Näyttelyt

Senni Koskenvesan näyttely Carnem vale käsittelee eläintuotantoa värikkäiden öljymaalausten kautta. Maalaukset on toteutettu kankaalle sekä muotoon sahatuille vanereille. Teokset lähestyvät aihetta huumorin, leikin ja absurdiuden keinoin dokumentaarisen tai synkän kuvaston sijaan.

Eläintuotantoa kuvataan kulttuurissamme usein idyllisenä, harmittomana ja luonnollisena, vaikka tuotannon todellisuus on jotain paljon karumpaa ja monimutkaisempaa. Moni mieltää ruoantuotannon edelleen menneiden vuosikymmenten pienimuotoisten maatilojen kautta, vaikka nykyinen eläintuotanto perustuu pitkälti suuriin koneellistettuihin ja äärimmäiseen tehokkuuteen perustuviin järjestelmiin. Teoksissa tätä siloteltua ja osin nostalgista kuvastoa venytetään, liioitellaan ja käännetään nurin.

Näyttelyn nimi Carnem vale viittaa karnevaaleihin ja latinankieliseen ilmaisuun ”hyvästi liha”. Nimi yhdistää näyttelyn huvipuistomaisen estetiikan ja sen taustalla kulkevat kysymykset suhteestamme eläimiin, ruokaan sekä eläinperäisen ruoan kulutuksen rakenteisiin. Näyttely tarkastelee myös eläimiin liittyviä kulttuurisia luokitteluja: ketkä nähdään ruokana ja ketkä kumppaneina?

Senni Koskenvesa (s. 1997) on maalauksen parissa työskentelevä kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hän maalaa öljyllä kankaalle, muotoon sahatulle vanerille sekä kolmiulotteisille levypohjille. Koskenvesa valmistui kuvataiteilijaksi LAB-ammattikorkeakoulusta vuonna 2024. Carnem vale -näyttelysarja nähdään Taidekeskus Idän jälkeen myös Lahden Galleria Uudessa Kipinässä sekä Helsingin Vapaakaupungin Eteisgalleriassa.

Leena Reitun ja Mikko Kallavuon yhteisnäyttely Häilyvät jäljet käsittelee kodin, metsän, urbanisaation ja aktivismin sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia merkityksiä.

Kaksikko yhdistää luonnonmaisemaa ja urbaania: kuvaa sekä luonnon jättämiä jälkiä rakennettuun ympäristöön että ihmisen jättämiä jälkiä luontoon. Nähtävillä on veistoksia ja maalauksia. Originaalien teosten ohella esillä on myös valokuvia hakkuuaukoilla hiljalleen katoavista veistoksista sekä valokuvia rakennusten mukana tuhoutuvista seinämaalauksista. Reitun veistokset sammaloituvat, ja antavat muille lajeille uuden väliaikaisen kodin. Kallavuon seinämaalaukset murenevat, ja oman lajimme edustajat näyttävät katoavan niihin. Ihmisen aikaansaannoksista johtuen myös kaupunkiympäristössä koti näyttäytyy vähintäänkin uhanalaisena. Vaikka teokset kuvastavatkin ympäristön muutokseen ja kodin menettämiseen liittyvää pelkoa ja surua, ne voivat ilmentää myös jotain päinvastaista: voi olla myös lohdullista ja jopa toivoa herättävää, kun luonto alkaa valloittamaan jotain ihmisen rakentamaa ja hylkäämää.

Reeta Leinonen

Resting Beauty

Reeta Leinosen näyttely Resting Beauty rakentuu värikylläisistä maalauksista, joissa ihmiset makaavat, lepäävät ja viipyvät olemassaolossa. Teokset suuntaavat katseen arkeen – hetkiin, jotka usein ohitetaan merkityksettöminä, mutta jotka muodostavat elämän perustan. Leinonen tarkastelee levon ja pysähtymisen tiloja maailmassa, jossa arvo määrittyy yhä useammin tehokkuuden ja suoritusten kautta.

Näyttelyssä lepäävät erityisesti naiset. Leinonen jatkaa 1800-luvun taiteen perinnettä, jossa loikoilevien naisten kuvaaminen oli osa taiteellista murrosta. Siinä missä aiemmin naisten passiivisuus kytkeytyi eroottisiin mielikuviin, Resting Beauty nostaa levon itsessään merkitykselliseksi ja arvokkaaksi aiheeksi. Lepo näyttäytyy yhä ristiriitaisena tilana: se nähdään usein palkintona, joka täytyy ansaita, ja laiskuus moraalisena heikkoutena.

Leinosen maailmassa ihminen ei ole viallinen passiivisuutensa tai keskeneräisyytensä vuoksi. Hän saa olla paikallaan, tylsistynyt, rauhassa. Näyttelyn värikkäät maalaukset tekevät näkyväksi tavallisen elämän hyvyydet – istumisen, makaamisen ja arkiset hetket. Teoksissa yhdistyvät popkulttuurista ja katutaiteesta ammentavat vaikutteet sekä huumori, joka kutsuu katsojaa suhtautumaan arkeen hyväksyvämmin ja ehkä hieman hitaammin.

Resting Beauty on vastalause jatkuvalle vaatimukselle olla enemmän. Se ehdottaa, että kauneus ei synny vain liikkeessä ja toiminnassa, vaan myös pysähtymisessä ja epätäydellisyydessä.

Reeta Leinonen (s. 1991, Keuruu) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänet tunnetaan värikkäistä öljyvärimaalauksistaan, joissa hän kuvaa arkea lennokkaasti ja humoristisesti. Leinosen teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, muun muassa Turun Taidehallissa, Villa Suruttomassa ja Galleria 4kuudessa. Hänet on valittu Gumbostrandin kuukauden nuoreksi taiteilijaksi vuodelle 2027.

FI

KUORI MURTUI
Bekim Hasaj & Valentina Gelain
Taidekeskus Itä 13.11-5.12.2025

Näyttelysarja “The Shell Cracked” avattiin tammikuussa 2025, ja Riutta Gallerias- sa, Taidekeskus Idässä esitettävä kaksikkonäyttely on vuoden viides ja viimeinen. Tässä tapauksessa esitetty taiteellinen kokonaisuus on käytännössä ennenjulkai- sematon, ja se koostuu pääasiassa videotaiteesta, veistoksellisista installaatioista sekä kokeellisesta runoudesta taiteilijaduolta Hasaj-Gelain.
Visuaalisen runouden teos ´A Veil of Reason over the Unconscious´, joka on luotu Kontradiktion-julkaisun viidettä numeroa varten, esitetään nyt ensimmäistä kertaa galleriaympäristössä. Näyttelyssä nähdään myös ripustettavia ja lattialle sijoitettuja installaatioita, jotka muodostavat näyttelyn punaisen langan — metsistä löydettyihin kiviin kiinnitetyt metallilevyt, jotka on yhdistetty tekstiileihin sekä muotoiltuun ja kaiverrettuun vahaan.
Taiteellinen kokonaisuus tutkii ihmisen sisäistä rakennetta ja ilmiöitä, pyrkien herättämään havaintokykyä ja herkkyyttä kuvallisuuden, tarinankerronnan ja ilmaisun kautta, hyödyntäen maisemaa ja luonnon elementtejä muistuttaen katsojaa yhteiselosta ja vastavuoroisuudesta, jonka osana olemme.
Näyttelyn nimi enteilee lähestyvää muutosta — ehkä sellaista, joka on jo tapahtunut, mutta jota emme vielä tiedosta… muutosta, jota ei voi peruuttaa, vain hyväksyä.
“Kun vahingossa horjutetaan minän ja sisäisten dynamiikkojen epävarmoja ‘tasa- painoja’, paljastuvat peruuttamattomasti prosessit, jotka muuttavat käsitystämme itsestämme ja toisista, punoen tietoisuuden risteyksiä, joihin saatamme törmätä.”

Näyttelyä ja taidetta tukevat Svenska Kulturfonden, Taiteen edistämiskeskus sekä Tidskrift Kontradiktion.

TAITEILIJOISTA

Bekim Hasaj (1990) ja Valentina Gelain (1992) ovat Pohjanmaalla asuvia taiteilijoita. He ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Breran taideakatemiasta Milanosta, Italiasta. Tällä hetkellä taiteilijat tutkivat monialaista lähestymistapaa tutkimukseen ja praktiikkaan, mikä on ohjannut heitä työskentelemään muun muassa videon, valokuvan, performanssin, installaation, runouden, maalauksen ja kuvanveiston parissa.
Vuodesta 2018 alkaen Hasaj ja Gelain työskentelivät eri taiteellis-kulttuurisissa suuntauksissa Black Box Genesiksen alla, ja vuodesta 2023 alkaen he vahvistivat yhteistyötään myös taiteilijaduona.
Heidän inspiraationsa kumpuaa maaseutu- ja luonnonympäristöstä, syvässä vuorovaikutuksessa sen elementtien kanssa. He tutkivat maan muotoja ja fyysisyyttä tai tunkeutuvat symboliikkaan, joka juontaa juurensa ihmisiin.
Työn tavoitteena on tutkia ja esittää sisäistä sfääriä, käsitellä eksistentiaalisia kysymyksiä itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen kautta ja pyrkiä ilmentämään henkistä ja psykologista ulottuvuutta. Tämä ei-näkyvä, josta tulee universaalin yhteyden ja kuulumisen verkosto, löytää (runollisessa) analyysissään kuvauksen, merkityksen ja konkreettisuuden ympäristöstä.
Taiteilijaduon ja Black Box Genesiksen tulevat projektit vievät eteenpäin tutkimusta taiteen, taiteilijan, taiteen tekemisen ja kulttuurisenvuorovaikutuksen välillä, luonnon- ja maaseutualueiden yhteisöjen kanssa.

Lisätietoja osoitteesta www.blackboxgenesis.com