäseniä, pukee tai riisuu. Teosten kuvaama tilanne vaikuttaa vuoroin latautuneelta ja vuoroin uneliaan tylsältä.

Näyttelyssä maalaukset saavat rinnalleen lyhyitä tekstejä, joissa malli kuvaa tuntemuksiaan ja mallina oloaan, tarkkailee taiteilijaa ja tämän valintoja sekä pohtii laajemmin mallimaalausperinnettä.
Mallina on Riikka Lenkkerin puoliso Sampsa Virkajärvi, joka on itsekin kuvataiteilija. Taiteilijan ja mallin välinen vuorovaikutus toimii näin usealla eri tasolla, puolisoiden kesken, mallin ja maalarin ja kahden kuvataiteilijan keskinäisenä peilautumisena ja vuoropuheluna.

Riikka Lenkkeri asuu ja työskentelee Mäntässä. Hän valmistui Genovan kuvataideakatemiasta (L’Accademia Ligustica di Belle Arti) vuonna 1995. Lenkkerin tuotannossa näkyy eurooppalaisen maalaustaiteen tuntemus. Teoksissaan hän usein soveltaa nykymaalaukseen vanhoja historiallisia maalaustekniikoita ja kuvallisia viittauksia. Lenkkeri tunnetaan erityisesti suurikokoisista realistisista henkilökuvista, joissa vahva sivellintyöskentely ja runsas väriaines korostavat kuvattujen henkilöiden ruumiillisuutta ja läsnäoloa. Lenkkerillä on takanaan liki 30-vuotinen ura ja hänen teoksiaan löytyy useista julkisista kokoelmista.

www.riikkalenkkeri.fi

”Olen vuodesta 2016 lähtien yhdistänyt lyijykynäpiirroksen monotypialla tekemiini väripintoihin. Olen jo pitkään mielikuvissani tavoitellut teoksiini keveyttä yhdistettynä hentoon viivaan. Tekniikkana monotypian ja lyijykynän yhdistelmä antaa siihen mahdollisuuden. Teoksissa on graafinen elementti, painolaatat, joille maalaan värit ja vedoksen kuivuttua lisään työhön viivapiirroksen lyijykynillä. Lopputulos on uniikki grafiikan teos, sillä tällä menetelmällä vedoksia syntyy vain yksi.

Olen valmistumisestani saakka tehnyt sarjallisia teoksia syväpainolla eli metalligrafiikan menetelmillä. Uniikkiteosten maailmaan liittyvät asiat ovat olleet minulle todella uusia, mutta samalla myös hyvin palkitsevaa oppimista. Lähtökohdat ovat sekä metalligrafiikassa että monotypiassa samat, mutta tekemisen tempo näiden kahden tekniikan välillä on aivan erilaista. Monotypia on hetken kuva ja metalligrafiikka on päivästä toiseen työstämistä. Edellisessä nopeus on valttia ja jälkimmäisessä tarvitaan malttia.

Olen aina ollut kotonani tarinallisten teosten parissa. Uusimmissa monotypiatekniikalla toteutetuissa teoksissani on aiheena itse luotuja lapsuusmuistoja ja kuvitteellisia tilanteita. Puvut ovat olleet jo vuodesta 1987 saakka yksi aihepiiri, joka on aina ajoittain aktivoitunut teoksissani. Uusimmissa monotypioissa lapset tai aikuiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja olen luonut heille oman tilan tai tilanteen esitellä pukujaan. Teoksiin on vuosien aikana tullut erilaisia teemoja ja yksi niistä on helminauhat.

Teoksissa on aina sunnuntai ja milloin tahansa voi tapahtua pieniä ihmeitä. Mikään ei välttämättä ole totta, mutta tunnelma, johon teos katsojan saattelee, on joko sisäinen kaipaus tai mahdollisesti jonkin uuden tarinan alku, jota katsoja itse lähtee sanoittamaan. – Joka tapauksessa teoksissa esiintyvät lapset voivat ylpeydellä kannatella tulevaisuuttaan on heillä sitten siivet tai ei.”

www.kirsineuvonen.fi

(Maalaus on matka ja määränpää.) 

Näyttelyn teokset käsittelevät paineen alla asetettuja päämääriä, epävarmuuden tilaa ja voimaa, jota eteenpäin katsominen ja keskittyminen tuo. Maalauksissa esiintyvät orgaaniset muodot edustavat muotokuvamaisia elementtejä ja feminiinejä kehoja. Samat elementit toistuvat näyttelyn nimiteoksen keskelle sommitellussa, värin ympäröimässä tummassa kolmiossa. Kolmio ja orgaaniset hahmot ovat tapahtumien keskellä, tapahtumahorisontissa, jonka toisella puolella on jotain, mitä emme vielä tiedä. 

Koronapandemian aikana olen katsonut enemmän elokuvia ja palannut moneen klassikkoon, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen nuorena, vielä kasvuikäisenä ihmisenä. Yksi niistä on Ridley Scottin ohjaama Alien – Kahdeksas matkustaja (1979), jossa Sigourney Weaver näyttelee pääosassa olevaa Ellen Ripleytä. Hahmo on ollut ensimmäisiä naispuolisia sankareita omassa genressään ja esikuva tytölle, joka samaistui muutoin miesten hahmoihin toimijoina, parempien esikuvien puutteessa. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa Ripley toistaa You Are My Lucky Star laulun sanoja mantramaisesti, keskittyen paineen alla pelastamaan itsensä. Kohtaus teki minuun vaikutuksen. Samalla tavalla on maalaus välillä kuin mantran toistamista – Yhä syvemmälle maalaukseen menoa. 

23.2.2022        Saija Koponen

Saija Koponen on kuvataiteilija, jonka työskentelyn toistuvia teemoja ovat feminiininen heroismi, kehollisuus, monimerkityksellisyys, humanismi sekä mielenkiinto väriin ja sen ominaisuuksiin. Teoksissa esiintyvät muodot ovat yleensä orgaanisia, feminiinejä kohteita pysähtyneinä keskellä taustansa tapahtumia. Koponen ottaa teoksiinsa vaikutteita niin omasta arjestaan ja kokemuksistaan kuin musiikista, elokuvista, populaarikulttuurista ja kuvataiteesta, leikitellen naivin ja ylevän sekä sattumanvaraisen ja harkitun vastaparien kanssa. 

Koponen on opiskellut kuvataidetta Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla ja valmistunut sieltä vuonna 2009. You Are My Lucky Star -näyttely on Koposen toinen yksityisnäyttely Lappeenrannassa. Edellinen Lappeenrannan näyttely vuonna 2010 galleria Pihatossa oli hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Saimaan ammattikorkeakoulusta valmistumisensa jälkeen. 

You are my lucky star (sävel: Nacio Herb Brown, sanat: Arthur Freed) on alunperin Gene Kellyn ja Debbie Raynoldsin esittämä rakkauslaulu elokuvasta Singing in the rain (1952).

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

”Maalaukseni ovat tilahahmotelmia, joissa eri elementit tuntuvat olevan liikkeessä tai leijuvan abstraktissa tilassa. Variaatiot koostuu maalauksista, joissa teosta tai teoksen osaa muutetaan sitä toistettaessa. Abstraktin kuvion toistaminen useammassa maalauksessa rakentaa sille tyhjästä merkityksen, jota voi tarkastella suhteessa muihin samaa kuviota toistaviin teoksiin. Minua kiinnosti miten toteuttaa näyttelykokonaisuus vain kahden luonnoksen pohjalta, niitä varioiden ja yhdistäen.

Maalaaminen itsessään on työskentelyni lähtökohta. Käytän kuvankäsittelyohjelmaa avuksi luonnostelussa. Kääntelen, venytän ja siirtelen osia. Maalatessa etenen osin luonnoksen mukaan, toisinaan maalaaminen ohjaa teosta eri suuntaan. Vaikutteet maalaamiseen on lähtökohtaisesti abstraktissa ekspressionismissa, mutta omassa työskentelyssä prosessi on harkittu ja ekspressiivisyys näkyy lähinnä maalausjäljessä. Maalaaminen on minulle jatkuvaa uuden etsimistä. Onnistumisen raja abstraktin aiheen äärellä on usein häilyvä ja sen löytäminen on työskentelyni ydin.”

Juha Vanonen on helsinkiläinen kuvataiteilja.
Hän on Taidemaalariliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.