Näyttelyt

ROIKKA&RIUTTA – Helsingin Paperipaja ry. — Paperista 24.8.–16.9.2023

ROIKKA&RIUTTA – Helsingin Paperipaja ry. — Paperista 24.8.–16.9.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Paperista

Näyttelytila täyttyy usein arkisena pidetystä materiaalista – paperista. Paperi voi olla alusta, väline, lähtökohta tai sisältö. Näyttelyn kuusi taiteilijaa ovat omista lähtökohdistaan, erilaisia reittejä kulkien päätyneet saman materiaalin ja käsitteen äärelle. Heitä kiinnostaa paperin ilmaisuvoima ja sen luonne, miten paperi ajan saatossa hajoaa takaisin osaksi maata. Sen vahvuus ja samaan aikaan sen katoamisen helppous – vaatisi vain pienen kipinän ja teos muuttuisi tuhkaksi.

Näyttelyn teosten yhdistävä tekijä on materiaalin valmistus osana teoksen syntyprosessia. Materiaalin kautta syntyy kannanotto hitauden puolesta – käsintyöstetty materiaali liittyy ajatukseen kiireettömyydestä sekä ajattomuudesta. Näyttely on osa laajempaa projektia, jossa taiteilijat syventävät materiaalista osaamistaan. Keskiössä ovat ekologiset menetelmät sekä tietoisuus nykytaiteesta ja sen virtauksista.

Projektin ideana on muistuttaa, että paperi on edelleen olemassa ja samalla kysyä, mitä se oikeastaan edes on? Katoavaa, palavaa, kuorta, kuitua, pintaa? Mikä paperin merkitys voisi olla, kun moni sen alkuperäisistä käyttötarkoituksista on korvattu digitaalisilla käyttöliittymillä? Näihin kysymyksiin etsimme töissämme uteliaana vastauksia.

Susanna Autiota, Outi Koivistoa, Astri Laitista, Emma Peuraa, Irma Tonteria ja Maria Valkeavuolletta yhdistää rakkaus paperiin sekä heidän perustamansa yhdistys Helsingin Paperipaja ry. Yhdistys ylläpitää Helsingin Koskelassa paperinvalmistuspajaa, jossa tehdään korkeatasoista nykytaidetta perinteisiä kädentaitoja kunnioittaen. Yhdistys järjestää myös paperinvalmistuskursseja. Pajan perustamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja Suomen kulttuurirahasto.

www.paperipaja.com

taike_vaaka_v2
skr_harmaa_cmyk
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
ROIKKA – Annamari Kinnunen — Koti 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Annamari Kinnunen — Koti 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Näyttelyn teokset kietoutuvat Koti-teeman ympärille. Kinnunen pohtii kodin turvallisuuden ja ajan epävarmuuden ristiriitaisuuksia.

Kinnusen taiteellinen työskentely lähtee usein liikkeelle havainnosta. Hän inspiroituu erilaisista pinnoista, muodoista ja tekstuureista. Visuaalinen havainto synnyttää jonkinlaisen ajatusjatkumon, prosessin, joka rakentaa merkitysyhteyksiä ja tulkintoja visuaalisen ilmentymän ympärille. Hänen teoksensa voivat olla joko visuaalisia oivalluksia, havaintoja, tunnetiloja tai kokemuksia jostakin ajasta, paikasta tai ilmiöstä. Viime aikoina keskeisiä teemoja Kinnusen teoksissa ovat olleet suoja, turva ja koti, jotka kaikki tavallaan nivoutuvat toisiinsa. Hän työskentelee monipuolisesti taidegrafiikan, piirustuksen ja installaation parissa. Teokset ovat sarjallisia.

Annamari Kinnunen on savonlinnalainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta sekä kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta. Hän on osallistunut useisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, kuten Forum Box:issa Helsingissä vuonna 2019 ja Gallerie Pleikussa Berliinissä 2016. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä oli vuonna 2021 Taidekeskus Ahjossa Joensuussa. Kinnunen on toiminut Joroisissa vuosina 2017-2022 järjestetyn Ars Kuvansi näyttelyn koordinaattorina sekä kuraattorina vuosina 2017-2018. Oman taiteellisen työskentelynsä lisäksi hän toimii kuvataiteen tuntiopettajana. Kinnunen on Suomen taidegraafikoiden, Ars Novan sekä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran jäsen.

taike_vaaka_v2
Työmaan valot leikittelevät öisin huoneeni seinillä, monotypia kollaasi, 2022
Yksityiskohta teoksesta Säröjä valolle, monotypia, 2022
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Hanna Koikkalainen — Sodasta, rauhasta ja linnuista 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Hanna Koikkalainen — Sodasta, rauhasta ja linnuista 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Äitiydestä,
pesistä,
rauhan kyyhkyistä,
kuolemasta,
sodasta,
turvasta,
maaperästä, jonka puolesta eletään ja jonka puolesta kuollaan.

Näyttely käsittelee elämää, äitiyttä, vanhemmuutta ja turvaa sekä niiden vastakohtia sotaa, kuolemaa, pakoa ja pelkoa. Sotiin ja konfiikteihin liittyy aina kodin jättämisen kokemuksia, jotka ovat ajasta riippumatta samaistuttavia. Näyttelyssä käsitellään aihetta eri tavoin ja eri tekniikoin, vapaasti assosioiden ja symbolien avulla.

Idea kokonaisuuteen tuli heti herättyäni 24.2.2022 aamulla ja kuulin sodan alkaneen. Ensimmäinen ajatukseni oli äidit ja kuinka Ukrainassa kuolee koko ajan jonkun lapsia. Jokainen sotilas ja siviili on jonkun lapsi. Joku on heidät tuskalla synnyttänyt ja rakkaudellaan hoivannut tähän maailmaan selviäviksi. Tappaminen on synnyttämisen vastakohta ja oman lapsen kuolemaa pelkää jokainen äiti.

Sodassa kaikki ovat lopulta häviäjiä. Molemmille puolille jää traumoja, jotka ulottuvat monta sukupolvea eteenpäin. Ukrainan sodan uhreja ovat myös sotilaiden syntymättömät lapset.
Kirjaimellisesti ihmiset sotivat maasta: maaperästä, kivistä, kallioista, mullasta, peltomaasta, hiekkakentistä ja pihapuutarhan mullasta. Maan takaa paljastuu muut arvot: demokratia, vapaus, ihmisoikeudet, uskonto, päätösvalta ja niin edelleen. Myös Suomen maaperästä on sodittu hyvin verisesti. Kaikki paha ei tapahdu aina ulkomailla, ja historia on osoittanut että myös suomalaiset pystyvät tappamaan hyvin raa’alla tavalla. Meissä kaikissa on siihen kyky. Sivistys on sitä, että teemme kaikkemme, ettemme siihen ryhtyisi.

Jatkan aiheen parissa työskentelyä ja toimin yhteistyössä Ukrainasta Suomeen muuttaneiden kanssa. Kerään tarinoita kodin jättämisen tematiikasta. Jos haluaa osallistua projektiin, minuun voi olla yhteydessä.

www.hannakoikkalainen.com 

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

taike_vaaka_v2
Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Jenna ja Sini Kähönen — Kuuluuko, kuulunko? 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Jenna ja Sini Kähönen — Kuuluuko, kuulunko? 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttely on Sini ja Jenna Kähösen uusin näyttelykonsepti. Pohjimmiltaan näyttely tutkii kuulumattomuuden sekä kuulumisen tunteita.

Jenna Kähösen ottaa kantaa KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita.

Kähönen tarjoilee näyttelyyn sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia. KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyssä Jenna Kähönen esittää kankaalle maalaattuja öljy- sekä sekatekniikkateoksia. Maalauksissaan Kähönen hyödyntää usein langan ja pitsin luomia painojälkiä. Pitsin painojäljen käyttö teoksissa luo yhteyksiä tekstiilin kuteiden sekä biologisen materian kudoksellisuuden välille.

Pitsin luomat painojäljet luovat teoksiin monokromaattisia ornamentaalisia pitsikuviota, joita taiteilija hyödyntää figuratiivisen hahmon ihon kuvauksessa. ihon koristeellinen kerros ei tuo hahmolle lämpöä tai turvaa katseilta vaan se muistuttaa verkkoa, joka rajaa hahmon kehon kokonaisuudessaan.

Sini Kähönen käsittelee kuulumattomuuden teemoja hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tulevassa teossarajassa Sini Kähönen tarjoaa katsojalle pääsyn raamatun paratiisissa esitettyjen houkutusten äärelle. Näyttely nostaa paratiisissa kuvaillun lankeemuksen esille satumaisen kevyissä merkeissä. Näyttelyssä esitettävät teokset ottavat kantaa paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kuka oikeastaan on kenen puolella ja miksi hyvän ja pahan tiedon puun houkutuksia edes tulisi vastustaa? Kähösen teokset koostuvat pääosin kankaalle sekä paperille maalatuista öljy- ja akvarellimaalauksista, joista osaa koristavat kierrätyskeskuksista löydetyt kullatut taulunkehykset.

Jenna Kähönen on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija -Kähönen valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulussa keväällä 2019. Jenna Kähönen ottaa osaa näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita. Näyttelyssä Kähönen esittää sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia.

Sini Kähönen on Jyväskylässä toimiva kuvataiteilija. Taiteilijan teokset koostuvat pääosin akvarelli-, öljyvärimaalauksista sekä installaatioista. Taiteellisessa tuotannossaan Kähönen käsittelee kuulumisen sekä kuulumattomuuden tunteita – hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

taike_vaaka_v2
Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Anne Rantakylä — Mangifera indica 29.6.–22.7.2023

RIUTTA – Anne Rantakylä — Mangifera indica 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Näyttelyni Mangifera indica dokumentoi valokuvin Mangifera indica kasvin eli mangon taimen hidasta kasvua kahden kuukauden ajalta ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020. Teoskokonaisuudessa kuvaan ateljeen yksitoikkoista arkea vähäeleisellä tavalla, jossa kasvi ei juuri kasva mutta päivä ja valo vaihtelevat.

Taustani valokuvataiteilijana on piirtämisessä. Opin havainnoimaan valoa piirtämisen kautta tarkkailemalla valon muutoksia kolmiulotteisilla pinnoilla ja sen tulkitsemista kaksiulotteiselle pinnalle, paperille. Valokuvaamisessani on kyse samanlaisesta havaitsemisesta. Valon olemus kiehtoo minua ja se on usein tärkein yksittäinen asia ilmaisussani. Valokuvaan mustavalkoista valokuvaa juuri tästä syystä. Se pelkistää valon olemuksen, jättää jotain salaperäistä todellisuudesta näyttämättä ja minulle se on oma maailmansa, jossa viihdyn.

Toinen Mangifera indica näyttelyn teemoista on aika. Olen keskittynyt viime vuosina taiteellisessa työssäni aikaan liittyviin kysymyksiin. Olen valokuvannut erityisesti geologisia muodostelmia. Aavikkoa, kiviä, kallioita. En osaa selittää miksi aika kiehtoo minua niin kovasti, ehkä se on mysteereistä suurimpia rakkauden lisäksi. Kiinnostukseni aikaan on myös varsin arkinen, vuosittain minulla on lukematon määrä erilaisia paperisia kalentereita, jotka myös säilytän ja joihin palaan. Mangifera indica teoskin on eräänlainen kalenteri. Valokuvan suhde aikaan on monitahoinen. Maisteritutkielmassani kyseenalaistin valokuvataiteen teorian kaanonin siitä, että valokuva olisi pysäytetty kuva ajasta. Perustelin väitettäni sillä, että ajan olemuksesta ei ole filosofiassa tai tieteessä konsensusta ja usein valokuvataiteen teoria käsitellessään aikaa lähtee olettamuksesta, että aika olisi yksinkertaisesti lineaarinen ilmiö, joka näyttäytyy niin kuin me se ihmismielessä ja elämässä koetaan. Siinä olettamuksessa valokuva on pysäytetty kuva ajasta ja menneisyydestä. Minulle valokuva päinvastoin on elävä ikkuna aikaan ja nykyhetkeen.

Näyttelyn pienessä kirjastossa on mukana teoksia, joita luin tehdessäni teoskokonaisuutta. Olen merkannut hiirenkorvilla ja sivumerkeillä minulle tärkeitä kohtia, jotka myös liittyvät teoskokonaisuuden teemoihin ja sen syntyyn.”

Helsingissä asuva ja työskentelevä Anne Rantakylä (s. 1989) valmistui Imatran taidekoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2017 pääaineena valokuvataide ja valokuvataiteen maisteriksi Göteborgin yliopistosta vuonna 2019. Rantakylä on osallistunut aktiivisesti näyttelyihin Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut ruotsalainen Kerstin Lind-Pafumis stiftelse ja näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Elina Priha — FAMILIAR STRANGER III 1.–22.6.2023

RIUTTA – Elina Priha — FAMILIAR STRANGER III 1.–22.6.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen.”
– Tove Jansson: Haru, eräs saari (1996)

Kesällä 2021 vietin kaksi viikkoa yksin pienellä saarella, jolla sijaitsee perheemme kesämökki. Äidin puoleinen sukumme on viettänyt kesiä saarella vuodesta 1972 ja parhaimmat lapsuusmuistoni sijoittuvat sinne. Saarella ollessani mietin paljon sitä, miten aika tuntui liikkuvan eri tahtiin ja miten irralliselta muusta maailmasta tunsin oloni. Mietin suhdettani saareen ja sen muihin asukkeihin; tavallaan saari oli minulle tutuin maailmassa, mutta toisaalta olin vain kesäinen vierailija enkä tiennyt talvisen saaren elämästä mitään. Parin viikon yksinolon aikana lapsuusmuistot, mielikuvitus, nykyhetki ja menneisyys alkoivat kietoutua yhteen mielenkiintoisella tavalla – voisi ehkä sanoa, että ajatteluni ja olemiseni saareutui. Näyttely rakentuu kokoelmasta erilaisia materiaalisia tulkintoja ja teokset ilmentävät sekä kehollisia muistoja että työskentelytekniikoita.”

Vierailu näyttelyssä on kuin piipahdus toisella aikavyöhykkeellä – lyhyt hengähdystauko irrallaan muun maailman rytmistä, vähän niin kuin retki saarelle. Teoksissa materiaalisuus on pääosassa ja tunnelmaltaan ne muistuttavat lapsuuden mielikuvitusleikkejä. Äänimaisemaa hallitsee videoteoksen utuinen sateen kohina, joka sekoittuu kangaspuilla työskentelystä lähteviin kolahduksiin ja natinaan (voiko videoteoskin olla melkein käsin kosketeltava?). Teoksia tekee mieli hipelöidä ja silmä hakeutuu uusien tekstuurien pariin. Naiivit käsinkirjaillut tilkkutyöt ja kuvakudokset sekä pehmeät ryijyt kutsuvat koskettamaan. Keraamisten ja puisten veistosten muodostamat installaatiot kutkuttavat tarkastelemaan lähemmin.

Elina Priha (s. 1987) on Helsingissä asuva ja työskentelevä monialainen taiteilija. Hän on valmistunut Aalto-yliopiston Visual Cultures, Curating & Contemporary Art -koulutusohjelmasta taiteen maisteriksi vuonna 2022. ”Työskentelyni on hyvin prosessilähtöistä, jossa materiaalin ja tekijän intiimi suhde ja vuorovaikutus ovat pääosassa. Tekeminen on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä ja löydettyjä materiaaleja, joten lopputulos on aina jonkin verran ennalta määrittelemätön. Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä jonkinlaisena pehmeän aktivismin ja feminismin muotona: nyky-yhteiskunnassamme hitautta ja huolenpitoa ei juurikaan arvosteta. Teosteni aiheet liikkuvat mielikuvituksen, muistojen ja todellisuuden välimaastossa, jossain tuttuuden ja vierauden väliköissä. Alitajuisesti työskentelyni lähtee pyrkimyksestä ymmärtää – elämää, ympäristöä, maailmaa, itseäni, muita ihmisiä ja olioita; sitä että olemme kaikki sidoksissa toisiimme.”

Familiar Stranger’- kokonaisuus on aiemmin ollut esillä Beta Space Galleryssa Espoossa 2022 ja Studio Mältinrannassa Tampereella 2023.

www.elinapriha.com

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Tuomas Ollikainen — HERE IS ALWAYS ELSEWHERE 1.–22.6.2023

ROIKKA – Tuomas Ollikainen — HERE IS ALWAYS ELSEWHERE 1.–22.6.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

“It seems to me sometimes that we never got used to being on this earth and life is just one great, ongoing incomprehensible blunder” – W.G. Sebald

“You’re on Earth. There’s no cure for that.” – Samuel Beckett 

The Unnamable I-XV (For Samuel Beckett) 

Jostain syystä olen aina kuvitellut Samuel Beckettin romaanien ja novellien maailmat mustavalkoisena. Niissä on sukulaisuutta, sekä elokuvan alkuaikojen mykkäkomedioihin, että Bela Tarrin hitaisiin ihmisyyttä syväluotaaviin elokuviin. Beckettin kirjojen hahmot ovat usein auttamattoman ulkopuolisia ja yhteiskunnasta vieraantuneita. Hahmojen pakkomielteinen toiminta ja ajelehtiva päämäärätön vaellus vaikuttavat aluksi täysin merkityksettömältä, mutta paljastuuko siitä kaikesta lopulta jotain olennaista ihmisenä olemisesta? 

Mustavalkofilmille kuvaaminen on ollut pisin yhtäjaksoinen taiteellinen toimintani, jota olen toteuttanut vuodesta 2005 lähtien, paitsi että en ole koskaan ajatellut kuvaamista taiteellisten päämäärien saavuttamisena. Kannan usein matkoilla mukanani pientä Olympus XA2 pokkarikameraa. Kuvani ovat päämäärättömän kuljeskelun ja sattumanvaraisten havaintojen jälkiä. Vaeltelu ja kuvaaminen saavat minut tuntemaan myötätuntoa maailmaa kohtaan, ihmettelemään sen perustavanlaatuista outoutta, ja viehättymään tilojen, tilanteiden sekä esineiden materiaalisesta ja affektuaalisesta vitaalisuudesta.”

Capsules & Cocoons

”Rakupoltetut keraamiset veistokset sarjasta Capsules & Cocoons ovat syntyneet jonkinlaisesta tarpeesta käsitellä ajoittaista turhautumista maailman tilaa kohtaan. Silti teokset eivät ratkaise yhtään mitään, eivätkä ne yritä kertoa asiasta mitään, vaan itse teosten tekeminen, saven muovailu ja rakupolttaminen, antavat tekijälleen mahdollisuuden kokea iloa ja löytää hetkellistä mielenrauhaa eli lievittää karkeasti sanottuna halua painua v****** tältä planeetalta tai kaipausta syntyä uudelleen toisenlaiseen maailmaan. Capsules & Cocoons teosten osto-, ja myyntitapahtuma antaa veistoksille kuitenkin uuden merkityksen. Taiteilja sekä teoksen ostaja pääsevät jakamaan jotain mikä tapahtuu veistokselle, mikä lataa siihen uutta sisältöä, jonka kautta päästään yhdessä tiedon ja toivon kiinnostaville poluille, joita kulkemalla ehkä voidaan päästä lähemmäksi muutoksen mahdollisuutta.”

Amulets of ritual magic, depicting vampire teeth of ancient species, used as a protection against human beings

”Amuletit on veistetty myrskyn jälkeen katkenneista oksista, jotka on poimittu Vilnan vanhaa kaupunkia ympäröiviltä metsäisiltä kukkuloilta. Liettua on maa, jossa on jotain muinaista ja hämärää. Liettuan kieli on säilynyt kaikista euroopan kielistä vähiten muuttuneena suhteessa sanskritiin. Turistilaumojen vetäydyttyä lepoonsa ja liikenteen hiljennyttyä, Vilnan vanhassa kaupungissa myöhäissyksyisenä yönä kulkiessa, voi alkaa helposti kuvitteleen kaikenlaista.”

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Antti Nieminen — UNIKUVIA 4.5.–27.5.2023

ROIKKA – Antti Nieminen — UNIKUVIA 4.5.–27.5.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

’ ”Veistossarja UNIKUVIA” sai innoituksen Outi Heiskasen näyttelystä Ateneumissa ja on omistettu hänelle. Veistossarja koostuu paristakymmenestä pienoisveistoksesta, joista osa seisoo jalustalla ja osa ripustetaan seinälle. Teokset ovat vapaita assosiaatioita: niillä on nimet, mutta kokija saa kernaasti nimetä ne itselleen sopiviksi.

Ajatukseni liikkuessa Outi Heiskasessa, halusin kokeilla myös grafiikkaa. Toteutin kokeellisen sarjan, jossa ”painolaattana” oli lunta ja jäätä ja värit pääasiassa puhtaina pigmentteinä maalattuna sulavan ”laatan” päälle. Osa teoksista yhdistää muitakin tekniikoita, mutta ”sulavan laatan” tekniikka on kaikille yhteistä.’

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Tiiu Anttinen — MAMMA RUBICUNDUS 4.5.–27.5.2023

RIUTTA – Tiiu Anttinen — MAMMA RUBICUNDUS 4.5.–27.5.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Päämateriaalini on pronssi, jota olen valanut omalla työhuoneella vuodesta 2007. Inspiroidun mikroskooppikuvista ja koneen osista. Pykä-Pykä -kokonaisuus koostuu olennoista, jotka leijuvat, kelluvat, ajelehtivat ja altistuvat ympäristölle ja virtauksille. Liike ei kuitenkaan ole satunnaista vaan kullekkin oliolle tarkoituksenmukaista. Tärkeää on liike. Sitä kuvatessani tulen pohtineeksi myös aikaa ja eroosiota. Näyttelyn pronssit huokuvat ympäristön aiheuttamaa kulumaa ajan kulkiessa eteenpäin. Mamma rubicundus veistosnäyttelyssä on mukana myös sekatekniikkatöitä.”

Kiitos: Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiötä saamastani tuesta

Thank you: The Centenary Foundation of Kymi Corporation

Kymin 100v säätiö värillä
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Kaisa Koljonen — Hypnagogia III 6.4.–29.4.2023

RIUTTA – Kaisa Koljonen — Hypnagogia III 6.4.–29.4.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Kaisa Koljosen (s.1992) yksityisnäyttely Hypnagogia III avautuu Taidekeskus Idän Riutta galleriaan. Näyttelyssä on esillä Koljosen taidegrafiikkaa vuosilta 2017-2022. Teokset ovat mustavalkoisia ja yhdistelevät taidegrafiikan syväpainotekniikoita omalaatuisella tavalla.

Näyttelyn teemana on ihmisen psyyken ja luonnon orgaanisen maailman prosessien yhteys. Teoksissa luonnon orgaanisen maailman lait ja muotokieli yhdistyvät psyyken toimintaan ja arkkityyppiseen ja pseudo-okkultistiseen kuvastoon. Kuvakieli ammentaa ihmisen anatomiasta ja luonnon orgaanisesta maailmasta. Sisäelinten estetiikasta muodostuu mielen sisällä eläviä itsenäisiä entiteettejä, joilla on omat motiivinsa ja sisäinen logiikkansa. Koljonen käsittelee olemassaolon kokemukseen liittyvää eksistentialistista ristiriitaa, joka syntyy siitä, että ihminen on näennäisesti dualistinen: sekä lihallinen, että psyykkinen olento, aineellinen, että aineeton. Hän ilmaisee visuaalisessa muodossa vaikeasti sanoitettavia mielen sisäisiä latauksia. Teokset avaavat katsojalle väylän psyyken näkymättömään maailmaan, ja tarjoavat samalla mahdollisuuden itsetutkiskeluun.

Osa teoksista lähentyy abstraktia tulkintaa, kun taas osassa painottuu symboliikka. Teoksia yhdistää pikkutarkka orgaanisen viivan käyttö. Tämä viiva on Koljosen tunnistettavaa uniikkia käsialaa, joka sitoo hänen tuotantonsa tyylillisesti yhteen. Koljosen työskentelyyn kuuluu runsas ajankäyttö. Työskentely on meditatiivisella tavalla intensiivistä: intensiteetti ei synny nopeudesta vaan siitä, että mieli luo katseensa syvemmälle itseensä lukuisien yksityiskohtien luomisprosessissa. Koljosen taide tavoittaa henkilökohtaisen ja yksityisen kautta yleisinhimillisen. Syvällä mielessä odottaa arkkityyppinen todellisuus, jonka symbolit ovat yhteisiä kaikelle ihmisyyteen liittyvälle. Näyttelyn nimi Hypnagogia III viittaa unen ja valveen rajatilaan, jossa voi kuulla ääniä ja nähdä näkyjä – roomalainen numero nimessä kertoo monettako kertaa näyttelykokonaisuus on esillä.

Koljonen on Jyväskylässä asuva kolmekymppinen kuvataiteilija, joka on erikoistunut taidegrafiikkaan ja erityisesti sen syväpainotekniikoihin. Hän valmistui vuonna 2015 Kuvataiteilija AMK-tutkintoon Saimaan Ammattikorkeakoulusta (nykyinen LAB-Ammattikorkeakoulu). Hän toimii päätoimisena kuvataiteilijana työskennellen Jyväskylässä sijaitsevan Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloista käsin.

Taiteilijan kotisivut

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta