Näyttelyt

Eero-installaatio kertoo ajankulumisesta ja poislähdöstä.

Näyttelytilassa aika ei tunnu kuluvan.
Olet paikoillasi ja näet pysähtyneen kellon.
Näet ikkunan, jonka takana kevät puhkeaa ja valo liikkuu.
Vierelläsi pienellä pöydällä on silmälasit.

Ikkunan toisella puolella sinua ikävöidään.
Jutellaan ikkunan ja puhelimen kautta, kun emme voi koskettaa tai tavata. Kasvosi ikkunan takana sekoittuvat heijastukseen ulkomaailmasta.

Galleria Riutan tila muuttuu installaatiossa eräänlaiseksi odotushuoneeksi, jossa odotetaan kuolemaa ja jonne ei saa mennä.

Nelli Tanner (1976) on Vantaalla asuva kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti korutaiteen, installaatioiden ja julkisen taiteen parissa. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA) 2003 ja Saimaan
Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK) 2012. Tannerin teoksia on mm. seuraavissa kokoelmissa: CODA museum, Aperdoorn (NL) ja Designmuseo. Nelli Tannerin teokset perustuvat havaintoihin arkisesta toiminnastamme esineiden parissa ja kehoon liittyvistä rituaaleista.

Näyttelyä ja Tannerin työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

AFK on kirjainlyhenne, joka tulee sanonnasta “away from keyboard”. Se kertoo muille, että henkilö ei sillä hetkellä ole näppäimistön ääressä, eikä pysty vastaamaan. AFK on ollut osa internetkulttuuria jo sen alkuajoista lähtien, ja yleisimmin sitä käytetään verkkopeleissä ja chateissa.

Digitaalisissa ympäristöissä voimme olla vapaita fyysisen maailman rajoituksista. Aineettomilta tuntuvien virtuaalimaailmojen ylläpitäminen vaatii kuitenkin valtavat määrät elektroniikkaa, kaapelia ja rakennusmateriaaleja. Virtuaalinen läsnäolo ei jätä jälkiä vain internetiin, vaan myös aineelliseen ympäristöön. Näyttely pohtii millaista  tulevaisuutta kohti haluamme kulkea, ja sen tekemistä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ilkka Wahala (s.1991) asuu ja työskentelee Tampereella. Hänen taiteellinen tuotantonsa painottuu installaatioteoksiin, jotka yhdistelevät digitaalisia ja käsinkosketeltavia elementtejä.

Maalauksia ja dokumentaarinen videoteos Taidekeskus Krimistä

Taidekeskus Idän Galleria Riutassa avautuu Mikko Kallavuon Hohtosinisiipi -niminen näyttely. Esillä on maalauksia, valokuvia ja yksi videoteos. Perinteisemmällä tekniikalla toteutettujen maalausten lisäksi esillä on myös teoksia, joissa maalaamista on yhdistetty puulevylle kaivertamiseen. Lisäksi esillä on tekijän ottamia valokuvia hänen tuhoutuvista seinämaalauksistaan.

Ensi-iltansa saa Kallavuon kuvaama ja leikkaama dokumentaarinen videoteos Viimeinen juhla Krimillä. Teokseen on tallentunut Imatran Taidekeskus Krimin viimeiset hetket, Koti nimeltä Krimi -purkutalonäyttelyn avajaiset, musiikkiesitykset, runonlausunnat ja performanssit. Esiintyjinä Jarmo Kervinen, Lauri Kuosa, JP Lehtinen, Juho Maurinen, Elina Sarvi, Saimi Suikkanen, Onni Takkinen, Enni Vekkeli ja Jouni Viljakainen. 40 minuuttia kestävässä teoksessa avataan myös Krimin talojen varhaisempaa historiaa.

-Videoteokseni kertoo paikalliskulttuurin voimasta. Näyttelyn teoskokonaisuutta toteuttaessani olen pohtinut originaalin merkitystä itselleni. Arvostan sitä, kun teos on ainoa laatuaan, mutta toisaalta minulle sopii myös saman asian toistaminen eri muodoissa. Kun tiedän, että alkuperäinen seinämaalaukseni tuhoutuu rakennuksen mukana, voin esittää seinämaalaukseni valokuvana. Kun tiedän, että Taidekeskus tuhoutuu kaavoitustoimien mukana, voin esittää Taidekeskuksen dokumentaarisena videoteoksena. Videon tekemisessä minulle mieluisin työvaihe on aina ollut leikkaaminen. Pidän siitä, kun voin pysäyttää ajan, leikitellä aikakäsityksillämme, muodostaa ajalle ja tilalle omanlaisensa jatkuvuus. Se tuntuu siltä kuin voisin antaa merkityksellisille asioille ikuisen elämän. En kutsu sitä todellisuudeksi, mutta tuntuu hienolta, kun mielikuvitukseni tuote on yhtä aikaa sekä ajaton että aikaan sidonnainen.

Mikko Kallavuo on Kotkassa syntynyt ja kasvanut. Imatralla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteen edistämiskeskus on tukenut sekä videoteoksen toteuttamista että näyttelyn järjestämistä.

Seppo Alanissi näyttely ”Kun minä alan puhua totuutta, leikatkaa minulta kieli”, on esillä Taidekeskus Idän Riutta tilassa 29.7.-21.8.2021 (avajaiset 28.7.2021)

Näyttely koostuu pääosin tussipiirroksista vuosilta 2020 ja 2021. Piirroksissa keskeisessä osassa ovat käsin piirretyt tekstuurit. Töissä usein katsotaan jonkin objektin tai siinä olevan reiän läpi johonkin, jotakin. Mutta se, mitä katsotaan jää helposti sivuviitteeksi tai teksturoitujen objektien ”väliin”.

Näyttelyn nimi viittaa toisaalta totuuden konseptiin, kuinka se on enemmän ja laajempi kuin vain kokoelma faktoja. Toisaalta se kertoo kyllästymisestä erilaisiin ”totuuden” julistajiin, joita etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana on pursunnut joka puolelta. Tätä vasten katsottuna piirrosten läpikatsottavat objektit voisivatkin toimia allegorioina erilaisille värittyneille ja ideologisille ”totuudentorville”. Toisaalta kyse voi olla vain spekulatiivisesta ideasta, kuinka jokin esine voi olla maaginen ja näyttää todellisuuden tuolle puolen.

Alanissi on valmistunut Saimaan ammattikorkeakoulusta Imatralta vuonna 2014. Tämä on hänen ensimmäinen yksityisnäyttely Lappeenrannassa. Aiemmin hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Helsingissä ja Lahdessa.

It is an interaction between objects and myself: my work is focused on variation and transformation of endless forms by continued use of the same artifact as a basic module. Revealing subtle layers of imperfection through painting, sanding, separating and combining.

The exhibition presents a study of snow: it’s transitory, loose, powdery, wraps objects in its embrace and is filled with human imprints. I moved from the warm tropics to the snowy north where it snows for half a year. Before moving, I had countless imaginations about snow: I thought the texture of snow was as fluffy as feather or marshmallow until I found my car buried in a pile of solid snow. When the winter arrived, my skin forgot about the humid heatwave of summer; when the winter left, I could barely remember the sharpness of the wind blowing on my face. I kept recalling those massive plants in tropical Asia during the last long winter, attempting to remember the heat of my hometown in a hot bath. Part of my tropical nostalgia is also represented in the exhibition: sugar cane and bamboo. I embraced the present moment by creating an abstract replica of snow-covered objects, in case forgetfulness of the snowy and slushy scene emerges when the spring comes.

Bio

Originally from the south of China, Suyu Chen is currently living and working in Rochester, NY after graduation from the MFA program at Rochester Institute of Technology (Rochester, NY). Her works are inspired by her personal experiences of living in different places and relationships of her cultural background. Through repetitive experimental explorations of alternative materials and fine metal practices, her works got unique consequences and forms. Suyu received a BA from Guangzhou Academy of Fine Arts, China, majoring in Decorative Arts and Design in 2015. She also studied at RISD (Providence, RI) and Kunstuniversität Linz (Linz, Austria). Suyu has exhibited her works nationally and internationally.