Riutta

Talo on kokoelma mielikuvia, jotka antavat ihmisille vakauden tunteen tai harhakuvan. Se (talo) on väline, jonka avulla voi kohdata kosmoksen. -Gaston Bachelard

Perhosten talo on teoskokonaisuus, joka sisältää sekatekniikalla toteutettuja maalauksia, valokuvakollaaseja, vanhasta talosta löytyneitä esineitä, piirroksia ja videoinstallaation. Näyttely tutkii taloa ikään kuin psykologisena tilana – vertauskuvana ihmisen psyykelle. Se kertoo talon ja ihmisen muutoksesta ja muutoksen kivusta sekä käsittelee muistojen ja ajan kokemisen teemoja, pysähtyneisyyttä ja ohikiitävää hetkeä.

Kaikkien teosten lähtökohtana toimii edesmenneelle sedälleni kuulunut, savuvahingosta kärsinyt talo eteläkarjalaisella maaseudulla. Rakennan Galleria Riutan näyttelytilaan tulkinnan paikasta. Huoneiden seiniltä revityt tapetinpalat ovat siirtyneet osaksi teoksia. Olen työskennellyt talon väripaletilla. Inspiraation lähteenä ovat toimineet talosta löytyneet, savun tahrimat vesivärit. Olen halunnut tutkia, kuinka talon vanha väripinta – eräänlainen paikan henki, genius loci – kuvautuu käsieni kautta. Koen olevani välittäjä, jonka avulla vanha talo virtaa ja syntyy uudelleen galleriatilaan.

Näyttelyn tarkoituksena on myös kartoittaa dokumentarismin rajoja. Pyrin ”kokonaisvaltaisempaan” dokumentarismiin. Kun tekijä käsittelee aihettaan samassa näyttelyssä mediataiteen, valokuvataiteen ja kollaasin, sekä ekspressiivisen maalaustaiteen keinoin, mahdollistaa se kenties syvemmän tavan ymmärtää aihetta. Olen aiemmin työskennellyt pääasiassa valokuvan ja liikkuvan kuvan kanssa, joten Perhosten talossa nähdään metamorfoosi myös oman työskentelyni suhteen.

Mikko Haiko (s.1984, Lemi) on lappeenrantalainen kuvataiteilija. Haiko on valmistunut Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valokuvataiteen osastolta taiteen maisteriksi vuonna 2018. Haiko työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan ja maalauksen keinoin. Hän tutkii taiteessaan ihmisen ja ympäristön suhdetta – sitä, kuinka ympäristö muuttaa ihmistä, näkyy ja virtaa ihmisessä. Haiko löytää aiheensa usein syrjäseuduilta. Haikon työn keskiössä on dokumentaarisuus, jonka käsitettä hän pyrkii laajentamaan työskentelemällä monipuolisesti eri välineillä.

Haikon teoksia on Valtion taidekokoelmissa, Helsingin, Tampereen ja Lappeenrannan taidemuseoiden kokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa Suomessa ja ulkomailla.

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto on tukenut näyttelyä.

Viivaa on kuvataiteilija Heidi Suikkasen mustavalkoisista tussipiirroksista koostuva näyttely. Arkiympäristön asioista, esineistä sekä luonnosta kumpuavat aiheet uudestisyntyvät paperilla taiteilijan tulkitessa niitä surrealistisella ja hauskalla tyylillä. Piirroksille tyypillistä ovat pyöreät muodot, runsas viiva ja mielikuvituksellisuus.

Heidi Suikkanen (s.1987) on Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2018 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu Joutsenon Tiuruniemessä ja pitää työhuonetta Taiteiden talolla Imatralla. Heidi on Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran jäsen ja hänen taiteellista työskentelyä on tukenut Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.

Leena Reitun teoksissa luonnonmateriaalien ja taiteilijan välinen
suhde on keskiössä. Reittu on Lieksalainen kuvataiteilija joka tarkastelee hakkuuaukkoja performanssin, kuvanveiston ja valokuvan keinoin. Galleriatilassa katsoja voi löytää itsensä keskeltä Pohjois-Karjalaista tai Kainuulaista vaaramaisemaa, päästen näin itse todistamaan veistosten syntyä.

Näyttelyssä on esillä myös valokuvapäiväkirja joka on koottu kaikista hakkuuaukoille sijoitetuista teoksista.

Eero-installaatio kertoo ajankulumisesta ja poislähdöstä.

Näyttelytilassa aika ei tunnu kuluvan.
Olet paikoillasi ja näet pysähtyneen kellon.
Näet ikkunan, jonka takana kevät puhkeaa ja valo liikkuu.
Vierelläsi pienellä pöydällä on silmälasit.

Ikkunan toisella puolella sinua ikävöidään.
Jutellaan ikkunan ja puhelimen kautta, kun emme voi koskettaa tai tavata. Kasvosi ikkunan takana sekoittuvat heijastukseen ulkomaailmasta.

Galleria Riutan tila muuttuu installaatiossa eräänlaiseksi odotushuoneeksi, jossa odotetaan kuolemaa ja jonne ei saa mennä.

Nelli Tanner (1976) on Vantaalla asuva kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti korutaiteen, installaatioiden ja julkisen taiteen parissa. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA) 2003 ja Saimaan
Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK) 2012. Tannerin teoksia on mm. seuraavissa kokoelmissa: CODA museum, Aperdoorn (NL) ja Designmuseo. Nelli Tannerin teokset perustuvat havaintoihin arkisesta toiminnastamme esineiden parissa ja kehoon liittyvistä rituaaleista.

Näyttelyä ja Tannerin työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

AFK on kirjainlyhenne, joka tulee sanonnasta “away from keyboard”. Se kertoo muille, että henkilö ei sillä hetkellä ole näppäimistön ääressä, eikä pysty vastaamaan. AFK on ollut osa internetkulttuuria jo sen alkuajoista lähtien, ja yleisimmin sitä käytetään verkkopeleissä ja chateissa.

Digitaalisissa ympäristöissä voimme olla vapaita fyysisen maailman rajoituksista. Aineettomilta tuntuvien virtuaalimaailmojen ylläpitäminen vaatii kuitenkin valtavat määrät elektroniikkaa, kaapelia ja rakennusmateriaaleja. Virtuaalinen läsnäolo ei jätä jälkiä vain internetiin, vaan myös aineelliseen ympäristöön. Näyttely pohtii millaista  tulevaisuutta kohti haluamme kulkea, ja sen tekemistä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ilkka Wahala (s.1991) asuu ja työskentelee Tampereella. Hänen taiteellinen tuotantonsa painottuu installaatioteoksiin, jotka yhdistelevät digitaalisia ja käsinkosketeltavia elementtejä.

Maalauksia ja dokumentaarinen videoteos Taidekeskus Krimistä

Taidekeskus Idän Galleria Riutassa avautuu Mikko Kallavuon Hohtosinisiipi -niminen näyttely. Esillä on maalauksia, valokuvia ja yksi videoteos. Perinteisemmällä tekniikalla toteutettujen maalausten lisäksi esillä on myös teoksia, joissa maalaamista on yhdistetty puulevylle kaivertamiseen. Lisäksi esillä on tekijän ottamia valokuvia hänen tuhoutuvista seinämaalauksistaan.

Ensi-iltansa saa Kallavuon kuvaama ja leikkaama dokumentaarinen videoteos Viimeinen juhla Krimillä. Teokseen on tallentunut Imatran Taidekeskus Krimin viimeiset hetket, Koti nimeltä Krimi -purkutalonäyttelyn avajaiset, musiikkiesitykset, runonlausunnat ja performanssit. Esiintyjinä Jarmo Kervinen, Lauri Kuosa, JP Lehtinen, Juho Maurinen, Elina Sarvi, Saimi Suikkanen, Onni Takkinen, Enni Vekkeli ja Jouni Viljakainen. 40 minuuttia kestävässä teoksessa avataan myös Krimin talojen varhaisempaa historiaa.

-Videoteokseni kertoo paikalliskulttuurin voimasta. Näyttelyn teoskokonaisuutta toteuttaessani olen pohtinut originaalin merkitystä itselleni. Arvostan sitä, kun teos on ainoa laatuaan, mutta toisaalta minulle sopii myös saman asian toistaminen eri muodoissa. Kun tiedän, että alkuperäinen seinämaalaukseni tuhoutuu rakennuksen mukana, voin esittää seinämaalaukseni valokuvana. Kun tiedän, että Taidekeskus tuhoutuu kaavoitustoimien mukana, voin esittää Taidekeskuksen dokumentaarisena videoteoksena. Videon tekemisessä minulle mieluisin työvaihe on aina ollut leikkaaminen. Pidän siitä, kun voin pysäyttää ajan, leikitellä aikakäsityksillämme, muodostaa ajalle ja tilalle omanlaisensa jatkuvuus. Se tuntuu siltä kuin voisin antaa merkityksellisille asioille ikuisen elämän. En kutsu sitä todellisuudeksi, mutta tuntuu hienolta, kun mielikuvitukseni tuote on yhtä aikaa sekä ajaton että aikaan sidonnainen.

Mikko Kallavuo on Kotkassa syntynyt ja kasvanut. Imatralla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteen edistämiskeskus on tukenut sekä videoteoksen toteuttamista että näyttelyn järjestämistä.