admin

Taidekeskus Idän Galleria Roikassa, avautuvassa näyttelyssä on esillä Anni Kristiinan lyijykynäpiirustuksia viime vuosilta. Teoksissa toistuvat erilaiset vuorovaikutussuhteet, kuten ihmisen suhde itseensä ja ihmisen ja luonnon välinen vuoropuhelu. Tämänhetkinen Korona-virus tilanne on myös saanut uudella tavalla pohtimaan eristyneisyyttä, joka on alkanut näkyä yhä enemmän teoksissa ja ohjannut myös kokonaisuutta. Eristäytyä voi itse, tai se voi olla pakon sanelemaa, tai muiden toimista johtuvaa. Se voi olla konkreettista fyysisesti erossa jostain olemista tai henkinen tila.

Näyttelyssä on myös mukana ja ensi kertaa esillä, LAB- Ammattikorkeakoulun, kuvataiteen ylemmän AMK- tutkinnon opinnäytetyön taiteellinen osuus. Kokonaisuuden muodostaa kolme teosta, joiden aiheena on omakuvat. Myös aiemmin valmistuneet teokset tukevat tätä teemaa. Heijastamalla eri ihmisten kuvaamisen kautta tietynlaista tapaa havainnoida maailmaa ja erilaisia ristiriitoja, kertovat teokset aina myös jotain niiden tekijästä.

Anni Kristiina (s.1990) on Saimaan Ammattikorkeakoulusta 2016 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Anni työskentele tällä hetkellä ensisijaisesti piirustustaiteen sekä taidegrafiikan parissa. Viime vuosina, pääasiassa lyijykynällä toteutetuissa teoksissa ovat toistuneet erilaiset vuorovaikutussuhteet ja ristiriidat, joita on käsitelty usein ihmiskehoa kuvaamalla. Anni kuuluu Etelä-Karjalan Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin, sekä Suomen Taidegraafikoihin.

Taiteilija ripustamassa näyttelyä ja tavattavissa gallerialla 21.–22.9.

www.annikristiina.com

Näyttelyn teokset ilmaisevat kaikkea sitä näkymätöntä mitä esineet kätkevät sisälleen. Ryynästä kiehtoo ihmisen ja esineen välinen suhde; esimerkiksi se, millaisia merkityksiä esineisiin tallentuu ja kuinka ne luovat identiteettiä ja minuutta. Työ sai alkunsa alkoi koruista ja niihin liittyvistä tarinoista. Nykyisin se käsittää laajemmin esineitä, jotka kulloisessakin hetkessä saavat merkittävän roolin. Tästä hetkellisestä näkökulmasta juontaa myös näyttelyn nimi “Sinä päivänä kun”.

Osa teoksista pohjautuu havaintoihin ihmisistä ja esineistä. Taiteilijan suosikkeja ovat toistuvat kohtaamiset tuntemattomien kanssa, jotka tapahtuvat jokaisella kerralla samalla tavalla. Kuten joukko miehiä, jotka arkiaamuisin istuskelevat keskustan kahvilassa kahvikupit edessään. Tai työmatkalla ohitse kulkeva nuori mies muovikassi kädessään. Teokset tulkitsevat heidän tarinaansa abstraktissa muodossa.

Ryynäsen taiteen juuret ovat korutaiteessa, mistä syystä keho näkyy teoksissa tavalla tai toisella. Osa on päälle puettavia, osa ei. Teoksissa on kehoon ja kantamiseen liittyviä viittauksia kuten kahvoja sekä iholla risteilevää viivojen verkostoa.

Hanna Ryynänen on Lappeenrannassa asuva kuva- ja korutaiteilija. Uusimmissa teoksissaan hän yhdistelee monialaisesti eri tekniikoita ja materiaaleja kuten värikästä graniittia, kierrätettyjä koruja sekä videota.

Tätä näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto.

www.hannaryynanen.com
@hannajuulia

FORSIT (lat. ehkä, ongelma)

Mari Liimataisen puupiirrokset pohtivat umpikujia ja ulospääsyjä. Henkilökohtaiset ja kollektiiviset kokemukset lomittuvat, kun arkisten ympäristöjen, ilmiöiden ja muutosten aikaansaamat sisäiset liikahdukset kulminoituvat viivoiksi. Joskus polku poukkoilee tai on saavuttamattomissa. Toisinaan mieleen nousee möykky tai useampikin.

Mari Liimatainen on Juvan Tuhkalassa työskentelevä kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Liimatainen työskentelee erilaisten kulttuuriympäristöstä nousevien teemojen parissa mm. grafiikan menetelmin ja perinteisin käsityötekniikoin kuten kirjoen. Hänen teoksensa ovat usein tilallisia ja ajallisesti muuntuvia kokonaisuuksia.

Koulutukseltaan Liimatainen on FM (kulttuuriympäristön tutkimus), kulttuurialan opettaja AmO ja kuvataiteilija YAMK. Hän on mm. Suomen taidegraafikot r.y.:n jäsen. Viimeisimmät näyttelyt hänellä ovat olleet Galleria Rajatilassa Tampereella 2020, Taidekeskus Ahjossa Joensuussa 2020, Savonlinnan maakuntamuseossa 2019, Galleria Forum Boxissa 2019 ja Riihimäen taidemuseossa 2019.

Liimatainen pitää grafiikan työprosessissaan erityisesti kaivertamisesta. Laatat saavat innoituksensa usein koetuista tai havaituista jäljistä. Vedostettaessa laattojen kuviot toistuvat, lomittuvat ja muodostavat omia tarinoitaan. Lopulliset teokset syntyvät tilassa, kun vedokset etsivät omat muotonsa ja paikkansa kulloisenkin hetken ehdoilla. Vedoksen pyhyyden rikkominen, hiljainen kantaaottavuus ja ilottelu tekemisen kanssa kiinnostavat Liimataista.

www.mariliimatainen.fi

”Ruumis muovautuu maasta, jota se tallaa. Ja näin se vähitellen lakkaa olemasta maisemassa: siitä tulee maisema.” – Frédéric Gros –

Minna Rissasen ”Rohtu” (pohjoissaame – ryteikkö, tiheikkö) -teoskokonaisuudessa kuljetaan hitaasti havainnoiden tuulen taivuttamissa pensastiheiköissä ja tunturiylängöillä. Saamenmaan pohjoisosien haavoittuva ja hauras, mutta samanaikaisesti sitkeä ja luja luonto on tarttunut valokuviin vähäeleisenä ja pysähtyneenä. Rohtu koskettaa, raapii ihoa, työntää luotansa ja eksyttää sisäänsä.

Kuvaston taustalla vaikuttaa fenomenologisperäinen humanistinen maantiede, jossa tarkastelun kohteena ovat tunteet, kokemukset ja paikkoihin liittyvät merkitykset. Kävelyretkillään taiteilija käsittelee suhdettaan maisemaan ja tilaan – paikantamalla itseään osana luontoa ja sen moninaisuutta. Hän pohtii ns. piiloutunutta paikkaa, jossa tuttu ja arkipäiväinen ympäristö tarjoaa ihmettelyn kohteita ja sitä, millaisena piirtyy todellisuuden ja kuvitellun välinen raja.

Melankolialla on juonne kuvastossa. Rissanen tarkastelee maisemaa ns. romanttisen katseen kautta, hieman surumielisenä ja kaihoisana. Romanttisella katseella hän tarkoittaa rauhallista ja henkilökohtaista, henkistä suhdetta kokijan ja kohteen välillä. Maisemaa tarkastellessa taiteilija katsoo itseään ja kokemuksiaan.

Minna Rissanen on jaalalainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden ammatti-korkeakoulusta (amk) ja Saimaan ammattikorkeakoulusta (yamk). Valokuvaan pohjautuvissa teoksissa ja tilallisissa kokonaisuuksissa Rissanen tutkii maiseman ja luonnon kokemuksellisuutta. Hänen tuotantoa on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Rissanen on valokuvataiteilijoiden liiton ja Kouvolan taiteilijaseuran jäsen.

Tiedustelut:
Minna Rissanen
https://rissaminna.myportfolio.com
rissaminna(at)gmail.com
+ 358 50 4136371

Jenna Kähönen (s.1993, Jyväskylä) on Lappeenrannassa työskentelevä kuvataiteilija, joka valmistui Saimaan Ammattikorkeasta kuvataiteilijaksi 2019. Kähönen työskentelee yhdistäen maalauksen tekniikoita sekateknisiin elementteihin. Teoksissaan taiteilija tutkii kysymyksiä kehollisuudesta ja kauneudesta ja palaa tässä sarjassa sukunsa naisten käsityöläisjuurille käyttämällä teoksissaan lankaa ja pitsiä.

Kähönen tarkastelee teoksissaan ihmiskehon pinnanulkoisia elementtejä. Vaikka maalausten hahmot sykertyvät suojaamaan itseään ulkomaailman katseilta, heidän kehojensa pinta on kaikki, mitä katsoja näkee. Iholta hahmottuva hento pitsikuvio tuo samanaikaisesti mieleen sekä mummolan nostalgiset pöytäliinat että lihakudoksen säännölliset kiemurat. Näin pitsi muuttuu kauniista ambivalentiksi, liha karusta nostalgiseksi ja käsityön perinne lihalliseksi todellisuudeksi.

Näyttelyssä esitetyt teokset ovat pääosin akryylimaalauksia, joissa on käytetty mustetta ja erilaisia tekstiilejä vahvistamaan katsojan kokemusta orgaanisesta pinnasta. “Punottu” teossarjassa lanka nostetaan esille omana elementtinään. Teossarjassa käytetty lanka on ollut osa maalausprosessia ja se on liitettty kiinni lopulliseen teokseen. Langalla punottu henkilöhahmo erottaa muotonsa paperista ja korostaa tämän syvyyttä noustessaan ylös paperin kaksiulotteisesta pinnasta.

Taidekeskus Itään tuomani teokset ovat valmistuneet vuosina 2018-2021. Teokseni ovat figuratiivisia öljymaalauksia, ja teokseni käsittelevät kieroutumia romanttisen estetiikan kontekstissa sekä yhteiskunnallisen kollektiivin toisinaan hyvinkin pakottavaa vaikutusta yksilöön. Teosteni hahmot esittävät kysymyksen: millaista on olla ruumiinsa rajoittama, ihmisruumiin rajallisuuden ja lihallisuuden asettaman materiaalisen perustan ja vallitsevan kulttuurin ja yhteiskunnan rajoissa todentuva ihmisyksilö?

Yhteiskunta asettaa – pakottaa – ihmisyksilön vääjäämättä muottiinsa. Tämä on kollektiivin tehokkaan ja jatkuvuuteen tähtäävään toiminnan kannalta välttämättömyys, mutta yksilötasolla kokemus voi olla toisinaan raastava, jopa väkivaltainen.

Ihmiskeho on lihallisuudessaan rajallinen ja materiaalinen mutta ei irrallinen yksilön kokemista tunteista. Kun yksilö kokee minuutensa ja vallitsen – pakottavan – yhteiskunnallisen kollektiivin välillä vallitsevan murtuman, tunne todentuu usein ensi sijassa mielen ilmiöiden tasolla, mutta lopulta myös yksilön ruumis reagoi.

Ihmiskehon rajat, ruumiillisuus ja aistit pakottavat yksilön aina johonkin tiettyyn materiaaliseen todellisuuteen, joka on lähes universaali ja kulttuureista riippumaton. Ihminen todentuu aina jonkin kulttuurin ja yhteiskunnan puitteissa, eikä näin ollen ole merkityksetöntä millainen yksilön ruumis on. Omalta osaltaan kulttuuri ja yhteiskunta sekä mahdollistavat ihmisyksilön potentiaalin, että rajoittavat sen todentumista ja tunkeutuvat näin yksilön intiimeimmälle alueelle.

Yhteystiedot: Johanna Lemettinen johannanen@gmail.com www.johannalemettinen.com