Näyttelyt

”Parvi – Swarm” -projektin ensimmäinen versio valmistui vuoden 2025 lopulla Kuvataideakatemian maisterityönä. Tässä näyttelyssä on esillä saman sommitelman toinen variaatio ja sen lopulliseen muotoon johtanut luonnosmateriaali.

Maalarina minua askarruttavat monet kysymykset: Miten hallintaa ja sattumaa säännöstellään ja mikä on niiden suhde? Miten maalaus kasvatetaan orgaanisesti, niin että siitä tulee enemmän kuin vain pelkkä kuva – miten se perustelee itsensä nimenomaan maalauksena, eikä esityksenä jostain itsensä ulkoisesta ilmiöstä? Miten myötäillään impulssia, josta tietoisuus samalla yrittää ottaa selvän ja määritellä, nimetä, pukea sanojen siistiin pakettiin, ennen kuin se on muotoutunut valmiiksi?

Sommitteluni on saanut vaikutteita eri aikakausina ilmenneestä ”horror vacui” -kuvaperinteestä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tyhjän tilan pelkoa ja taiteessa taipumusta täyttää tyhjä pinta kauttaaltaan. Aristoteleen ensimmäisenä esittämään idean mukaan luonto kammoksuu tyhjää tilaa, eli olevainen pyrkii aina täyttämään syntyneen tyhjiön. Itse ajattelen, että luonto on itsessään vain liikkeessä oleva paljouden matto ja vain taide voi luoda merkitystä tälle kaaokselle rajaamalla siitä osia kehyksen sisään tarkkailulle alttiiksi.

Toinen suuri vaikutteeni on ihmiskehojen ja kasvojen tutkiminen. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa kuin lihasten, jänteiden ja luiden leikki, varsinkin silloin kun se ilmenee liikkeessä. Teosteni liikkeen kuvaamisen ja korkkiruuvimaisen väännön voi nähdä barokkimaalauksen perintönä. Kehoihin yhdistyvät koneen osat ja rakenteet ovat myönnytys teknologian estetiikalle. Ne muokkaavat hahmoistani orgaanisen ja keinotekoisen hybridejä.

Olen halunnut yhdistää nämä mielenkiinnonkohteet teoksissani saumattomaksi maailmaksi, joka tuntuisi luonnollisesti syntyneeltä omalta todellisuudeltaan. Maalaus on kuin liimaa, joka kuroo umpeen valvetodellisuuden ja unen välisen railon. Maalaus on alkuliemi tai muovailumassa, josta väri ja oliot kasvavat tai johon ne sulavat.

– Jussi Pirttioja

Jussi Pirttioja (s. 1988) on Lappeenrannassa toimiva taidemaalari, joka valmistui 2025 maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Aiempi taidekoulutus on saatu Saimaan AMK:ssa ja Pietarin Repin-instituutissa. Pirttojan teoksia on nähty lukuisissa ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa vuodesta 2013. Työskentelyä on aikaisemmin tukenut mm. Taike, SKR ja KKES.

Polttamaton maa

Vuonna 1974 Kiinan Xi’anissa maanviljelijät kaivoivat kuoppaa pieneen kummun rinteeseen ja oivalsivat, että tuo maisemaa aina koristanut kumpu ei ollutkaan tyhjä. Kummun sisältä paljastui valtava tila, joka oli kauan sitten täytetty savesta tehdyillä sotilailla, kokonainen armeija. Nyt tiedämme, että tuolloinen keisari halusi saada koko armeijan mukaansa tuonpuoleiseen, ja siksi hän halusi teettää savipatsaiden armeijan. Emme tiedä, missä keisari sielu nyt vaeltaa, mutta vielä tuhansien vuosien jälkeen voimme nähdä tämän tiukkailmeisen saviarmeijan ja miettiä, miten kauan kauan sitten elettiin. Uskottiin ja toivottiin. Rakastettiin ja surtiin.

Voimme kulkea Egyptin muinaisten pyramidien lomassa ja nähdä muinaisten käsien raskaan työn jäljen. Voimme katsoa ruostunutta viikinkimiekkaa ja miettiä, minkälaiset kädet sitä kannattelivat ja minkälaisen maailman puolesta. Voimme katsoa kauan sitten kuolleen kirjailijan kotitaloa ja kuvitella, miten hän on astunut juuri noita portaita ja kenties miettinyt niitä kuolemattomia ajatuksia, jotka yhä tänään koskettavat minua.

Olemassaolomme on ihana valonvälähdys pimeässä universumissa. Koskemme, teemme, luomme asioita, jotka kestävät paljon kauemmin kuin meidän taipaleemme täällä. Ehkä tuhansien vuosien päästä joku katselee ihmetellen jotain, mitä juuri tänään pidän kädessäni. Ehkä hän miettii, mitä tuo ihminen mahtoi miettiä, surra, toivoa, rakastaa. Tietäisipä!

Noora Ahonen on lappeenrantalainen kuvataiteilija, joka työskentelee sekatekniikoilla kuvanveiston ja mediataiteen keinoin. Näyttelyn teokset on valmistettu herkästi hajoavasta polttamattomasta savesta, joka on kerätty joutsenolaiselta maatilalta. Ahonen pyrkii taiteen avulla sovittamaan ihmisen eri puolia. Olemme osa eläinkuntaa ja samalla olentoja, jotka toteuttavat erittäin pitkäjänteisesti ja yrittävät hallita. Teokset ovat taiteilijan yritystä sovitustyöhön näiden eri puolten välillä.

TanjaSinikkaMirellan teokset koostuvat eri kokoisista tempera/putrido/öljyväri maalauksista, joissa hän kuvastaa HuoliSuojelijoitaan. He ovat omalaatuisia, lohtua ja hyvää tuovia olentoja, heissä on piirteitä eläinhahmoista sekä ihmishahmoista. Jokainen HuoliSuojelija on omanlaisensa persoona ja saa olla juuri sellainen kuin on.

Hän maalaa öisin ja intuitiolla kun muu maailma nukkuu. TanjaSinikkaMirella ei tee etukäteen luonnoksia. Inspiraation lähteenä toimii oma työhuone, itse tehdyt värit pigmenteistä, sekä kaikenlaiset lelut ja tavarat, joita työhuoneelta löytyy. Maalaus itsessään alkaa inspiroimaan edetessään.

Hän maalaa myös vanhojen maalauksiensa päälle, jolloin vanhojen ja uusien kerroksien yhdistelmistä tulee uusia symbiooseja. Maalauksissaan hän liikkuu esittävän ja ei-esittävän välimaastossa. Työskentelyn jäljet kertovat katsojalle taiteilijan läsnäolosta.

Näyttelyyn toteutuneet teokset ovat jatkumoa TanjaSinikkaMirellan useamman vuoden ajalta työstettyyn HuoliSuojelijat sarjaan.

TanjaSinikkaMirella Koskinen on Lahtelainen kuvataiteilija, joka on valmistunut 2015 Saimaan Ammattikorkeakoulusta.

Lisätietoja:

https://www.instagram.com/tanjasinikkamirella/
https://mirella.portfoliobox.net/galleria

Anna Jaatisen näyttely Hetken lepää valo on eksymistä tutuissa maisemissa, valonsäteiden näyttäytymistä ensi kertaa, risteileviä kerrostumia, neliapiloiden etsimistä ja ystävyyttä tiilitalojen keskellä.

Jaatinen tutkii näyttelyssään arkisia havaintoja ympäröivästä maailmasta, satunnaisten kohtaamisten tuomaa iloa sekä läsnäolon merkitystä maalauksen keinoin.

Näyttelyssä Jaatisen arkkitehtuurista ja rakennelmista ammentavat havainnot ja muistot sekoittuvat yhteen, muodostaen omia maisemiaan. Värin, muodon ja rytmin kautta havainnot purkautuvat ja rakentuvat näyttelytilassa abstraktiksi maalausinstallaatioksi. Teoksessa yksittäisten maalausten merkitys syntyy niiden tavasta toimia rakennusmateriaalina, muodostaen jännitteitä, kuvitelmia, kosketuksia ja läsnäolon maalausten, tilan ja katsojan välille.

Jaatisen teoksessa keskeistä on ihmettelevä asenne, mikään ei ole ennalta määrättyä tai paikoillaan olevaa, tärkeintä on olla avoin maalauksen tarjoamille yllätyksille.

BIO

Anna Jaatinen (s.1983) on Rautjärveltä kotoisin oleva taiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Jaatinen tutkii työskentelyssään havainnon ja tunnistamisen kokemusta, tilan ja maalauksen välistä suhdetta sekä itse työskentelyä, sen olemusta ja mahdollisuuksia. Maalausinstallaatioissaan hän käsittelee kohtaamisia, yhteensattumia, ystävyyttä sekä maisemaa kosketuksen ja läsnäolon kautta. Jaatinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2024. Hän on aiemmin opiskellut keramiikkaa ja tekstiilitaidetta Aalto yliopistossa ja on taustaltaan tekstiiliartesaani.

Instagram: @tildada