Riutta

RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

 

Dariusz Wojdyga, Caroline Bach

Rivers Downfall
 

 

“Rivers Downfall” is the second iteration of an evolving international collaboration between
jewellery artists Dariusz Wojdyga (Norway) and Caroline Bach (France). The first edition of this
project debuted in 2023 at A-Galeria in Tallinn, Estonia, presenting a modest yet deeply evocative
preview of what has now developed into a full-scale exhibition. This iteration dives further into a
shared commitment: to raise ecological awareness and engage audiences with urgent conversations
about freshwater ecosystems, using the language of contemporary jewellery art.

This collaborative project is rooted in a convergence of friendship, shared concerns, and aligned
artistic values. Caroline and Dariusz met while studying at the Gerrit Rietveld Academie in the
Netherlands, after completing formal training in their respective home countries—Caroline at ESA
Duperré in Paris and Dariusz at Oslo National Academy of the Arts. As emerging artists, they are
part of a new wave of creators responding directly to the environmental crisis, exploring how art
can act not only as an expression of concern but also as a catalyst for change.

In “River Downfall,” Dariusz and Caroline use the craft of jewellery—often intimate, symbolic, and
materially sensitive—as a vessel for environmental storytelling. The exhibition focuses on rivers as
carriers of both life and loss, narrating how these vital freshwater systems are shaped, damaged, and
transformed by human activity. The artists investigate the materiality of pollution, the consequences
of negligence, and the ecological scars left behind. Through their work, they attempt to restore
visibility to what has too long been hidden beneath the surface.
The exhibition concentrates on three rivers, each bearing witness to a specific ecological disaster:
– Akerselva, in Oslo, Norway, where Dariusz lives and works;
– La Dore, in central France, where Caroline grew up;
– The Rijn (Rhine), flowing through the Netherlands, where Caroline now resides;
These rivers have suffered through toxic chemical spills, hormonal disruptions caused by
pharmaceutical waste, and industrial poisoning. Each represents not just a geographical reference
but a case study of environmental degradation. Dariusz and Caroline treat these rivers not as
abstract symbols, but as living systems with histories, personalities, and vulnerabilities.

Caroline’s series “Wild Water” has evolved since 2017, with each piece advocating for a distinct
aquatic ecosystem. For “Rivers Downfall,” she deepens her exploration by focusing on La Dore and
the Rijn. La Dore suffered a silent catastrophe when pharmaceutical pollution caused irreversible
hormonal changes in fish, rendering entire populations infertile and effectively extinct. In the Rijn,
a chemical factory accident in the 1970s marked one of Western Europe’s first widely
acknowledged ecological disasters, leaving a permanent stain on the collective environmental
consciousness. Caroline crafts intricate, multifaceted pieces that trace the pathways of these rivers,
using materials and colour gradients to reflect the progressive loss of purity at each point of
pollution. Her works are both topographic and narrative—each bend of silver or shard of coloured
glass reveals another chapter in the river’s decline.

Dariusz’s contribution centers around Akerselva, a river no longer than 10 kilometres that threads
through the heart of Oslo. Despite its size, Akerselva has played a vital role in the city’s
development—ecologically and culturally. In 2011, a chlorine spill devastated the river’s aquatic
life. Although salmon returned by 2015, remnants of urban neglect—shopping carts, plastic waste,
rusting metal—still populate the riverbanks. Dariusz collects these discarded fragments and
transforms them into jewellery pieces. By embedding pollution into objects of beauty, he subverts
the expectations of ornamentation and forces the viewer to confront the realities of environmental
disregard. His practice avoids external energy usage wherever possible, aligning his artistic
methodology with his ecological convictions.

Both artists place sustainable practice at the core of their work. Caroline draws on her background
in ecosystem activism—passed down from her family—to guide material choices and design
strategies. Dariusz limits his reliance on material choice and sourcing, demonstrating how artistic
innovation can coexist with environmental responsibility. Together, they embrace a process that is at
once critical, poetic, and deeply personal.

Rivers, as the artists observe, are more than natural features or utilitarian water sources. They are
living archives, shaped over millennia, carved through rock and soil, winding their way from
mountaintops to oceans. They collect our history—our industry, our waste, our carelessness—and
reflect it back at us. But rivers also offer hope. They regenerate when given the chance. Life returns
if pollution recedes. In this spirit, “River Downfall” is not just an indictment but an invitation—to
listen, to care, and to act.

With jewellery as the medium, this exhibition challenges conventional ideas about scale, value, and
visibility. Jewellery objects become messengers of vast ecological narratives. Through the poetic
power of crafted materials, Wojdyga and Bach make the unseen visible and the forgotten
unforgettable. “Rivers Downfall” is a call to remember our rivers—not just as waterways, but as
lifelines—and to rethink how much we depend on them.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Mia Seppälä — Yksi ranta ja seitsemän merta 1.5.-24.5.2025

RIUTTA – Mia Seppälä — Yksi ranta ja seitsemän merta 1.5.-24.5.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Yksi ranta ja seitsemän merta

”Meriaihe on seurannut mukanani pitkään. Peruskoulun jälkeen ajatus merimiehen ammatista kiehtoi. Vaikka suunta vaihtui, huomaan palaavani meren äärelle yhä uudelleen, nyt teosteni kautta.

Näyttelyssäni merenranta on haalistunut ja siirtynyt taka-alalle. Kuvista on poistettu pigmenttiä ja maisema on vaalentunut juuri sieltä, missä sen kuuluisi näkyä. Näiden haalistuneiden rantojen alla, ilmatiiviissä sylintereissä, on säilöttynä vanhoja merikarttoja ja rannalta kerättyä materiaalia. Sylinterit ovat kuin teosten alaviitteitä, ne vihjaavat toiseen tasoon, toiseen aikaan.

Merikartat ovat edelleen ajankohtaisia, vaikka niiden muoto on muuttunut. Ne eivät enää kahise käsissä paperisina lehtinä, vaan toimivat digitaalisessa muodossa. Paikannus hoituu satelliittien kautta, tarkasti ja tehokkaasti. Silti vanhoissa kartoissa on jotain, mikä ei siirry sähköiseen versioon. Ne kertovat maailmasta, jossa suuntaa haettiin fyysisistä merkeistä, taivaankappaleista ja jossa tuntematon saattoi odottaa horisontin takana.

Nykyisin merikarttoihin piirtyy yhä enemmän rajoja: suojavyöhykkeitä, ampuma-alueita, kiellettyjä rantoja. Ne kuvaavat maailmaa, jossa meri ei ole enää vain vapauden ja seikkailun paikka, vaan myös valvottu ja rajattu alue. Sylintereihin säilötyt kartat muistuttavat tästä muutoksesta. Ne viestivät siitä, kuinka avoin maisema on muuttunut hallituksi ja suljetuksi.

Mutta vaikka reitit ovat muuttuneet ja kartat ovat kapseloituja, meri on yhä olemassa. Se on edelleen lähtöpiste ja määränpää. Ehkä seikkailu ei ole kadonnut. Ehkä se vain kulkee nyt toista reittiä.”

Bio:

Mia Seppälä on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, grafiikan, maalauksen, performanssin ja liikkuvan kuvan parissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein yhteisiä ja vakiintuneita kulttuurisia käytäntöjä, jotka joutuvat törmäyskurssille ristiriitaisia tunteita herättävien ilmiöiden, asioiden tai materiaalien kanssa. Hänen teoksiaan on viimeksi nähty Suomen Valokuvataiteen Museossa vuonna 2022, Kuopion Taidemuseossa 2023 sekä Gallen-Kallelan museossa vuonna 2024. Seppälä viimeistelee tohtoriopintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2017.

Engl.

One Shore and Seven Seas

”The theme of the sea has followed me for a long time. After finishing primary school, the idea of becoming a sailor intrigued me. Although my path shifted, I still find myself returning to the sea again and again, now through my works.

In my exhibition, the seashore has faded and shifted to the background. Pigment has been removed from the images, and the landscape has lightened precisely where it should be visible. Beneath these faded shores, stored in airtight cylinders, are old nautical charts and materials collected from the shoreline. The cylinders serve as footnotes to the works, hinting at another level, another time.

Nautical charts are still relevant, even though their form has changed. They no longer rustle in the hands as paper sheets but now exist in digital form. Navigation is done through satellites, precisely and efficiently. Still, there is something in old charts that doesn’t translate into the digital version. They tell of a world where direction was sought through physical markers, celestial bodies, and where the unknown awaited beyond the horizon.

Today, nautical charts are increasingly marked with boundaries: buffer zones, firing ranges, forbidden shores. They depict a world where the sea is no longer just a place of freedom and adventure, but also a controlled and restricted area. The charts stored in the cylinders remind us of this change. They convey how the open landscape has transformed into a regulated and closed one.

But even though the routes have changed, and the charts are encapsulated, the sea still exists. It remains the starting point and the destination. Perhaps adventure has not disappeared. Perhaps it now simply follows a different path.”

Bio:

Mia Seppälä is a multidisciplinary visual artist working with photography, printmaking, painting, performance, and moving images. Her works often explore common and established cultural practices that come to a crossing course with phenomena, materials, or ideas that evoke conflicting emotions. Recent exhibitions of her work have been seen at the Finnish Museum of Photography in 2022, Kuopio Art Museum in 2023, and the Gallen-Kallela Museum in 2024. Seppälä is completing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, where she earned her Master’s degree in Fine Arts in 2017.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Johanna Lindholm — Routamaa II 3.4.-26.4.2025

RIUTTA – Johanna Lindholm — Routamaa II 3.4.-26.4.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Synnyin Kajaanissa, vuonna 1992, keskelle lamaa. Muistan kirpputorit, isovanhempien kodit Kuhmossa, kuumat automatkat ja bensan hajun. Muistan loputtomat metsät ja pimeät tiet, rinnalla kulkeneet ihmiset, murteen ja tarinat. Kainuu on osa minua ja peruskallio johon juureni ovat sitkeästi kiinnittyneet.
Kuvien aiheet ovat syntyneet mielikuvista, tunteista, tarinoista ja muistijäljistä. Töissäni olen halunnut käsitellä niitä hallitsemattomia ja arvaamattomia alitajunnan puolia, joita korpimetsän loputtomuus, ankarat olosuhteet ja yksinäisyyden nyrjäyttämä mielikuvitus voivat pinnalle työntää. Kuinka tavanomaiset asiat ja tunteet saattavat ajan ja luonnon muovaamina muuttaa muotoaan erikoisiksi, vääristyneiksi, taianomaisiksi tai pelottaviksi. Näyttelyn teokset tutkivat ihmisyyttä, maakuntalaisuutta, sisäisiä maailmoja, sekä mielen ja luonnon periferiaa.
Näyttely koostuu maalauksista, piirustuksista, sekä tekstiiliteoksista.”

Johanna Lindholm (s.1992) on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta, ja opiskelee nykyään Kuvataideakatemiassa, kuvanveiston opetusalueella. Hän asuu ja työskentelee Porvoossa.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Ninni Kola — JUICY 6.3.-29.3.2025

RIUTTA – Ninni Kola — JUICY 6.3.-29.3.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Ninni Kola

Juicy

Ninni Kolan video- ja veistosinstallaatioista sekä valokuvista koostuva näyttely pohjautuu naiseksi kasvamisen, kehoon säilöttyjen muistojen ja ulkopuolisuuden teemoihin. Teoksissa mehukkaat kukka- ja hedelmäaiheet yhdistyvät surrealistisella otteella naisvartalon muotoihin, luoden kuvallisen kielen, joka on herkkä, monivivahteinen, kokeellinen ja täynnä värikkyyttä sekä visuaalisia ristiriitoja. Juicy rakentaa galleriatilaan visuaalista kapinaa, joka ei pelkää ylittää esteettisiä tai narratiivisia rajoja. Näyttely kulkee pinnallisen ja syvällisen spektrillä joustavasti päästä toiseen, kutsuen katsojan reflektoimaan omia kokemuksiaan ja reaktioitaan teoksiin.

Ninni Kola (s. 1991) on Helsingissä asuva, Lappeenrannasta kotoisin oleva kuvataiteilija. Kolan työskentely painottuu erityisesti tila-aikataiteisiin ja installaatioon, joissa hän yhdistää perinteisiä taiteen muotoja ja helposti saavutettavia materiaaleja digitaalisiin ja modernimpiin tekniikoihin. Kolaa inspiroivat tekniset oivallukset sekä esteettisen kauneuden ja syvän tunteellisen pohdinnan toisiinsa kietoutuminen.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ninni Kola
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Johanna Pöykkö — Pilvilinnoja – Unessa kaikki oli hyvin 6.2.-1.3.2025

RIUTTA – Johanna Pöykkö — Pilvilinnoja – Unessa kaikki oli hyvin 6.2.-1.3.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Johanna Pöykkö
Pilvilinnoja – Unessa kaikki oli hyvin
Taidekeskus Itä / Riutta

Pilvilinnoja on tilaan installoituja tekstiiliteoksia. Niiden materiaali lakanakangas on pitkään ollut
maalauspohjani ja lakanakoko minun A4. Peilaan mennyttä tähän hetkeen ja muistikuvia
todellisuuteen. Uni katoaa juuri kun sen muistaa. Unen tuntu jää.

Syksyllä 2021 tein pienoismalleja teosehdotuksistani Oulun uuteen yliopistolliseen sairaalaan
sijoittuvaan teokseeni. Teoksen sijoituspaikka on 13,5m korkea, joten pienoismallitkin olivat koossa
1:4 liki kolme metriä korkeita. Teosluonnokset oli tehtävä niin korkeiksi kuin työhuoneella mahtui
tekemään, jotta teoksen leveys riittäisi mallintamaan edes jotenkin luotettavasti kankaan
laskeutumista. Lopullisessa teoksessa kankaan leveys on 150cm kun se luonnoksessa on 37cm.
Teosluonnoksiin työstämäni materiaali on houkutellut laatikossaan. Nyt kun uusi Oys on virallisesti
avattu, palaan näihin kevyisiin suikaleisiin ja alan matemaattisesti laskea, millaisia pilvilinnoja
niistä saan rakenneltua. Mitkä on ne unet, joita ei voi unohtaa? Mikä on se näky, joka meinaa
kadota?

Teoksissani pinnoitettu lakanakangas muokkautuu kolmiulotteisiksi tekstiiliveistoksiksi. Veistokset
tuovat esiin sanattomia tunnelmia jättäen tilaa omalle kuvittelulle ja ajatusten leijailulle. Ihan kuin
katsoisi pilviä, jotka muuttavat muotoaan ja näyttäytyvät jokaiselle katsojalleen erilaisina

Johanna Pöykkö
Pilvilinnoja
4-osainen installaatio
Pinnoitettu lakanakangas, serigrafia, leikkaus
2021-2025

Työskentelyä on tukenut Koneen Säätiö. Kiitos!

Johanna Pöykkö (s. 1977, Rovaniemi) on oululainen tekstiili- ja kuvataiteilija, jonka intohimon
kohteena ovat tilalliset teokset. Hän käsittelee taiteessaan ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin ja
ympäröivään maailmaan. Pöykkö käyttää materiaalinaan lakanakangasta.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Erika Weiste & Aki Viikilä — Sieniä ja ihmisiä 9.1.–1.2.2025

RIUTTA – Erika Weiste & Aki Viikilä — Sieniä ja ihmisiä 9.1.–1.2.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Erika Weiste & Aki Viikilä

Sieniä ja ihmisiä

Sieniä ja ihmisiä on animaatioinstallaation muotoon rakentuva kertomus ihmisen elämän mittaisesta vaelluksesta yhdessä sienten kanssa. Teos pohtii sienten ja ihmisten välistä yhteiseloa, sekä sienestyskulttuurin merkitystä luontosuhteeseemme ja metsässä liikkumisen taitoon.

Teoksen innoittajana ovat olleet Erikan äidin tarinat, joissa sienestäminen kietoutuu yhteen lapsuusmuistoihin karjalaisesta kulttuurista. Kertomusten kautta rakentuu mielenmaisema, kuvitteellinen kartta, jonka avulla metsissä liikutaan. Kartasta selviää sienten kasvupaikkojen lisäksi, mitä sieniä ennen kerättiin ja mitä ruokia syötiin. Millaisia metsiä missäkin oli ja millaisia ne ovat nyt. Mitä rakennuksia metsien liepeiltä löytyi ja keitä niissä asui. Kartta kertoo myös, mitä niille ihmisille tapahtui. Jotkut muuttivat, jotkut kuolivat. Jotkut talot ovat nyt autioituneita. Osassa on uusia asukkaita, jotkut sieniä, jotkut ihmisiä.

Sienten kautta aukeaa laaja tietoverkosto, ei ainoastaan biologisessa, vaan myös kulttuurihistoriallisessa merkityksessä. Sienestyskulttuuria tutkimalla voimme löytää tietoa metsien muutoksista vuosikymmenten ajalta ja toisaalta sienestämiseen liittyy myös paljon hiljaista tietoa kodin ympäristöön ja ruuan keräämiseen, kasvattamiseen ja valmistukseen liittyen.

Sienten kautta aukeaa moninaisten, lukemattomien olioiden ja asioiden jättimäinen seitti, tarinoiden rihmasto jonka säikeisiin oma tarinamme on monimutkaisella tavalla kietoutunut. Teos viipyilee juuri tässä leikkauspisteessä, jossa inhimillinen ja ei-inhimillinen kohtaavat.

Erika Weiste on kuvataiteilija joka työskentelee erityisesti installaatioiden, videon ja animaation parissa. Weiste on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta, sekä animaattoriksi Edinburgh College of Art:sta. Teoksissaan Weiste yhdistelee monipuolisesti maalausta ja grafiikkaa animaatioon, videoon ja kierrätysmateriaaleihin. Hänen töitään on ollut näytteillä ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, sekä esitetty kansainvälisillä festivaaleilla ja YLE:ssä.

Aki Viikilä on kuvataiteilija, joka työskentelee myös muusikkona ja säveltäjänä. Hänen töihinsä lukeutuu maalauksia ja graafista suunnittelua, sävellyksiä, musiikin tuotantoa ja äänisuunnittelua teatteriesityksiin, lyhytelokuviin ja installaatioihin.

Viikilä ja Weiste ovat tehneet yhteistyötä jo useiden vuosien ajan. Heidän töitään yhdistää luontoteemojen lisäksi monialaisuus ja tilallisuus, sekä muistojen ja ajan prosessien pohtiminen.

Työtä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta, Roikka
ROIKKA – Viivi Kiiskinen — Kattaus 9.1.–1.2.2025

ROIKKA – Viivi Kiiskinen — Kattaus 9.1.–1.2.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Viivi Kiiskinen – Kattaus

Vaaleanpunainen kakku! Lässähtänyt leivos, banaaninkuoret, likainen lautanen, lasillinen tekstiilimurskaa, karjalanpiirakoita, vähän strösseliä… Ooh, ja ripaus epätoivoa. Kaikki on pinkkiä ja sen lukuisia eri sävyjä. Pitkä juhlapöytä pursuaa teoksia – haalean vaaleanpunaisesta keramiikasta kirkuvan pinkkeihin tekstiiliteoksiin. Kokonaisuus yhdistelee erilaisia materiaaleja: löydettyjä, kierrätettyjä, poistettuja, maalattuja, muovailtua, ommeltua, toistettuja.
Kattaus on installaatio, joka kutsuu katsojan Kiiskisen vaaleanpunaiseen maailmaan. Elämä, taiteilijuus ja sen monet kerrokset hahmottuvat käsillä tekemisen, rönsyilyn ja herkkujen kautta – iloineen, suruineen ja kaikella siltä väliltä. Pinkki väri, joka on ollut keskeinen elementti Kiiskisen taiteellisella uralla, sitoo kokonaisuuden yhteen: se on lempeä, räikeä ja täynnä merkityksiä.
Kiiskinen leikkii ajatuksella kulttuurista luksuksena. Teos ei ole vain juhlallinen kattaus taiteelle – se on ironinen, jopa itseironinen tarkastelu taiteilijan ”luksuselämästä”, jossa käsitellään sekä kuvataiteilijoiden kokemuksia että henkilökohtaisia haasteita ja onnistumisia. Lauseet kuten “Valitettavasti teille ei myönnetty apurahaa” ja “…ei perustele päätöksiään”, jotka ovat kirjailtu pöytäliinaan, muistuttavat ammattitaiteilijan arjesta ja sen vastoinkäymisistä.
Onko Kattaus jonkinlainen taiteilijan omakuva vai päänsisäinen vaaleanpunainen maailma?

Kuka saa istua pöydän päähän?
Onko aihetta juhlaan?
Kenellä lauletaan?

Laitan pinkit lasit silmille.

Viivi Kiiskinen (s. 1990) on Ruokolahdelta kotoisin oleva kuvataiteilija (YAMK), joka valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta vuonna 2024. Hänen teoksensa liikkuvat monenlaisissa materiaaleissa ja muodoissa – aina kierrätyksestä keramiikkaan, pehmeästä kovaan, koko huoneen valtaavista instaallaatioista pikkuruisiin objekteihin. Taiteessaan hän keskittyy käsillä tekemiseen ja arkisten materiaalien käyttöön. Pinkki on Kiiskisen taiteen punainen lanka – väri, joka kulkee teoksista toiseen ja luo yhteyksiä.

Kiiskinen on osallistunut useisiin näyttelyihin, muun muassa Imatran ja Lappeenrannan taidemuseoissa vuosina 2017, 2018, 2020, 2023 ja 2024 ja hänen teoksiaan on nähty monissa gallerioissa. Hän on myös toteuttanut muraaleja, purkutaidetta ja työskennellyt taiteen asiantuntijatehtävissä, kuin opetustehtävissä Etelä-Karjalan alueella.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta, Roikka
ROIKKA & RIUTTA – EKTS uudet jäsenet — Halki myrskyn kaikuu 4.12.–28.12.2024

ROIKKA & RIUTTA – EKTS uudet jäsenet — Halki myrskyn kaikuu 4.12.–28.12.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten näyttely käsittelee myrskyä Taidekeskus Idän vuoden viimeinen ryhmänäyttely koostuu Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten teoksista. Näyttely kantaa nimeä Halki myrskyn kaikuu. Taiteilijaseuran perinne on järjestää uusille jäsenilleen näyttely, jossa pääsee näkemään seuraan valittujen uusien taiteilijoiden taidetta. Näyttelyssä nähdään 11 taiteilijan teokset. Ryhmänäyttelyn avajaiset ovat 4.12.2024 klo 17‒19. Taidekeskus Itä on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11‒17 ja lauantaina klo 11‒14. Itsenäisyyspäivänä 6.12. ja 24.12 – 26.12 Taidekeskus Itä on suljettu.

Taiteilijoille on ollut käytössään sana myrsky, jonka pohjalta he ovat tarjonneet viimeaikaista tuotantoaan taidenäyttelyyn. Myrskyllä on monta suuntaa. Joskus se puhaltaa meille kylmää pohjoistuulta, joskus se koettelee ihmissuhteitamme, joskus se kumpuaa sisimmästämme ja toisinaan myrsky tuo mukanaan meille revontulien aallon. Teoksissa korostuu voimakkaat tunteet ja vahvat tulkinnat. Elämme myrskyisiä aikoja ja tulevaisuudelta toivomme poutaisempia säitä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Olga Hyvönen, Kristiina Kajaste, Ninni Kola, Jasmin lier, Minna Mänttäri, Sara Rapo, Lauri Tujula, Santtu Tuomala, Terhi Skippari, Eveliina Urhonen ja Nikolai Virolainen. Nähtävillä on veistoksia, piirustuksia, maalauksia, valokuvia ja installaatioita.

Näyttelyn on kuratoinut Essi Pitkänen

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA – Nelli Tanner — Perhe (Family) 31.10.–23.11.2024

RIUTTA – Nelli Tanner — Perhe (Family) 31.10.–23.11.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

NELLI TANNER
Perhe (Family)

Perhe (Family)
Muistamisen yksi väline on kertominen.
Muistin eri tilat ja muistoista kertomisen muuttuminen tallentuu videoille.
Kertomuksista rakentuu esityksiä ja uusia kertomuksia, dialogeja.
Läsnäolo ja poissaolo näyttäytyvät hitaina ja hienovaraisina muutoksina, joiden
kohtaminen vaatii hetken aikaa.


Kuolinpesän esineistö, luettelointi ja dokumentointi ovat toimineet lähtökohtana
installaatiolle. Näyttelytilaan rakennettu tilasidonnainen installaatio muodostaa
vuoropuhelun ja koostuu mm. videoista ja ääniteoksista.


Nelli Tanner (1976) on vantaalainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti
korutaiteen, installaatioiden ja osallistavan taiteen parissa. Tannerin teokset perustuvat
havaintoihin ihmisten toiminnoista arjessa ja ihmisen suhteesta arkisiin esineisiin .
Tannerin näyttelytoiminta on ollut jatkuvaa ja kansainvälistä vuodesta 2000 alkaen.
Tanner työskentelee parhaillaan Taiteen edistämiskeskuksen myöntämällä
kolmivuotisella taiteilija-apurahalla.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Arto Kettunen — Taivas täynnä pilviä 31.10.–23.11.2024

ROIKKA – Arto Kettunen — Taivas täynnä pilviä 31.10.–23.11.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Arto Kettunen – Taivas täynnä pilviä

Teosten aiheet käsittelevät pääasiassa maisemaa tai asetelmaa. Joissain maalauksissa Kettunen on siirtynyt kohti abstraktimpaa ilmaisua. Näyttelyssä on esillä öljyvärimaalauksia, piirustuksia sekä yksi maalattu puuveistos.

Arto Kettunen (s. 1987) on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Valmistumisen jälkeen Kettunen on pitänyt useita ryhmä- ja yksityisnäyttelyjä eri puolilla Suomea.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta