admin

Tervetuloa näyttelyyn!

Floating Kitchen -näyttelyn valokuvateokset käsittelevät ihmisen universaaleja tunteita. Vuonna 2019 aloittamani valokuvasarjat nukkekodeista ovat saaneet kimmokkeen installaatiotaiteesta.
Kuvissani nukkekoti toimii pienoismallina ja lavasteena valokuvien aiheille. Nukkekodin pienessä mittakaavassa toteutan ideoita, joita muuten voisi olla hankalaa tai jopa mahdotonta tehdä. Teoksissani nukkekodit esitetään aikuisen näkökulmasta aikuisille samanlaisessa toden ja epätoden rajapinnassa kuin lapsena leikit koettiin.

Näyttelyn nimikkosarja Floating Kitchen käsittelee yksinäisyyden, vanhenemisen, hylättyjen paikkojen ja hylätyksi tulemisen tunteita. Teokset ovat saaneet innostuksen ja inspiraation Liisa ihmemaassa ja Narnia -kirjoista sekä David Lynchin tv-sarjoista ja elokuvista. Valokuvasarjan teoksille lavasteena toiminut valaistu nukkekoti on näyttelyssä esillä.

Floating Kitchen -sarjan rinnalla näyttelyssä on esillä Emotions -sarjan teoksia, jotka käsittelevät tunteita. Lähtökohdaksi olen valinnut intialaiseen perinteeseen pohjautuvan rasa-teorian. Rasa-teoriaa on käytetty erityisesti draamataiteessa. Teorian on kehittänyt Abhinavagupta 900-luvulla Kashmirissa ja teorialleen hän on käyttänyt pohjana intialaista draamateoriaa käsittelevää Bharata Munin kirjoittamaa tekstiä Natyasastra. Rasa-teoriassa tunteet jaetaan neljään positiiviseen, neljään negatiiviseen sekä yhteen ns. ei-tunteeseen, johon muutu tunteet
johtavat. Näyttelyssä on esillä yksittäisiä teoksia tästä valokuvasarjasta.

Carine Fabritius (s. 1978) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka taiteessa yhdistyvät voimakkaat värit, kontrastit ja tarinallisuus. Fabritius työskentelee eri tekniikoita käyttäen installaatiotaiteen, valokuvauksen, tekstiilitöiden, liikkuvan kuvan ja uusien teknologioiden välillä. Fabritius on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2017.

Lappeenrannassa esillä olevaa Floating Kitchen -näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Finnfoto ry ja Taiteen edistämiskeskus.
carine@carinefabritius.fi

p.0405640989
www.carinefabritius.fi

Taidekeskus Idän galleria Riutassa avautuu 19.11.2020 Sanna-Mari Kaipion ja Hanna Kostiaisen näyttely Old Wounds / Missing Pieces 2. Kaipio ja Kostiainen ovat molemmat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Saimaan ammattikorkeakoulusta 2018. Idässä nähdään heidän ensimmäisen yhteisnäyttelynsä toinen osa.

Old Wounds / Missing Pieces käsittelee nahan luomista ja identiteetin uudelleenrakentamista. Keramiikka- ja tekstiiliteokset sekä hiuksista ja luonnonmateriaaleista kootut objektit rakentavat kuvaa ihmiskehosta sen epätäydellisyyksien ja vajavaisuuksien kautta. Mutta vaikka keho on pehmeä, hauras ja helposti särkyvä, se on myös alati uusiutuva ja kykenevä korjaamaan itsensä tai tulemaan korjatuksi. Näyttely käsittelee tätä uusiutumisen prosessia.

Sanna-Mari Kaipion tekstiiliteoksissa raja ihon ja sen kanssa kosketuksissa olevien tekstiilien välillä hämärtyy. Käytössä kuluneisiin kankaisiin on jäänyt mustelmia, arpia ja haavoja. Työstämällä kivuliaan kosketuksen merkkejä pehmeistä materiaaleista kuten villasta ja silkistä sisältyy niihin myös ajatus hoivasta, hellyydestä ja haavojen paranemisesta. Kankaat ovat kuin kipeitä muistoja kantavia ihoja, jotka pois riisumalla keho voi parantua ja unohtaa menneet traumat. Teokset yhdistelevät kirjontaa, huovutusta ja kierrätystekstiilejä.

Hanna Kostiaisen teokset käsittelevät identiteetin menettämistä ja uudelleenrakentamista. Luut ovat kehon tukiranka ja hiukset identiteetin kruunu. Identiteetti taas on perusta sille, mitä me olemme. Kun tämä perusta katoaa, aukeaa mahdollisuus muovata itsensä uudelleen. Vaikka uudet rakennuspalikat olisivatkin ”vähän sinne päin”, voi niistä kasata entistä vahvemman perustan. Identiteettiä ei myöskään tarvitse kahlita samanlaiseksi kuin se joskus oli. Vaikka menetetyn minuuden muistot pistävät kivuliaasti, niissäkin voi nähdä uuden alun.

Näyttely on avoinna 19.11.–12.12.
Näyttelyn avajaiset ovat keskiviikkona 18.11. klo 18–20

Lisätietoja:
Hanna Kostiainen
040 8291483

MUODONMUUTOKSIA RIUTASSA Taidekeskus Idän Galleria Riutassa on 24.9.-17.10.2020 esillä kuvataiteilija Jussi Nykäsen näyttely Nahanluoja. Teoskokonaisuus sisältää sarjan puettavia veistoksia ja mustepiirroksia. Lisäksi galleriassa voi kuulla taiteilijan Saimaalla taltioimaa äänitaideteosta. Teoskokonaisuus on osa Nykäsen kuvataiteen maisterin opinnäytetyötä. Näyttelyn avajaisia vietetään keskiviikkona 23.9 klo. 18-20, tervetuloa! Näyttelyyn esille tulevien veistosten materiaalit Nykänen on kerännyt kävelyretkiensä ohessa rannoilta, jättömailta ja hakkuuaukeilta Saimaalta ja Helsingistä. Purkujätteet, metallinpalat ja muut löytöesineet ovat järjestyneet Nykäsen työhuoneella uudelleen kuoriksi, naamioiksi, hanskoiksi ja muiksi asusteiksi. Veistosten yleisilme on arkaainen, mutta materiaaliensa kautta ne kommentoivat tämän päivän kulutuskulttuuria. Näyttelyyn esille tulevat piirrokset Nykänen on tehnyt musteella, tusseilla ja lyijykynin. Kuva-aiheet havainnollistavat väljästi esillä olevien veistosten käyttöä. Näyttelyn äänimaisemana on Nykäsen Pihlajavedellä taltioima äänitaideteos Panihida. Teos rakentuu luonnonäänien keskellä improvisoidusta kanteleensoitosta. Taiteen kautta Nykänen on pyrkinyt korostamaan niin ihmisen ja luonnon erottamattomuutta kuin myös kulttuurisen diversiteetin merkitystä. Taiteilija käsittelee teoksissaan muodonmuutosta. Lahoavien ja ruostuvien materiaalien kantaminen rinnastuu shamanistiseen ja posthumanistiseen metamorfoosiin. Merkittävä inspiraation lähde Nykäselle on ollut yhteistyö Venäjällä elävien suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen kanssa. Taiteilija ammentaa hiipuvasta uralilaisesta kulttuuriperinnöstä aineksia visioonsa jälkifossiilisesta tulevaisuudesta. Lisätiedot: Jussi Nykänen 0443030441 jnykanen.taide@gmail.com Näyttelyä ovat tukeneet Paulon Säätiö ja Taiteen Edistämiskeskus.

By the Sea –näyttelyssä korutaidetta kierrätetyistä muovipusseista

Wiebke Pandikow on työskennellyt muovipussien kanssa vuodesta 2014 ja on kehittänyt menetelmän tuottaa silitysraudan ja juotoskolvin avulla korutaidetta käytetyistä muovipusseista. Teokset ovat käsityötä ja niiden teko perustuu perinteisen käsityön omaisiin periaatteisiin kuten tarkkuuten ja kärsivällisyyteen.

Maailmassa jossa muovi on samalla korvamaton mutta arvoton ja – ymmärrettävistä syistä – jopa vihattu, näyttely tutkii tätä materiaalia korun ja taiteen näkökulmasta ja kyseenalaistaa arvokkuuden määritelmän. Jopa käytetyt muovipussit voivat muuttaa arvokkaaksi sen ajan, taidon ja kärsivällisyyden kautta, joiden avulla siitä on tuotettu jotain muuta, jotain uutta.

Teokset piilottavat visuaalisen kauneuden taakse materiaalin, jolla voi olla hyvinkin painava ekologinen lasti. Perimmiltään ne puhuvat hylätyn materiaalin mahdollisuudesta muuttua jostain arvomattomasta joksikin arvokkaaksi.

Seinillä olevat valokuvat näyttävät eri teokset mallien päällä Lauttasaaren kauniissa kalliomaisemissa. Jo vuonna 2016 Taiken avulla toteutuneissa kuvauksissa valokuvaaja Mikko Joona on antanut muotoa Pandikowin visioille uljaasta kansasta, joka elää rannoilla ja käyttä merestä poimittuja muovipusseja arvokkaana korumateriaalina.