Näyttelyt

RIUTTA – Essi Pitkänen — Kodin hengetär. 26.6.-19.7.2025

RIUTTA – Essi Pitkänen — Kodin hengetär. 26.6.-19.7.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Kodin Hengetär. Kun sanomme rakastan sinua, pitäisi sen tarkoittaa, että olen valmis antamaan sinulle kaikkeni, enkä satuttaisi sinua mistään hinnasta, vaan annan sinulle puolet itsestäni ja lupaan sen vereslihalla. Kun puhumme kodista, niin olisi sen synonyymin oltava turva. Suomi on perheväkivalta tilastojen kärkimaita ja euroopan vaarallisimpia maita naiselle. Olemme normalisoineet vihan joka kytee suljettujen ovien sisällä. Annamme sille humoristisen kuvan, kuin se kuuluisi perhearkeen hakata lapsia ja naisia. Kuka nyt ei ajaisi vaimoa ja lapsia lumihankeen tyyppiset heitot, on meistä kuullut jokainen kerran tai useammin elämässään. Päivittäin luemme uutisista, kuinka yksi nainen on taas tullut puolisonsa, veljensä tai isänsä hengiltä hakkaamaksi ja muuttunut lilithin puutarhan sadoksi. Maailmanlaajuisesti nainen kuolee rakastamansa henkilön toimesta, joka yhdestoista minuutti. Tämän tiedostettuani huomaan viisareiden olevan kohdassa yksitoista. Kellotaulun katselu saa oksennuksen maun nousemaan suuhun.

Essi Pitkänen kuvaa näyttelyssään Kodin Hengetär naisiinkohdistuvaa väkivaltaa sen raadollisessa muodossa. Teoksia on pohdittu itäsuomalaisten naisten näkökulmasta. Teokset eivät peittele ja voivat olla herkemmälle kokijalle raskaita. Taiteen on aina tähdättävä rehellisyyteen ja peitelty aihe vaatii rehellisyyttä. Väkivallasta, häirinnästä ja ahdistelusta käytävässä keskustelussa pitäisi herätä siihen, että uhri ei ole se joka häpeää, vaan väkivallan tekijä. Vain rehellisellä keskustelulla ja kiertelemättömällä suoruudella avataan kommunikaatio väylä aihepiiriin, josta olemme tottuneet vaikenemaan tai kauttarantain vihjailemaan. Pitkänen on lähestynyt teemaa puun kautta, animaatiolla ja kankaalle tehdyillä piirustuksilla. Teokset on tehty pääosin moottorisahalla. Moottorisahalla veistäminen sopii näihin teoksiin, sillä ovathan moottorisahan juuret synnytys salissa. Jokainen terän viilto puuhun on, kuin isku pehmeälle iholle. Pitkänen ei halua tehdä naiskuvainnoistaan realistisia, vaan ne ottavat surrealistisia piirteitä ja leikittelevät olemuksellaan. Näyttelyä on tukenut Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö Näyttely on esillä Taidekeskus Idässä Riutan tilassa.

 Essi Pitkänen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2022 Helsingin Kuvataideakatemiasta. Pitkänen on kuvanveistäjä joka tutkii mielellään useampaa materiaalia, vaikka luonnonmateriaalien luokse hän palaa aina uudestaan.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

 

Dariusz Wojdyga, Caroline Bach

Rivers Downfall
 

 

“Rivers Downfall” is the second iteration of an evolving international collaboration between
jewellery artists Dariusz Wojdyga (Norway) and Caroline Bach (France). The first edition of this
project debuted in 2023 at A-Galeria in Tallinn, Estonia, presenting a modest yet deeply evocative
preview of what has now developed into a full-scale exhibition. This iteration dives further into a
shared commitment: to raise ecological awareness and engage audiences with urgent conversations
about freshwater ecosystems, using the language of contemporary jewellery art.

This collaborative project is rooted in a convergence of friendship, shared concerns, and aligned
artistic values. Caroline and Dariusz met while studying at the Gerrit Rietveld Academie in the
Netherlands, after completing formal training in their respective home countries—Caroline at ESA
Duperré in Paris and Dariusz at Oslo National Academy of the Arts. As emerging artists, they are
part of a new wave of creators responding directly to the environmental crisis, exploring how art
can act not only as an expression of concern but also as a catalyst for change.

In “River Downfall,” Dariusz and Caroline use the craft of jewellery—often intimate, symbolic, and
materially sensitive—as a vessel for environmental storytelling. The exhibition focuses on rivers as
carriers of both life and loss, narrating how these vital freshwater systems are shaped, damaged, and
transformed by human activity. The artists investigate the materiality of pollution, the consequences
of negligence, and the ecological scars left behind. Through their work, they attempt to restore
visibility to what has too long been hidden beneath the surface.
The exhibition concentrates on three rivers, each bearing witness to a specific ecological disaster:
– Akerselva, in Oslo, Norway, where Dariusz lives and works;
– La Dore, in central France, where Caroline grew up;
– The Rijn (Rhine), flowing through the Netherlands, where Caroline now resides;
These rivers have suffered through toxic chemical spills, hormonal disruptions caused by
pharmaceutical waste, and industrial poisoning. Each represents not just a geographical reference
but a case study of environmental degradation. Dariusz and Caroline treat these rivers not as
abstract symbols, but as living systems with histories, personalities, and vulnerabilities.

Caroline’s series “Wild Water” has evolved since 2017, with each piece advocating for a distinct
aquatic ecosystem. For “Rivers Downfall,” she deepens her exploration by focusing on La Dore and
the Rijn. La Dore suffered a silent catastrophe when pharmaceutical pollution caused irreversible
hormonal changes in fish, rendering entire populations infertile and effectively extinct. In the Rijn,
a chemical factory accident in the 1970s marked one of Western Europe’s first widely
acknowledged ecological disasters, leaving a permanent stain on the collective environmental
consciousness. Caroline crafts intricate, multifaceted pieces that trace the pathways of these rivers,
using materials and colour gradients to reflect the progressive loss of purity at each point of
pollution. Her works are both topographic and narrative—each bend of silver or shard of coloured
glass reveals another chapter in the river’s decline.

Dariusz’s contribution centers around Akerselva, a river no longer than 10 kilometres that threads
through the heart of Oslo. Despite its size, Akerselva has played a vital role in the city’s
development—ecologically and culturally. In 2011, a chlorine spill devastated the river’s aquatic
life. Although salmon returned by 2015, remnants of urban neglect—shopping carts, plastic waste,
rusting metal—still populate the riverbanks. Dariusz collects these discarded fragments and
transforms them into jewellery pieces. By embedding pollution into objects of beauty, he subverts
the expectations of ornamentation and forces the viewer to confront the realities of environmental
disregard. His practice avoids external energy usage wherever possible, aligning his artistic
methodology with his ecological convictions.

Both artists place sustainable practice at the core of their work. Caroline draws on her background
in ecosystem activism—passed down from her family—to guide material choices and design
strategies. Dariusz limits his reliance on material choice and sourcing, demonstrating how artistic
innovation can coexist with environmental responsibility. Together, they embrace a process that is at
once critical, poetic, and deeply personal.

Rivers, as the artists observe, are more than natural features or utilitarian water sources. They are
living archives, shaped over millennia, carved through rock and soil, winding their way from
mountaintops to oceans. They collect our history—our industry, our waste, our carelessness—and
reflect it back at us. But rivers also offer hope. They regenerate when given the chance. Life returns
if pollution recedes. In this spirit, “River Downfall” is not just an indictment but an invitation—to
listen, to care, and to act.

With jewellery as the medium, this exhibition challenges conventional ideas about scale, value, and
visibility. Jewellery objects become messengers of vast ecological narratives. Through the poetic
power of crafted materials, Wojdyga and Bach make the unseen visible and the forgotten
unforgettable. “Rivers Downfall” is a call to remember our rivers—not just as waterways, but as
lifelines—and to rethink how much we depend on them.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Inkeri Halme — Päivät, päivät 29.5.-19.6.2025

ROIKKA – Inkeri Halme — Päivät, päivät 29.5.-19.6.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Inkeri Halme:
Päivät, päivät

Inkeri Halmeen teoksissa odotellaan ja tarkkaillaan. Halmeen maalaukset asettuvat hetkeen, jossa kaikki on vielä pysähtynyttä, mutta muutoksen merkit ovat jo ilmassa. Odotetaan, että maa lämpenee. Että päivä laskee. Että he palaavat. Pääskyjä odotetaan eniten. Katse etsii merkkejä mutaisesta maasta, vaikka ei olekaan varmaa, mitä pitäisi etsiä. Kiikarit kulkevat mukana. Ilmaa haistellaan.

Nämä maisemat eivät ole tunnistettavia paikkoja, vaan edustavat Halmeelle arkkityyppistä näkymiää. Ne saavat impulssin siitä, millainen näkymä avautui juuri tietystä ikkunasta aina … , tai miltä avaruus tuntui purjeveneessä keskellä … . Halme työstää jännitettä ja tilaa kaksiulotteisten ja kolmiulotteisten pintojen sekä viivojen avulla. Näissä teoksissa katsominen, muistaminen ja odottaminen kietoutuvat toisiinsa.

Inkeri Halme pohtii teoksissaan näkemisen ja ymmärtämisen logiikkaa. Milloin ja mistä representaatio saa alkunsa: milloin maisema lakkaa olemasta vain näky ja muuttuu symboliksi, jaetuksi kokemukseksi? Halme on teoksissaan pyrkinyt tavoittamaan oman kokemuksensa maisemasta sen täsmällisen jäljentämisen sijaan. Hän kysyy, missä kulkevat katsomisen ja ymmärtämisen rajat. Maisemat ovat enemmän kuin vain paikkoja tai näkymiä. Ne ovat historiallisten ja kulttuuristen tarinoiden ja uskomusten tuotteita, jotka muovaavat sitä, kuka olen ja keitä olemme.

Inkeri Halme valmistui taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta keväällä 2020. Viimeksi Halmeen teoksia on ollut esillä Lahdessa Galleria Uusi Kipinässä vuonna 2024. Halme työskenteli vuoden 2021 Vermeeriana Säätiön Aida Alliman -apurahan ja vuosina 2020 ja 2022 Taiken apurahoilla. Halmeen teoksia löytyy yksityiskokoelmien lisäksi Valtion taideteostoimikunnan/ Kansallisgallerian, Helsingin Satakuntalaisen osakunnan ja Sokos Hotel Tornin kokoelmasta. Taidekeskus Idän näyttelyn jälkeen Halmeen teoksia voi nähdä Helsingissä Galleria Huudossa kesällä 2026.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Andreas Behn-Eschenburg — Interior Landscapes 1.5.-24.5.2025

ROIKKA – Andreas Behn-Eschenburg — Interior Landscapes 1.5.-24.5.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Interior Landscapes

The paintings are windows to places, dreams and memories. They are lucid dreams and moments of confusion. They are the image of a dream that lingers for a moment after waking up before it fades away. They are paintings of memories so real one could touch them yet they are completely immaterial. The paintings are the passing landscapes seen from the corner of my eye and the whispers heard in the distance. They are paintings of what I believe to find behind distant horizons and of the burning desire to venture further out. I have been and lived in these paintings. They are images of places where no human being can live yet I call them home.

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Mia Seppälä — Yksi ranta ja seitsemän merta 1.5.-24.5.2025

RIUTTA – Mia Seppälä — Yksi ranta ja seitsemän merta 1.5.-24.5.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Yksi ranta ja seitsemän merta

”Meriaihe on seurannut mukanani pitkään. Peruskoulun jälkeen ajatus merimiehen ammatista kiehtoi. Vaikka suunta vaihtui, huomaan palaavani meren äärelle yhä uudelleen, nyt teosteni kautta.

Näyttelyssäni merenranta on haalistunut ja siirtynyt taka-alalle. Kuvista on poistettu pigmenttiä ja maisema on vaalentunut juuri sieltä, missä sen kuuluisi näkyä. Näiden haalistuneiden rantojen alla, ilmatiiviissä sylintereissä, on säilöttynä vanhoja merikarttoja ja rannalta kerättyä materiaalia. Sylinterit ovat kuin teosten alaviitteitä, ne vihjaavat toiseen tasoon, toiseen aikaan.

Merikartat ovat edelleen ajankohtaisia, vaikka niiden muoto on muuttunut. Ne eivät enää kahise käsissä paperisina lehtinä, vaan toimivat digitaalisessa muodossa. Paikannus hoituu satelliittien kautta, tarkasti ja tehokkaasti. Silti vanhoissa kartoissa on jotain, mikä ei siirry sähköiseen versioon. Ne kertovat maailmasta, jossa suuntaa haettiin fyysisistä merkeistä, taivaankappaleista ja jossa tuntematon saattoi odottaa horisontin takana.

Nykyisin merikarttoihin piirtyy yhä enemmän rajoja: suojavyöhykkeitä, ampuma-alueita, kiellettyjä rantoja. Ne kuvaavat maailmaa, jossa meri ei ole enää vain vapauden ja seikkailun paikka, vaan myös valvottu ja rajattu alue. Sylintereihin säilötyt kartat muistuttavat tästä muutoksesta. Ne viestivät siitä, kuinka avoin maisema on muuttunut hallituksi ja suljetuksi.

Mutta vaikka reitit ovat muuttuneet ja kartat ovat kapseloituja, meri on yhä olemassa. Se on edelleen lähtöpiste ja määränpää. Ehkä seikkailu ei ole kadonnut. Ehkä se vain kulkee nyt toista reittiä.”

Bio:

Mia Seppälä on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, grafiikan, maalauksen, performanssin ja liikkuvan kuvan parissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein yhteisiä ja vakiintuneita kulttuurisia käytäntöjä, jotka joutuvat törmäyskurssille ristiriitaisia tunteita herättävien ilmiöiden, asioiden tai materiaalien kanssa. Hänen teoksiaan on viimeksi nähty Suomen Valokuvataiteen Museossa vuonna 2022, Kuopion Taidemuseossa 2023 sekä Gallen-Kallelan museossa vuonna 2024. Seppälä viimeistelee tohtoriopintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2017.

Engl.

One Shore and Seven Seas

”The theme of the sea has followed me for a long time. After finishing primary school, the idea of becoming a sailor intrigued me. Although my path shifted, I still find myself returning to the sea again and again, now through my works.

In my exhibition, the seashore has faded and shifted to the background. Pigment has been removed from the images, and the landscape has lightened precisely where it should be visible. Beneath these faded shores, stored in airtight cylinders, are old nautical charts and materials collected from the shoreline. The cylinders serve as footnotes to the works, hinting at another level, another time.

Nautical charts are still relevant, even though their form has changed. They no longer rustle in the hands as paper sheets but now exist in digital form. Navigation is done through satellites, precisely and efficiently. Still, there is something in old charts that doesn’t translate into the digital version. They tell of a world where direction was sought through physical markers, celestial bodies, and where the unknown awaited beyond the horizon.

Today, nautical charts are increasingly marked with boundaries: buffer zones, firing ranges, forbidden shores. They depict a world where the sea is no longer just a place of freedom and adventure, but also a controlled and restricted area. The charts stored in the cylinders remind us of this change. They convey how the open landscape has transformed into a regulated and closed one.

But even though the routes have changed, and the charts are encapsulated, the sea still exists. It remains the starting point and the destination. Perhaps adventure has not disappeared. Perhaps it now simply follows a different path.”

Bio:

Mia Seppälä is a multidisciplinary visual artist working with photography, printmaking, painting, performance, and moving images. Her works often explore common and established cultural practices that come to a crossing course with phenomena, materials, or ideas that evoke conflicting emotions. Recent exhibitions of her work have been seen at the Finnish Museum of Photography in 2022, Kuopio Art Museum in 2023, and the Gallen-Kallela Museum in 2024. Seppälä is completing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, where she earned her Master’s degree in Fine Arts in 2017.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Anna Nurmela — Keväisin vuorten takana 3.4.-26.4.2025

ROIKKA – Anna Nurmela — Keväisin vuorten takana 3.4.-26.4.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Keväisin vuorten takana

Keväisin vuorten takana sataa vielä lunta. Yksi iloinen auringonsäde tervehtii maan asukkeja noin kerran viikossa. Muutoin on hiljaista.

(Takassa puut ovat palaneet jo loppuun,
eikä sisällä ole enää ketään!)

Keväisin vuorten takana taivaalla lentää vain muutama lintu. Sohjoiset pilvet vetävät perässään multaa, joka sekoittuu kohmeiseen maisemaan.

(Minä astun ovesta ulos ja kävelen talon ympäri paljain jaloin.
Maa nipistää jalkapohjiani – ja painan varpaani syvemmälle liejuun!)

Näyttely sisältää sekatekniikalla tehtyjä öljypastellipiirustuksia ja sekä pronssiveistoksia, joista molemmat on kiinnitetty guassiväreillä maalattuihin puukehyksiin. Teokset muodostavat tarinallisen kertomuksen tuntemattomasta hahmosta, joka asuu ja elää vuorten takana. Kokonaisuutta ovat innostaneet lastenkirjojen ja 50–60-lukujen kuvitustyylien tutkiminen, jossa pääosassa ovat olleet muotokieli ja värit.

Anna Nurmela (s. 1993) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Visuaalisen kulttuurin, kuratoinnin ja nykytaiteen koulutusohjelmasta vuonna 2024. Taidekeskus Idän näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä valmistumisen jälkeen. Aiheina Nurmelaa tällä hetkellä kiinnostavat välittömyys, pienuus ja leikkisyys sekä erilaiset maisemamaalaukset, joiden parissa hän työskentelee piirtämisen ja tarinankerronnan avulla.

www.annanurmela.com

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Johanna Lindholm — Routamaa II 3.4.-26.4.2025

RIUTTA – Johanna Lindholm — Routamaa II 3.4.-26.4.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Synnyin Kajaanissa, vuonna 1992, keskelle lamaa. Muistan kirpputorit, isovanhempien kodit Kuhmossa, kuumat automatkat ja bensan hajun. Muistan loputtomat metsät ja pimeät tiet, rinnalla kulkeneet ihmiset, murteen ja tarinat. Kainuu on osa minua ja peruskallio johon juureni ovat sitkeästi kiinnittyneet.
Kuvien aiheet ovat syntyneet mielikuvista, tunteista, tarinoista ja muistijäljistä. Töissäni olen halunnut käsitellä niitä hallitsemattomia ja arvaamattomia alitajunnan puolia, joita korpimetsän loputtomuus, ankarat olosuhteet ja yksinäisyyden nyrjäyttämä mielikuvitus voivat pinnalle työntää. Kuinka tavanomaiset asiat ja tunteet saattavat ajan ja luonnon muovaamina muuttaa muotoaan erikoisiksi, vääristyneiksi, taianomaisiksi tai pelottaviksi. Näyttelyn teokset tutkivat ihmisyyttä, maakuntalaisuutta, sisäisiä maailmoja, sekä mielen ja luonnon periferiaa.
Näyttely koostuu maalauksista, piirustuksista, sekä tekstiiliteoksista.”

Johanna Lindholm (s.1992) on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta, ja opiskelee nykyään Kuvataideakatemiassa, kuvanveiston opetusalueella. Hän asuu ja työskentelee Porvoossa.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Ninni Kola — JUICY 6.3.-29.3.2025

RIUTTA – Ninni Kola — JUICY 6.3.-29.3.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Ninni Kola

Juicy

Ninni Kolan video- ja veistosinstallaatioista sekä valokuvista koostuva näyttely pohjautuu naiseksi kasvamisen, kehoon säilöttyjen muistojen ja ulkopuolisuuden teemoihin. Teoksissa mehukkaat kukka- ja hedelmäaiheet yhdistyvät surrealistisella otteella naisvartalon muotoihin, luoden kuvallisen kielen, joka on herkkä, monivivahteinen, kokeellinen ja täynnä värikkyyttä sekä visuaalisia ristiriitoja. Juicy rakentaa galleriatilaan visuaalista kapinaa, joka ei pelkää ylittää esteettisiä tai narratiivisia rajoja. Näyttely kulkee pinnallisen ja syvällisen spektrillä joustavasti päästä toiseen, kutsuen katsojan reflektoimaan omia kokemuksiaan ja reaktioitaan teoksiin.

Ninni Kola (s. 1991) on Helsingissä asuva, Lappeenrannasta kotoisin oleva kuvataiteilija. Kolan työskentely painottuu erityisesti tila-aikataiteisiin ja installaatioon, joissa hän yhdistää perinteisiä taiteen muotoja ja helposti saavutettavia materiaaleja digitaalisiin ja modernimpiin tekniikoihin. Kolaa inspiroivat tekniset oivallukset sekä esteettisen kauneuden ja syvän tunteellisen pohdinnan toisiinsa kietoutuminen.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ninni Kola
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Leena Niivuori — MAALAUSJÄLKI 6.3.-29.3.2025

ROIKKA – Leena Niivuori — MAALAUSJÄLKI 6.3.-29.3.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Leena Niivuori

Maalausjälki

6.3.-29.3.2025

Näyttelyni koostuu Maalausjälki-sarjan teoksista. Teokset ovat realistisia piirroksia abstraktista maalausjäljestä. Ne on toteutettu pellavakankaiselle maalauspohjalle yhdistämällä hiilikynäpiirrosta ja akryylimaalausta. Aloitin sarjan parissa työskentelyn vuonna 2016. Olen tähän mennessä edennyt Maalausjälkeen no 25.

Taiteellisen työskentelyni lähtökohtana on kohdata asioiden ja esineiden olio eli niiden omin olemus. Tavoittaakseni olion, esitän asiat mahdollisimman objektiivisesti, lisäämättä niihin mitään minusta lähtöisin olevia merkityksiä. Mietin, voiko jonkin omimman olemuksen eli sen, mikä on siinä itsessään, tavoittaa piirtämällä tai maalaamalla? Kuinka kuvata jotain, joka on olemassa jo ennen sen aistimista ja havaitsemista?

Maalausjälki-sarjan teokset ovat syntyneet niin, että olen ensin tutkinut maalausjälkeä kameran linssin läpi, zoomannut lähelle ja piirtänyt sitten havaintoni mahdollisimman tarkasti hiilikynällä. On kiinnostavaa tutkia jälkeä, jonka sivellin jättää pinnalle. Sen valot, varjot, muoto, viivan liike. Objektin kuvaamisen lisäksi haluan tavoitella myös oliota eli sitä mitä jälki on itsessään. Onko maalauksen olio jäljessä? Maalausjälki-sarjan teokset liikkuvat jossain abstraktin ja esittävän välissä. Teokset esittävät maalausjälkeä, joka ei kuitenkaan lähtökohtaisesti esitä mitään muuta kuin itseään. Jälki on vain jälki. Ajatus siitä, että joku asia vain on, mitä on, eikä jotain muuta, tuntuu minusta tässä hetkessä jotenkin helpottavalta.

Haluan antaa katsojalle vapauden katsoa ja kohdata olio. Ihmettelyn taito ja olemassaolon pohdinta ovat asioita, joita on mielestäni hyvä vaalia. Taide on minulle itselleni ennen kaikkea leikkiä ja haluan tarjota myös katsojalle mahdollisuuden lähteä mukaan tuohon leikkiin. Haluan herättää kiinnostuksen katsoa ympärillä olevaa maailmaa sen pienintä yksityiskohtaa myöten.

Olen toiminut kuvataiteilijana vuodesta 2002 lähtien. Asun ja työskentelen Lahdessa. Olen Taidemaalariliiton, Lahden Taiteilijaseuran ja Joensuun Taiteilijaseuran jäsen. Valmistuin kuvataiteilijaksi (2002) Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta. Lisäksi olen suorittanut taidemaalauksen (2008) sekä taiteen perusopetuksen pedagogiset (2005) erikoistumisopinnot Lahden Taideinstituutissa ja Muotoiluinstituutissa. Olen pitänyt useita yksityisnäyttelyitä, joista viimeisin oli Galleria Uudessa Kipinässä, Lahdessa, 2024. Taidekeskus Idän näyttelyn jälkeen minulle on tulossa yksityisnäyttely Galleria Beckeriin, Jyväskylään vuoden 2025 lopussa.

Leena Niivuori
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Tuulia Iso-Tryykäri — JOSKUS KEVYETKIN ASIAT TUNTUVAT PAINAVILTA 6.2.-1.3.2025

ROIKKA – Tuulia Iso-Tryykäri — JOSKUS KEVYETKIN ASIAT TUNTUVAT PAINAVILTA 6.2.-1.3.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Tuulia Iso-Tryykäri

JOSKUS KEVYETKIN ASIAT TUNTUVAT PAINAVILTA

Olen

kietonut

pukenut

paketoinut

riisunut

ympäröinyt

piilottanut

puristanut

peittänyt

solminut

asetellut

poistanut

sitonut

paljastanut

asettunut esille, kuvannut.

Sitten olen maalannut.

Jokapäiväiset, arkiset materiaalit kietoutuvat ihmiskehon ympärille luoden asetelmia ja kertoen uusia tarinoita. Muovipussin ja t-paidan tekstit toteavat omia näkökulmiaan. Ihmishahmo asettuu katsottavaksi, sommittelu ottaa muotoa muotokuvamaalauksen traditioista.

Ajatteluni pohjaa näkymättömien ajatusten ja tunteiden esiintuomiseen maalauksen kautta. Pohdin työssäni muun muassa katsomista ja nähdyksi tulemista, (sisäisiä) ristiriitoja, häpeää ja olemassaolon kysymyksiä. Käsittelen taiteellisessa työskentelyssäni ihmisyyden eri osa-alueita ja yritän ymmärtää niitä ja samalla myös itseäni. Tärkeässä osassa on myös kehollisen kokemuksen siirtäminen maalauspohjalle.

Tuulia Iso-Tryykäri (s. 1985) asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hänen ensisijainen tekniikkansa on öljyvärimaalaus kankaalle. Iso-Tryykäriä on kiehtonut aina figuratiivinen esitystapa, mutta myös se miten maalaustaiteen keinoin jostain hyvin abstraktista, kuten yksittäisistä siveltimenvedoista tai värialueiden vaihteluista on mahdollista luoda maalauselein illuusiota jostain olemassa olevasta ja tunnistettavasta.

Iso-Tryykäri on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan AMK:sta 2009 ja ylemmästä AMK-tutkinnosta 2013. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Iso-Tryykärin teoksia on mm. Valtion, Lappeenrannan, Tampereen, Kuopion ja Kouvolan taidemuseoiden kokoelmissa.

Iso-Tryykäri täyttää näyttelyn aikana 40 -vuotta ja juhlistaa tasavuosia tällä näyttelyllä.

Tuulia Iso-Tryykäri Loistava suhde öljyväri kankaalle 2024 60x50cm
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka