Näyttelyt

touko

2020

ROIKKA – Kimmo Ylönen — Taivaanpallotapahtuma 30.7 – 22.8.2020

Taivaanpallotapahtuma

Kaikkeuden laajeneminen havaittiin 1920-luvulla. Tämän päivän kosmologi tietää laajenemisen olevan kiihtyvää. Kaukaisimmat kohteet loittonevat meistä valon nopeudella ja tulevaisuudessa vieläkin kovempaa vauhtia.

Tämä ja lähes kaikki avaruuden asiat ovat melko käsittämättömiä. Aina voi ajatuksissaan palata siihen, mistä kaikki alkoi ja mihin se laajenee.

Kimmo Ylösen ikioma puuavaruus on laajentunut vuodesta 2010. Singulariteetti sijaitsee tasan tarkkaan Koneen säätiön Saaren kartanon navetassa. Siellä kertyivät kokoon ensimmäiset taivaanpallot. Sen jälkeen kierrätettyä ja löydettyä materiaalia on kasaantunut kappaleiksi oman kellariverstaan lisäksi taiteilijaresidensseissä Balilla, Mäntässä -Serlachius museon vieraana, sekä viimeksi kesällä 2019 Tohmajärvellä. Ylönen pääsi purkamaan punamultalautaa puoliksi kaatuneen saunan seinästä Murtoin kylällä. Koulukeskuksen teknisen työn tiloissa hän kasasi punaisen planeetan. Samasta materiaalista syntyivät saturnuksen renkaat. Puulle piirretyt maisemakuvat ovat täydentäneet näkyvää avaruutta vuodesta 2017.

Laajentuminen jatkuu. Taivaankappaleiden sarjassa yhdistyy monta Ylösen työskentelylle tunnusomaista asiaa. Pitkä, kenties päättymätön rakennusaika -kymmenes vuosi menossa, työskentely oman pajan ulkopuolella -tässä tapauksessa neljän residenssin suojissa ja kierrätetyn materiaalin käyttö.

”olen maannut pimeässä pulkkamäen päällä ja huimaantunut avaruuden mitasta. Olen katsellut kohteita kaverin kaukoputkella itseni lähes tiedemieheksi tuntien. Avaruuden kuvaaminen puisin palloin ja ympyröitä piirtäen, tämä palikkaleikki, ei paljon poikkea lapsuuden hankkeista. Laserpyssyllä ammutaan vähemmän ja kirjat ovat entistä paksumpia, mutta kysymykset ovat aina niitä isoimpia ja ymmärtämisen apuna on itse rakennettu malli.”

Kimmo Ylönen on Ylöjärvellä, vuonna 1970 syntynyt kuvataiteilija. Ylönen valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta 1996. Seuraavana keväänä hän muutti Norrskatan saarelle, Paraisille. Ulkosaaristossa Ylönen ryhtyi veistämään. Myöhemmin tulivat mukaan muut luonnon- ja kierrätysmateriaalit neulasista räsymattoihin.

Kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana puuhun ankkuroitu tekeminen on ottanut odottamattomiakin muotoja. Ylönen on muun muassa paistanut neljä metriä leveän leivän, muuttanut Turun kaupunkiliikenteen bussin isoksi nelipyöräiseksi vatupassiksi ja kävellyt kotiovelta Rovaniemelle taidetta rakentaen.

maalis

2020

RIUTTA – Dongyi Wu — ”Where is the abandoned salmon strip?” 12.3.2020-4.4.2020

Dongyi Wu – ”Where is the abandoned salmon strip?”
12.3.-4.4.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset / Opening 11.3. klo 18-20!

Artist Statement for ”Where is the abandoned salmon strip?”
Dongyi Wu

”Where is the abandoned salmon strip?” exhibit my series works that created between 2017 and 2020.
The inspiration for this series comes from the first three chapters of a famous Japanese Novel No Longer Human. This is a novel that narrated in the first person, which many believe the book to have been the writer’s will. The first three chapters of No Longer Human are told in the form of notebooks left by one Ōba Yōzō. The story chronicles the miserable and despairing life stories of Ōba from his early childhood to his late twenties. It seems to be his personal character that causes his tragedy: he was scared of those ”normal people” who surround him who actually live in egoism, which makes him feel early impossible to understand. In this case, he became a troubled man incapable of revealing his true self to others, and who, instead, maintains a facade of hollow jocularity to try to survive in the society that made him feel scared. However, by the end of the final chapter, an interesting sentence was mentioned by the landlady who knew Ōba: ”the Yōzō we knew was so easy-going and amusing, and if only he hadn’t drunk—no, even though he did drink—he was a good boy, an angel.” Coincidentally, I also find his sensitive, pure, and wise soul that was hidden by his struggling and despairing statement. These make me ask if the tragedy happened only because of the personality of Ōba Yōzō? I image his lively soul as a fresh salmon strip, which is very similar to the well-decorated salmon strips that we have in an expensive restaurant, but is now abandoned at a gross and dirty corner. Many people pass by, but no one is trying to pay attention to it. However, people might say it is just a particular case. But have you, others, or I ever abandoned part of us to obtain the stuff we desire? Have you, others, or I played a role to be the passerby who ignores the existence of the salmon strip? This is the motivation for me to create the series of works. I hope it could remind us of the things abandoned by us might be pure and precious. When living like ”normal people” who are getting egoistic can satisfy us, it might be the point that we should stop and find the stuff that abandoned by us.

In the series of works, I created three typical scenes in our lives: park, beach, and street view, which all usually have a great number of visitors. According to the scenes that were created, the series can be further divided into three groups, which are ”grass, rocks and garden,” ”sand, toys and beach,” and ”sewer, trash, and street.” (The works titled ”No Longer Human” are the older works finished in 2017). Salmon strips represent the young man’s soul or the precious parts that abandoned by people. There are lots of passersby around park, beach, and streets, but none of them notice the salmon they have been ignored. Salmon strips lay on the ground silently. They may turn bad as time goes by. The only things companies with them are stones, abandoned toys, sewers, and trash. It is worth mentioning that I have created an upward perspective for my works. Through showing the upward angle, I want to present the view of salmon strips: stones, toys, or trash that closed to them look even larger than people; and the photos of sky and passersby showing the only thing they can watch when they are abandoned on the ground. Also, there are lots of photos arranged on ”sand, toys, and beach” in a reverse way. The photos with reversed sea and sky also present the perspective from salmon strips, which were lying on the beach and watching the sea and sky for a long time.

My works span across wearable art, sculpture, fashion art, and conceptual installation. As an artist, exploring and recording types of emotions is always essential for my art. I believe that emotions are one of the important driving powers that provide people with real motivation for their behavior. Observing the different types of emotions through my experiences, literary works, and some research on psychology, I find that I am especially interested in the emotions that express the delicate and intensive feelings but also mostly hidden or ignored by people. I liken myself as a storyteller to narrate those life scenes seem to be trivial and common, but it actually can express strong, intensive, and genuine emotions.

I was born and raised in China. I hold my Bachelor’s degree at the Beijing Institute of Fashion Technology in China and my master’s degree at Rochester Institute of Technology in the United States. I am currently living and working in San Antonio, TX, United States of America.

I have my works shown worldwide, including three solo shows in different areas of United States, and group shows such as Schmuck 2018 in Munich, Germany; XII Florence Biennale in Italy; Beijing International Jewelry Exhibition in China. I was one of the winners for Preziosa Young in Italy in 2020, finalists for the Lydon Emerging Artist Program (LEAP) in the United States in 2019, and finalists for the ENJOIA’T 2017 Contemporary Jewellery Award in Spain in 2017. I was chosen to speak at the 48th annual Society of North American Goldsmiths conference in Chicago as an Early Career Artist in 2019. My artworks also have been featured in many publications, such as New Brooches by Estrada, Nicolas; Autor Magazine #5 and #6; Chinese Contemporary Jewelry Design by Bifei Cao, available in September 2020.

Dongyi Wu

www.dongyiwu.com

maalis

2020

ROIKKA – Marjukka Korhonen — Triggeri 12.3.2020-4.4.2020

Marjukka Korhonen – Triggeri
12.3.-4.4.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 11.3. klo 18-20!

Marjukka Korhosen näyttelyn keskeisiä hahmoja ovat valualumiiniin ja kipsiin valetut androgyynitytöt. Hän varioi hahmoa lisäämällä niihin kolmannen käsivarren tai aikuisen naisen kipsisen isovarpaan. Joskus androgyynityttö sylkee tai huutaa tai saan pintaansa jonkin värin. Jokainen yksittäinen hahmo kätkee sisälleen muutoksen impulssin tai laukaisijan; triggerin, toimintaketjun käynnistävän liikkeen, joka aiheuttaa ohimenevän tai pysyvän muutoksen. Triggeri on veistosten työvaiheessa esille noussut lähtökohdan nyrjäyttänyt pieni absurdi tekijä. Se monitulkinnallistaa veistoksia ja voi viedä katsojan katsomaan ja näkemään eritavalla kuin aikaisemmin.

Kuvanveistäjä Marjukka Korhonen (s. 1968) valmistui kuvataiteen maisteriksi (KuM) vuonna 2001, Kuvataideakatemiasta (Taideyliopiston Kuvataideakatemia). Hänen taiteellinen työskentelynsä ulottuu yksittäisistä taideteoksista julkisen kaupunkitilan suunnitteluprojekteihin. Korhosen teoksille ominaista on eri materiaalien ja tekniikoiden yhdistäminen, kuten tässäkin näyttelyssä jossa hän yhdistää teoksissaan: akryylia, kipsiä, lyijykynää, peiliä, valualumiinia ja erilaisia värejä. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

www.marjukkakorhonen.net

helmi

2020

RIUTTA – Viivi Kiiskinen & Anni-Sofia Knuuttila — Kude 13.2.2020-7.3.2020

Viivi Kiiskinen & Anni-Sofia Knuuttila – Kude

13.2.-7.3.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 12.2. klo 18-20!

Imatralaislähtöiset kuvataiteilijat Kiiskinen ja Knuuttila tuovat Taidekeskus Itään värikkään tekstiiliveistoksista koostuvan kokonaisuuden, jonka teokset ovat syntyneet taiteilijoiden vuorovaikutuksessa ja toisistaan inspiroituen. Kude-näyttelyssä taiteilijat tutkivat tekstiilien mahdollisuuksia taiteen ilmaisukeinona. Tekstiilillä työskentelyssä toistolla on suuri rooli teoksien synnyssä ja se ilmenee sekä varsinaisessa kuteessa, väreissä ja muodossa että kierrätysmateriaalien käyttönä. Tekstiiliveistoksissa perinne kohtaa modernin ja pehmeät materiaalit kovan rungon.

www.viivikiiskinen.com
www.annisofiaknuuttila.com

helmi

2020

ROIKKA – Elina Laitinen — Vaatimattomista oloista (osa 1) 13.2.2020-7.3.2020

Elina Laitinen – Vaatimattomista oloista (osa 1)
13.2.-7.3.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 12.2. klo 18-20!

Taidekeskus Itä ylpeänä esittää Elina Laitisen ensimmäisen yksityisnäyttelyn “Vaatimattomista oloista (osa1)” galleria Roikassa. Laitinen on vaatesuunnittelija,joka tutkii taiteen, muotoilun ja kokeellisen tekstiilisuunnittelun leikkauskohtaa.

Laitinen pyrkii ymmärtämään materiaalien ja tekstiilien historiaa ja viitteitä löytääkseen tavan kertoa alkuperästä ja tarkoituksesta. Näyttelyssä on mukana erilaisia kappaleita, kuten mekkoja, seinätekstiilejä ja valokuvia, jotka välittävät tekstiilien ikääntymisen estetiikkaa. Niissä on havaittavissa jälkiä, auringon haalistumia ja hautaamisen aiheuttamaa hajoamista.

Laitinen käsittelee ajatusta tunnearvosta työssään kahdella tasolla. Tunneside muodostuu käyttäjän ja vaatteen välille, kuten myös vaatteen ja sen tekijän.Toisaalta tunnearvon kautta huomio kiinnittyy vaatteiden massatuotannon ongelmiin joita kasvava kulutus, vaatteiden lyhyt elinkaari ja kertakäyttöinen pikamuoti ilmentävät.

Samanaikaisesti Galleria Roikan “Vaatimattomista oloista (osa 1)” näyttelyn kanssa on Helsingissä Myymälä2 galleriassa esillä “Vaatimattomista oloista (osa 2)”, Laitisen toinen yksityisnäyttely.

Lisää tietoa osoitteesta www.myymala2.com
Näyttelyssä mukana olevat valokuvat Laitisen tekemistä mekoista on ottanut Carl Bergman.

Bio:
Elina Laitinen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto- yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Hän on ollut mukana näyttelyissä, kuten 10th Cheongju Craft Biennale (2017) Tekstiili16 (2016) ja the Community kollektiivin Milky Way (2017) ja Same same but different (2017). Hän on osallistunut HIAP suunnittelijaresidenssiin(2018) ja toteuttanut useita yhteisötaideprojekteja. Parhaillaan hän työskentelee yhteisöntaiteilijana toimintakeskuksessa.

www.elinalaitinen.com

tammi

2020

ROIKKA – Jussi Pirttioja — Pinta 16.1.2020-8.1.2020

”Näyttelyn nimi on pinta. Maalausteni rakentelu lähtee kuva-aihioista käsin ennemmin kuin
tematiikan pohdinnasta. Vastaantuleva aihe herättää impulssin nähdä se maalauksen
keinoin. Teoksiin syntyy lisää tasoja alitajuisesti tai katsojan kokemusten heijastumana.
Teoksissa esiintyvät ihmishahmot ovat vääristellysti kuvattuja mallinukkeja, kuoria, jotka
olen halunnut maalata eläviksi. Elottomien pintojen ja esineiden kautta on mahdollista
kiinnittää huomio maalauksen muodollisiin elementteihin ja myös nautiskella outo laaksotematiikalla.

Rappeutunut lohkeileva pinta toistuu sekä ihmishahmoissa että seinäpinnoissa. Voi nähdä myös viittauksen maalaushistorian vanitas-aiheisiin. Epäpaikkojen ja talonraunioiden kuviin on tarkoitus paneutua meditatiivisesti ja maalarille niiden katselu on rauhoittavaa. Haluan näissä teoksissa luoda kodikkaan, nostalgisen
maailman. Valikoin mielenkiintoiselta näyttäviä yksityiskohtia ja muokkaan niistä
asetelmallisia kokonaisuuksia.

Viehätyn ajatuksesta, että taide karttaa määritelmiä eikä viittaa mihinkään itsensä
ulkopuoliseen. Tämä lienee käytännössä mahdotonta, mutta on innostavaa millaisia
ratkaisuja ajatustapa maalarille tarjoaa.”

Jussi Pirttioja (s.1988) on Lappeenrannassa asuva ja työskentelevä taidemaalari, joka on
järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin.
Hänen teoksiaan on nähty mm. Helsingissä, Tampereella, Joensuussa, Kotkassa,
taidekeskus Salmelassa, Ruotsin Ludvikassa ja Espanjan Gironassa.

tammi

2020

RIUTTA – Jouni Viljakainen — BLINK 16.1.2020-8.1.2020

”Tämän näyttelyn työt ovat noin viiden viimeisen vuoden ajalta. Olen surkea dokumentoimaan tekemisiäni enkä pysty mitenkään muistamaan teosten valmistumisvuosia. Teemallisesti näyttelyni käsitteleekin juuri Aikaa ja Muistia. Olen koettanut luonnostella jonkinlaisen visuaalisen tapahtumaketjun, joka ei kylläkään etene kovin kronologisesti.

Minulle Aika alkoi konkretisoitumaan vasta 43-vuotiaana, kun tulin isäksi. Tähän asti olin onnistunut sompailemaan elämäni vailla mitään säännöllisyyttä tai rutiineja. Kello ja kalenteri ovat pirullisia keksintöjä. Mielen aika huitelee ihan eri tahtiin kuin tuo vakuuttava mekaaninen laite keittiön seinällä. Kokatessa en suostu ottamaan aikaa- mielummin haistelen, maistelen, tunnustelen, …

Lasten tuomiset ja viemiset on rutiinivajakille TUSKAA. Jokainen aamu on yhtä vaikea; milloin täytyy ruveta pukemaan että on päiväkodilla tasan yhdeksältä. Sunnuntaiyönä ajoin reitin ja yritin katsoa kellosta kauanko siihen menee, mutta unohdin lähtöajan. Päätin sitten hetken mielijohteesta kokeilla montako kierrosta liikenneympyrässä ehtii viidessä minuutissa. Olin ajanut 17 kierrosta kun jossain vilahti sinivalkoinen pakettiauto.

En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa ja se harmittaa kovasti. Rapautuva muistini viskoo mielikuvia kovin epäkeskosti. Onneksi näitä kuvia on tullut touhuttua yli 30 vuotta-niiden kautta saan jonkinlaisen kontaktin menneeseen itseeni. Omia tuotoksia tarkastellessa saatan muistaa kaikenlaisia triviaaleja yksityiskohtia, tapahtumia, tunnelmia, ideoita jotka ovat vaikuttaneet teoksen syntyyn.

Miten todellisia muistot ovat, onkin toinen kysymys. Tallennanko stillejä vai livekuvaa ja miten aivot käsittelevät silmien välittämän informaation.
Noissa liikenneympyröissä kanttaillessa tulee ihmeteltyä onko todellisuus ohi vilahtelevissa mainosvaloissa vai noissa vihreyttä hehkuvissa digitaalinumeroissa”

Imatralla 5. 1. 2020
Jouni Viljakainen

joulu

2019

ROIKKA & RIUTTA – Pilkahdus — Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uudet jäsenet 19.12.2019-11.1.2020

PILKAHDUS
– Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien Jäsenten Näyttely
19.12.2019-11.1.2020
Roikka- ja Riutta-galleria

HUOM! Taidekeskus suljettuna 24.-26.12.2019 ja 1.1.2020

Avajaiset 18.12.2019 klo 18.00!

Pilkahdus-näyttely esittelee neljätoista vuonna 2018 Etelä-Karjalan Taiteilijaseuraan valittua uutta jäsentä. Esillä on teoksia monipuolisesti maalauksesta veistoon sekä valokuvasta piirustukseen. Jokaiselta taiteilijalta on esillä yksi teos tai teos-sarja.

Näyttely on löytöretki, jossa kävijä voi näkymättömien lankojen avulla suunnistaa tietään eteenpäin, havahtuen, aavistellen ja tunnustellen. Huomaamattaan voi alkaa muodostaa teospareja, löytäen sisaruksia tai sisarparvia, tarinan alun, käännekohdan sekä lopun. Vastakohtaisesti voi huomata konflikteja sekä riitasointuja. Teokset ovat pilkahduksia tekijöidensä mieliin, ikkunoita maailmoihin, joissa unet kohtaavat todellisuuden ja katse liikkuu ympäröivästä maailmasta kohti sisintä.

Esillä on seuraavien taiteilijoiden teoksia: Tuija Halonen, Pauliina Heiskanen, Kaisu Häkkänen, Ville Ilmaranta, Essi Immonen, Taru Juvakka, Anne Leppänen, Eva Mäkelä, Aki Scharin, Heidi Suikkanen, Reeta Suvanto, Onni Takkinen, Olli Tammi sekä Enni Vekkeli.

-Susa Walve
näyttelyn kuraattori

marras

2019

RIUTTA – Enni Vekkeli — Night Dimensions 21.11-14.12.2019

Enni Vekkelin Night Dimensions avautuu Taidekeskus Idässä 20. marraskuuta. Näyttelyssä on esillä veistoksia sekä animaatio- ja videoteokset.

Näyttelyä voi lähestyä metaforien verkostona. Kirjallisuuden ja erityisesti runouden käsite metafora juontaa muinaiskreikasta ja tarkoittaa siirtoa. Kaksi toisiinsa liittymätöntä sanaa tai kuvaa samaistetaan ja siirrosta, rinnastuksesta, syntyy yhteys. Metaforien rakentaja luotaa asioiden ja esineiden tunnelmaa.Teoksia voi katsoa unen esineinä, löytötavaroina, joiden välille katsoja voi rakentaa metaforisia yhteyksiä.

Animaatioteoksessa Spirit – Mother – Daughter toistuvat kääntymisen, kasvokkainasettumisen ja paljastumisen eleet. Nimi Spirit – Mother – Daughter viittaa ranskalaisen filosofin, Luce Irigarayn ajatuksiin. Irigaray ehdottaa vaihtoehtoista, feminiinistä jumalkuvaa kulttuurissamme vallitsevan maskuliinisen projektion rinnalle. Soitettavien veistosten muotokieli viittaa vedenalaiseen maailmaan. Korallien, verkkojen ja aaltojen lomassa on kuitenkin käsiä. Sotaisista maista paetaan ja matkan päämäärä on rannan sijasta veden pohja. Sekä animaation, että soitettavien veistosten taustalla on pohdintaa eriarvoisuudesta.

Näyttelyn teoksissa toistuvat käden ja verkon teemat. Videoteoksessa Valopyydys verkko on asetettu ikkunan eteen. Verkot nostetaan valoon ja saaliiksi saadaan pimenevä tila.Tilanne on paradoksi; mitä enemmän verkkoa on ikkunan edessä, sitä pimeämmäksi tila muuttuu. Verkko on käyttöesine, jonka tarkoitus on nostaa saalis ylös pinnan alta. Verkko on myös esine, jossa jokaisella kohdalla on yhteys toiseen. Käsi voi verkon tavoin ulottaa pinnan alle. Kädellä voi osoittaa, nimetä sanattomasti. Käsi ja verkko toimivat metaforan tapaan: pimeässä siirrytään solmusta, solmuun, valokohdasta valokohtaan, jättäen väliin linja, joka yhdistää toisilleen ensinäkemältä vieraat, mutta sisäisesti kaltaiset asiat.

Enni Vekkeli (s.1983) on Imatran taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija. Viime aikoina Vekkeli on työskennellyt pääasiassa videon, animaation ja keramiikan parissa. Hän pyrkii poeettiseen ja tiivistettyyn ilmaisuun, sekä asettumaan teoksissaan vuoropuheluun filosofian ja ekologian kanssa. Teoksissa palataan pohtimaan ajan ja aineen luonnetta. Vekkeliä kiehtovat toisaalta primitiiviset keramiikan polttotekniikat, kuin animaation prosessiin kuuluva tilanne, jossa saven massa ja materiaalisuus digitalisoituu aineettomaksi pinnaksi.

Lisätietoja  Enni Vekkeli  +358 44 521 82 62

vekkeli.enni@gmail.com

marras

2019

ROIKKA – Laura Vainikka — Amatöörin observatorio 21.11-14.12.2019

Laura Vainikka

AMATÖÖRIN OBSERVATORIO

21.11.-14.12.2019

Taidekeskus Itä, Roikka-tila

Valtakatu 66

Lappeenranta

Taidekeskus Idän Roikka-tilassa avautuva Amatöörin observatorio-näyttely on installaatio, joka leikittelee etäisyyksien, huonon näkyvyyden ja olemattoman optiikan teemoilla. Näyttely on jatkumoa aiemmin syksyllä 2019 Lahdessa esillä olleelle samannimiselle teoskokonaisuudelle*.

Amatöörin observatorio on galleriatilaan rakentunut eräänlainen kuvitteellinen havaintopaikka. Observatorio keskittyy tarkastelemaan valoa, sen liikettä ja erilaisia olomuotoja. Teokset ovat saaneet innoitusta toisaalta tähtitieteen harrastajien havainnoista, mutta myös vanhoista vaihtoehtoisista havaintoteorioista. Niissä ihmisen näkökyky ja havainnon tapahtuma esitetään tyystin eri valossa kuin mitä nykytiede suosii.

Näyttelyn teokset muodostuvat muun muassa paperille painettuista vedoksista, esineteoksista, noesta ja valosta.

—

Laura Vainikka (s.1979) on pääkaupunkiseudulla asuva kuvataiteilija ja taidegraafikko. Hän käsittelee teoksissaan näköhavainnon ja valon teemoja. Vainikan työskentely sijoittuu painetun taiteen alueelle. Hänen teoksissaan ilmenevät usein kysymykset aineettoman ja aineellisuuden välisistä suhteista sekä näkemisen kompleksisuudesta.

Vainikka on opiskellut mm. Lahden Taideinstituutissa sekä valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Hänen teoksiaan on ollut esillä ympäri Suomen lukuisissa yksityis- sekä yhteisnäyttelyissä. Vainikka on ollut ehdolla Kjell Nupen Memorial grant – palkinnon saajaksi ja mukana kirjoittamassa teosta Siirtämisen ja välittymisen taide, ensimmäistä suomenkielistä julkaisua joka tarkastelee painetun taiteen filosofisia ja taideteoreettisia piirteitä. Vainikan teoksia on muun muassa Porin ja Jyväskylän taidemuseoiden, sekä Valtion taidekokoelmissa.

Työskentelyä ovat tukeneet seuraavat tahot:

Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto

*Yksityisnäyttely 7.-25.8. 2019 Galleria Uusi Kipinä, Lahti.