Riutta

ROIKKA & RIUTTA – EKTS uudet jäsenet — Halki myrskyn kaikuu 4.12.–28.12.2024

ROIKKA & RIUTTA – EKTS uudet jäsenet — Halki myrskyn kaikuu 4.12.–28.12.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten näyttely käsittelee myrskyä Taidekeskus Idän vuoden viimeinen ryhmänäyttely koostuu Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien jäsenten teoksista. Näyttely kantaa nimeä Halki myrskyn kaikuu. Taiteilijaseuran perinne on järjestää uusille jäsenilleen näyttely, jossa pääsee näkemään seuraan valittujen uusien taiteilijoiden taidetta. Näyttelyssä nähdään 11 taiteilijan teokset. Ryhmänäyttelyn avajaiset ovat 4.12.2024 klo 17‒19. Taidekeskus Itä on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11‒17 ja lauantaina klo 11‒14. Itsenäisyyspäivänä 6.12. ja 24.12 – 26.12 Taidekeskus Itä on suljettu.

Taiteilijoille on ollut käytössään sana myrsky, jonka pohjalta he ovat tarjonneet viimeaikaista tuotantoaan taidenäyttelyyn. Myrskyllä on monta suuntaa. Joskus se puhaltaa meille kylmää pohjoistuulta, joskus se koettelee ihmissuhteitamme, joskus se kumpuaa sisimmästämme ja toisinaan myrsky tuo mukanaan meille revontulien aallon. Teoksissa korostuu voimakkaat tunteet ja vahvat tulkinnat. Elämme myrskyisiä aikoja ja tulevaisuudelta toivomme poutaisempia säitä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Olga Hyvönen, Kristiina Kajaste, Ninni Kola, Jasmin lier, Minna Mänttäri, Sara Rapo, Lauri Tujula, Santtu Tuomala, Terhi Skippari, Eveliina Urhonen ja Nikolai Virolainen. Nähtävillä on veistoksia, piirustuksia, maalauksia, valokuvia ja installaatioita.

Näyttelyn on kuratoinut Essi Pitkänen

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA – Nelli Tanner — Perhe (Family) 31.10.–23.11.2024

RIUTTA – Nelli Tanner — Perhe (Family) 31.10.–23.11.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

NELLI TANNER
Perhe (Family)

Perhe (Family)
Muistamisen yksi väline on kertominen.
Muistin eri tilat ja muistoista kertomisen muuttuminen tallentuu videoille.
Kertomuksista rakentuu esityksiä ja uusia kertomuksia, dialogeja.
Läsnäolo ja poissaolo näyttäytyvät hitaina ja hienovaraisina muutoksina, joiden
kohtaminen vaatii hetken aikaa.


Kuolinpesän esineistö, luettelointi ja dokumentointi ovat toimineet lähtökohtana
installaatiolle. Näyttelytilaan rakennettu tilasidonnainen installaatio muodostaa
vuoropuhelun ja koostuu mm. videoista ja ääniteoksista.


Nelli Tanner (1976) on vantaalainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti
korutaiteen, installaatioiden ja osallistavan taiteen parissa. Tannerin teokset perustuvat
havaintoihin ihmisten toiminnoista arjessa ja ihmisen suhteesta arkisiin esineisiin .
Tannerin näyttelytoiminta on ollut jatkuvaa ja kansainvälistä vuodesta 2000 alkaen.
Tanner työskentelee parhaillaan Taiteen edistämiskeskuksen myöntämällä
kolmivuotisella taiteilija-apurahalla.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Arto Kettunen — Taivas täynnä pilviä 31.10.–23.11.2024

ROIKKA – Arto Kettunen — Taivas täynnä pilviä 31.10.–23.11.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Arto Kettunen – Taivas täynnä pilviä

Teosten aiheet käsittelevät pääasiassa maisemaa tai asetelmaa. Joissain maalauksissa Kettunen on siirtynyt kohti abstraktimpaa ilmaisua. Näyttelyssä on esillä öljyvärimaalauksia, piirustuksia sekä yksi maalattu puuveistos.

Arto Kettunen (s. 1987) on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Valmistumisen jälkeen Kettunen on pitänyt useita ryhmä- ja yksityisnäyttelyjä eri puolilla Suomea.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Jenni Sokura — Torille! 3.10.–26.10.2024

ROIKKA – Jenni Sokura — Torille! 3.10.–26.10.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Jenni Sokuran ruokateemainen työskentely saa jatkoa tällä kertaa paikallisväreissä. Torille!-näyttely johdattelee kevyesti markkinatunnelmaan lappeelaisen rinkelin merkityksen pohtimisen myötä. Sokura puntaroi kuinka pitkälle nostalgia kannattelee ruokatottumuksia – vieläkö lenkkimakkara on ajankohtainen? Miten rinkeli pärjää kahvipullana viimeisimpien uutuuksien keskellä? Onko vehnäjauho pahasta?

Sokura on muovannut savea käsin, mutta myös pakottanut sitä erilaisiin muotoihin valamalla. Omat roolinsa teoksissa on myös emaloinnilla, tekstiilillä ja readymadella. Installaation keinoin rakennettu kokonaisuus kehottaa liputtamaan omien paikallisten erikoisuuksien puolesta huumoria unohtamatta. Sokura pyrkii kunnioittamaan hiljaisena tietona siirtynyttä ruoanlaiton tietotaitoa ja kehottaa katsojia innostumaan paikallishistoriasta.

Jenni Sokura (s. 1983) on lappeenrantalainen taiteilija, jonka työskentelyn taustalla vaikuttaa vahvasti korutaide. Sokura tekee sekä käytettäviä koruja että niiden pohjalta rakentuvia installaatioita. Hän toimii myös lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutusohjelmassa.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Reetta Lipponen — Materiaalirakkaus 3.10.–26.10.2024

RIUTTA – Reetta Lipponen — Materiaalirakkaus 3.10.–26.10.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Kääntäessäni katseeni näen ympäriinsä lojuvia vaatteita. Toinen työkenkä on kadoksissa ja aamupalaksi syödyn hedelmän kuoret jäävät niille sijoilleen. Matkalla tapaamiseen jään tuijottamaan puun kaarnaa ja sen miniatyyrimaailmaa, myöhästyn.

Materiaalirakkaus kertoo tilainstallaation keinoin arjen tarinaa. Installaation yksittäiset objektit ovat tuttuja pilkahduksia jokapäiväisestä elämästämme – jopa niin tuttuja, ettemme kiinnitä yksityiskohtiin huomiota. Vasta tarkastellessa niitä totutusta poikkeavan materiaalin kautta, esiin nousee mielenkiintoisia uusia ulottuvuuksia.

Installaation osat on valmistettu erilaisista savilaaduista ja niiden pinnoitukseen on käytetty keramiikalle tyypillisiä menetelmiä. Kyseessä on siis puhtaasti keramiikkaveistosten näyttely, joka kertoo taiteilijan rakkaudesta käyttämäänsä materiaalia kohtaan. Installaation lisäksi esillä on videoteos, joka luo käyttökeramiikalle yllättäviä uudenlaisia merkityksiä.

Reetta Lipponen (s. 1986) on Etelä-Karjalaistunut kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa kolmiulotteisen taiteen parissa. Keramiikassa häntä kiehtoo sen osittainen hallitsemattomuus ja sattuman osallisuus. Kokemuksen myötä hän ei enää työstä savea, vaan työskentelee sen kanssa yhdessä.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA & RIUTTA – BOOKED-taiteilijakirjanäyttely 19.9.–28.9.2024

ROIKKA & RIUTTA – BOOKED-taiteilijakirjanäyttely 19.9.–28.9.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Toukokuussa 2024 MUU Helsinki nykytaidekeskuksessa esillä
ollut BOOKED saa jatkoa – ”BOOKED 2024 @ Itä” on MUU ry:n 
Taidekeskus Idän, Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ja Korutaideyhdistyksen yhteistyön tulosta. 
 
BOOKED @ Itä -näyttelyssä nähdään teoksia 48 taiteilijalta, taiteilijaryhmältä ja organisaatiolta 12 maasta, joita ovat Alankomaat, Argentina, Belgia, Hongkong, Islanti, Iso-Britannia, Liettua, Norja, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Ukraina.

Vuodesta 2021 asti BOOKED on pyrkinyt esittelemään innovatiivisia, uusia ja harvoin nähtyjä taiteilijakirjoja. Tapahtuma, joka koostuu ainutlaatuisista kirjateoksista, pienipainoksisista taidelehdistä,
sarjakuvista, zineistä, postikorteista, julisteista, jopa harvinaisista musiikkinuoteista, sisältää myös niin sanottuja ei-kirjateoksia.

Teokset
jotka ottavat esimerkiksi veistoksen, valokuvateoksen, kollaasin,
sanataiteen, audiovisuaalisten sävellyksen, verkkoprojektin tai
performanssitaiteen muodon leikittelevät kirjan rakenteella monin
tavoin. Katsojalle, jolle taiteilijakirjan käsite ei ole tuttu, BOOKED
2024 tarjoaa laajan näkökulman tähän luokittelua uhmaavaan taidelajiin.
Osana BOOKED-tapahtumia on toteutettu myös mm keskustelutilaisuuksia ja työpajoja.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA – Jussi Järvinen — Muut 22.8.–14.9.2024

RIUTTA – Jussi Järvinen — Muut 22.8.–14.9.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Jussi Järvisen näyttelyssä ”Muut” ihmiset ja muut eläimet ovat tiiviisti yhteenkietoutuneita toisiinsa. Heidän vuorovaikutteiseen suhteeseensa liittyy ristiriitaisuutta: läsnä ovat yhtä aikaa niin hoiva kuin väkivalta. Näyttely lähestyy kumppanilajien suhteita esimerkiksi ruumiillisuuden, ruuan ja eläinteollisuuden kautta. Kriittisen tarkastelun kohteena ovat myös näihin kytkeytyvä valta ja normatiivisuudet, esimerkiksi sukupuolen näkökulmasta. Millaisia sukupuolittuneita merkityksiä annamme ruualle tai mitä tapahtuu, kun muunlajinen eläin häivytetään paloitellen hänet konkreettisesti ja kielellisesti ”herkulliseksi ruuaksi”?

Näyttelyssä kyseenalaistetaan ihmiskeskeisyys, joka asettaa ihmisen muiden eläinten, ja koko muun luonnon, yläpuolelle. Eläinteollisuuteen ja ruumiisiin kytkeytyviin normatiivisuuksiin liittyvän väkivallan lisäksi tekstiilistä, metallista ja soijavahasta valmistetuissa teoksissa yhdistyy hoivan ja utopioiden teemat esimerkiksi pehmeiden materiaalien ja muistomerkkeinä toimivien lihakoukkujen kautta. Näyttely leikittelee utopialla maailmasta, jossa suhde muihin ei perustu väkivallalle, vaan hoivalle ja huolenpidolle – utopialla toisenlaisesta todellisuudesta ilman ruumiiden väkivaltaista kontrollointia.

Jussi Järvinen (s. 1993) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka työskentelee korutaiteen ja kuvanveiston parissa. Hän keskittyy tällä hetkellä työskentelyssään erityisesti monilajisuuteen ja ihmiskeskeisyyden kyseenalaistamiseen, sekä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen queer-näkökulmasta. Järvinen on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Saimaan ammattikorkeakoulusta Imatralta, kuvataiteen maisteriksi Göteborgin yliopistosta sekä humanististen tieteiden kandidaatiksi taidehistoriasta Helsingin yliopistosta.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Taru-Carita Pullinen — Freaks 25.7.–17.8.2024

RIUTTA – Taru-Carita Pullinen — Freaks 25.7.–17.8.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Näyttelyn teemoja ovat rakkaus, ihmisen ja luonnon välinen suhde ja oikeus olla oma outo itsensä.

Näyttelyssä toistuvat tietyt aiheet: ihmisvartaloiset, lintupäiset hahmot, ihmiskasvoiset linnut ja naamiokasvoiset hahmot, joissa myös toistuu naamion linnunnokkamainen muoto.

Ihmisen ja eläimen sekoittaminen ei ole mitään uutta – jo kivikaudelta on löytynyt mammutin syöksyhampaasta kaiverrettu veistos, jolla on ihmisen vartalo ja leijonan pää. Teos on tutkimusten mukaan noin 40 000 vuotta vanha. Myös esimerkiksi muinaisen Egyptin jumalat kuvattiin ihmisvartaloisina mutta eläinpäisinä, ja sama ihmisen ja eläimen sekoittamisen teema toistuu muun muassa muinaisen Kreikan taiteessa ja mytologioissa. Aihe on siis kiehtonut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Itseäni aihe kiehtoo myös luonnonsuojelullisista näkökulmista: Ihmisen ja luonnon välisen suhteen pohdinta on hyvin ajankohtaista ja välttämätöntäkin meidän ajassamme.

Länsimaisessa ajattelussa eläimet ja eläimellisyys ovat usein olleet negatiivisia, jopa paholaismaisia asioita. Minun töissäni eläimellisyys kuitenkin näyttäytyy positiivisena, jopa pyhänä asiana. Luontoyhteys, eläimellisyys ja eläimet ovat portti suurempaan tietoisuuteen.

Ammennan paljon taidehistoriasta. Töistäni voi löytää vaikutteita ainakin symbolismista, surrealismista ja pointillismista. Poimin vaikutteita myös elokuvista ja erilaisista käsityötekniikoista.

Viime vuosina mieleisin tekniikkani on ollut erilaiset sekatekniikkakokeilut paperille. Erilaisten välineiden yhdistäminen mahdollistaa erilaisten käsialojen yhdistämisen samaan työhön. Akvarellin keveys, nestemäisen tussin sulavuus ja kuivapastellin mehevyys samassa työssä on tämänhetkinen suosikkiyhdistelmäni. Kuitukärkikynä mahdollistaa pikkutarkan työskentelyn.

Pohdin töissäni myös oikeutta olla oma itsensä.

Sain noin kolme vuotta sitten tarkkaavuushäriödiagnoosin. Tänä keväänä, 42-vuotiaana, sain autismidiagnoosin. Minulla on siis oudot aivot. Tämä tieto on käynnistänyt positiivisen prosessin.

Ja rakkaus – en piirrä enää vain itseäni, vaan minulla on muusa ja malli, toinen kummallisena pidetty ihminen, jonka kanssa minulla on yhteys.

Olemme outoja ja onnellisia. Freaks.

Olen kotoisin Joutsenosta, mutta noin 15 vuotta olen asunut ja työskennellyt Oulussa.”

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Tytti Putkonen — Variantit 27.6.–20.7.2024

RIUTTA – Tytti Putkonen — Variantit 27.6.–20.7.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

VARIANTIT

”Tuhon jälkeen oli pitkään hiljaista. Hiljalleen elämä palasi. Tuhkan peittämä maisema sai värejä. Ilmaantui uusia muotoja.

Elämän kipinä ei ollut koskaan sammunut. Suojaisissa koloissa, syvällä tuhon ulottumattomissa se oli hehkunut vaimeana, kun hävitys pyyhki entisen maan pinnalta.

Muodot kehittyivät edelleen. Vailla tarkoitusta ja päämäärää ne kasvoivat ja kurottivat kohti aurinkoa, joka ajan kuluessa alkoi jälleen lämmittää paksujen pilvien lomasta.

Variantit olivat saapuneet.

Olen pohjoiskarjalainen kuvataiteilija. Jo opiskeluaikoinani enimmäkseen maalasin ja käsittelin töissäni arkea. Teoksiini ujuttautuivat jo silloin mukaan vanhat tekstiilit, matot ja vanhat soivat lelut. Työskentelen tällä hetkellä enimmäkseen veistosten parissa, joihin nuo arjen tarpeettomat ylijäämät ovat myös tulleet mukaan.

Variantit-teoskokonaisuus on lähtenyt rakentumaan vuoden 2022 aikana sillä ajatuksella, että mitään uusia materiaaleja ei osteta vaan ne haalitaan käytettyinä jostain. Veistosten lähtöideana ovat olleet erilaiset puunoksat, vanhat maalit ja kierrätysmateriaalit, sekä niiden ”jalostaminen”. Näin syntyivät ensimmäiset variantit.

Variantit ovat ihmisten jälkeen kehittyneitä elämänmuotoja, joissa on kasvien ja hyönteisten piirteitä. Ne kehittyvät ja kukoistavat eri muodoissa ja väreissä.

Asun perheeni kanssa vaaran laella Pohjois-Karjalassa. Taiteen tekemisen ohella fileoin lahnoja työkseni.”























Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Laura Kopio — Emma Eats Bread And Butter 30.5.–20.6.2024

RIUTTA – Laura Kopio — Emma Eats Bread And Butter 30.5.–20.6.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Laura Kopio: Emma Eats Bread and Butter

Laura Kopion (s.1981) taiteellisen työskentelyn lähtökohta on valtaan ja väkivaltaan liittyvien ongelmien tutkiminen filosofisina kysymyksinä, maalauksen keinoin. Teoksissaan hän pohtii näkymättömiin jäävää kärsimystä ja väkivallan tuottamia yhteiskunnallisia ongelmia, sekä historiaan ja muistamiseen liittyviä kysymyksiä vallan näkökulmasta. Hänen työskentelynsä keskiössä on yhteiskunnallisten valtasuhteiden muotojen, mekanismien, rituaalien ja vaivihkaisten yhteyksien tutkiminen ja purkaminen. Kopio on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta ja opiskellut Jyväskylän yliopistossa taidehistoriaa ja filosofiaa.

Emma Eats Bread and Butter koostuu erikokoisista, pääosin öljyllä kankaalle maalatuista teoksista.

Tarkastelen taiteellisessa työskentelyssäni valtaa ja sen eri muotoja, sekä näistä aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä. Kokonaisuutta kannatteleva teema kiteytyy saksalaisen ajattelijan ja säveltäjän Theodor Adornon ajatteluun ja sen voi kiteyttää lauseeseen “Kaiken totuuden ehto on tarpeessa antaa kärsimykselle ääni.” Adornossa ajattelijana minua kiehtoo paitsi hänen ajatuksensa, myös kykynsä kirjoittaa taiteesta tavalla jossa tulevat näkyväksi ne historialliset olosuhteet, joissa keskeiset tämän vuosisadan filosofit ja esteetikkot kirjoittivat. Hänen ajattelustaan hahmottuu lisäksi laajempi intellektuellin tehtävä, hetkenä, jolloin modernin utooppiset horisontit katosivat.

Teoskokonaisuus on katsaus rooliin rakenteen näkökulmasta: Ihmisyyteen naiseutena sen moninaisissa muodoissa, maailmassa, jossa rooli ihmisenä on edelleen jotain, jonka joku muu kuin nainen tai naiseksi itsensä määrittävä määrittelee tai haluaa määritellä. Mitä naisina olemme, mitä saamme olla, kenelle, kuinka paljon ja millä tavalla?

Teoksissani sukupuoli korostuu erityisesti luokkakysymysenä. Aihe näyttäytyy roolien kautta myös yhteiskunnallisena ja sosiaalisena asemana, siinä miten toiseutetut (ei sukupuolen kautta itse valitut) roolit ovat yhä leimallisia ja ylhäältäpäin annettuja. Pohdin teoksissani esitettyjen hahmojen kautta tai muodossa luokkayhteiskuntaan piilotettua sortavaa rakennetta, jota kapitalistinen järjestelmämme tukee mm. naisiin kohdistuvana taloudellisena epätasa-arvona ja väkivaltaisena kohteluna, niin konkreettisesti kuin rakenteellisella tasolla. Ihmisenä oleminen näyttäytyy yhteiskunnan valtasuhteiden muodossa ja tästä aiheutuvan sortavan rakenteen kautta laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä, jonka muotoja, mekanismeja ja rituaaleja teoksissani käsittelen.

Pyrin maalausteni avulla nostamaan esille piiloon jääviä laajempia vallan ilmenemismuotoja, sekä näistä vallankäytön muodoista seuraavia ongelmia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin naisiin liitettyjä asemointeja ja historiaan ja nykypäivään kytkeytyviä kysymyksiä sortavan rakenteen näkökulmasta. Elämme maailmassa, jossa heikkous, toimeentulemattomuus ja epäonnistuminen nähdään yksilön valintana. Luokkaerojen häivyttäminen yksilön valinnoiksi on yhteiskunnan tapa piilottaa heikommassa asemassa olevien ongelmat pois silmiemme edestä.

Alati muuttuva ja ajoittain hajoava pyrkimykseni on kuvata ihmisluonnon ristiriitaa yksityisen sekä jaetun sosiaalisen todellisuuden välille rakentuvien paineiden ristiaallokossa.

ENG

Laura Kopio: Emma Eats Bread and Butter

The starting point of Laura Kopio’s (b.1981) artistic practice is the study of problems related to power and violence as philosophical questions, through painting. In her works, she reflects on the invisible suffering and social problems caused by violence, as well as questions related to history and remembrance from the perspective of power. Her work focuses on exploring and dismantling the forms, mechanisms, rituals and subtle connections of power relations in society. She graduated as a visual artist from the Turku Art Academy and studied art history and philosophy at the University of Jyväskylä.

Emma Eats Bread and Butter consists of works of various sizes, mainly painted on canvas in oil.

In my artistic work, I examine power and its different forms, as well as the human suffering caused by them. The theme that sustains the whole is crystallized in the thinking of the German thinker and composer Theodor Adorno, and it can be summed up in the phrase ”The condition of all truth is the need to give a voice to suffering.” In Adorno, as a thinker, I am fascinated not only by his ideas, but also by his ability to write about art in a way that makes visible the historical conditions in which the key philosophers and aesthetes of this century wrote. His thinking also embodies a broader intellectual mission, at a time when the utopian horizons of modernity have disappeared.

The exhibition as a whole is an overview of the role from the point of view of structure: humanity as womanhood in its many forms, in a world where the role as a human being is still something that someone other than a woman or someone who defines herself as a woman defines or wants to define. What are we as women, what are we allowed to be, to whom, how much and in what way?

In my works, gender is emphasized especially as a class issue. Through roles, the topic also appears as a societal and social position, in how othered roles (not roles chosen through gender) are still stigmatized and given from above. Through or in the form of the characters depicted in my works, I reflect on the oppressive structure hidden in class society, which our capitalist system supports, for example, in the form of economic inequality and violent treatment of women, both on a concrete and structural level. Being human appears in the form of power relations in society and, through the oppressive structure that this causes, as a broader social question, the forms, mechanisms and rituals of which I reflect on in my works.

Through my paintings, I try to highlight hidden broader manifestations of power, as well as the problems arising from these forms of power. I have tried to highlight the positions associated with women and issues related to history and the present from the point of view of an oppressive structure. We live in a world where weakness, lack of livelihood and failure are seen as individual choices. Erasing class differences into individual choices is society’s way of hiding the problems of the disadvantaged from our eyes.

My ever-changing and occasionally disintegrating effort is to portray the conflict of human nature in the riptides of pressures built between private and shared social reality.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta