admin

ROIKKA – Liisa Tarleena Öhman — Lymyillään kun tavataan 19.10.–11.11.2023

ROIKKA – Liisa Tarleena Öhman — Lymyillään kun tavataan 19.10.–11.11.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Liisa Tarleena Öhman: Lymyillään kun tavataan

Lymyillään kun tavataan koostuu keraamisista veistoshahmoista, jotka nojaavat omaan onneensa. Pienet vilpittömät ihmishahmot lohduttavat itseään pussin viimeisillä juustonaksuilla ja koristamalla korvansa kyntteliköin. Ne puristuvat tehokkuusvaatimusten ja self help -hyllyjen väleihin, koettavat onneaan peleissä ja rakkaudessa, liukastelevat toivon ja epätoivon rajalla ja luisuvat pää edellä kohti paniikkiratkaisuita. So Long -teossarjassa sukupuuttoon kuolleet eläinlajit pesivät ihmisten hiuksissa, kietoutuvat raajojen ympärille ja nakertavat reittinsä takaisin elintiloihin, jotka niiltä on viety.

Veistoshahmojen lisäksi näyttelyssä on esillä kirjasinkasti, jonka yli sata pientä keraamista osaa esittävät arkisia aarteita sokeripalasta elokuvalippuun ja tammenterhosta hiustupsuun.

Liisa Tarleena Öhman (s. 1987) on tamperelainen kuvataiteilija. Hänen työskentelynsä pohjana on pyrkimys ymmärtää inhimillisiä tarpeita ja tunteita, kuten häpeää, pelkoa ja unelmia. Siloisuuden sijaan häntä kiinnostavat pienet sopimattomuudet, inhimilliset erehdykset ja lempeän musta huumori.

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Linda Varoma — Normaalikokoinen sydän 19.10.–11.11.2023

RIUTTA – Linda Varoma — Normaalikokoinen sydän 19.10.–11.11.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

“NORMAALIKOKOINEN SYDÄN”

”Isäni menehtyi äkillisesti marraskuussa 2020. Näyttelyn nimi viittaa vanhaan, isäni keuhkojen röntgenkuvien lausuntoon, jossa todetaan hänen sydämensä olevan normaalikokoinen. Termi kiinnitti huomioni ja todensi oman mielikuvani isästä; isä ei ollut erityisen suurisydäminen. Hän oli tavallinen ihminen jonka päätöksentekoa ohjasivat länsimainen moraalikäsitys sekä subjektiiviset intressit, ei niinkään lähimmäisenrakkaus. Hän ei ollut läsnä lapsuudessani ja oli taipuvainen erakkomaisuuteen. Mutta ei hän silti paha ihminen ollut. Elämänsä viimeisinä vuosina hänellä oli suuri osa perheeni ja lasteni elämässä ja koki varmasti lastenlastensa kautta osaltaan paikkaavansa menetettyä aikaa.

Isän asuntoa tyhjentäessä ja hänen tavaroitaan läpikäydessä, olen ottanut talteen paljon hänen henkilökohtaisia tavaroitaan sekä hänestä muistuttavia esineitä. Minun on edelleen vaikea uskoa, että kaikki tämä on totta ja nämä esineet toimivatkin ikäänkuin todisteina itselleni siitä että isää ei enää ole. Mutta vaikka hän ei enää fyysisenä henkilönä voi esiintyä kuvissani, voin silti jatkaa kuvien tekemistä hänestä ja sitä kautta löytää syvempiä merkityksiä myös tästä kokemuksesta.

Näyttely tarkastelee isyyttä kahdesta kulmasta. Yhtäältä isäni äkillistä poismenoa seurannutta hämmennystä esineiden ja tyhjiksi jääneiden tilojen kautta, jotka korostavat hänen etäistä olemusta ja ilmentävät elämän hidasta poistumista. Toisaalta omien lasteni suhdetta hyvin läsnäolevaan isäänsä ja heidän keskinäistä suhdettaan joka on hyvinkin fyysinen.”

Linda Varoma (s.1985) on Loviisassa asuva kuvajournalisti, valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Taiteellisessa työssään hän käsittelee kotiin, perheeseen ja arkiseen elämään liittyviä teemoja ja hän on loputtoman kiinnostunut vanhemmuuden ja taiteilijuuden identiteettien rajapintojen tutkimisesta. Hän on opiskellut valokuvausta Yrkeshögskolan Noviassa 2007-2011 ja valmistunut taiteen maisteriksi Glasgow School of Artista 2014.

basic-form-black
Jokes_logo_2
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Anu Halmesmaa — Toinen luonto – kuolematon 21.9.–14.10.2023

ROIKKA – Anu Halmesmaa — Toinen luonto – kuolematon 21.9.–14.10.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Toinen luonto – kuolematon”
seinäveistoksia

Tämä näyttely jatkaa Toinen luonto näyttelysarjaa. Sarjan ensimmäinen osa ”Toinen luonto – häpeä” on esillä Oulussa Galleria 5; dessä samaan aikaan.

Näyttelysarjan taustaa:

”Lapsuudesta saakka olen kantanut sisälläni kolmea suurta taakkaa, joista tuli pitkäksi aikaa minuuteni määritteleviä osia. Kokemani turvattomuuden tunne lapsena sai minut tuntemaan itsestäni häpeää, pelkoa maailmaa kohtaan ja riittämättömyyden tunnetta.

Uskonto ja vankkumaton vahva ja vääristynyt usko jumalaan on ollut aina läsnä elämässäni. Usko jumalaan, joka rankaisee heti väärästä ajatuksesta, ja tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä – ja lopulta mikään, ei tule riittämään taivaspaikkaan ja ikuiseen elämään.

Onko ainut tie pelosta pois ja itsensä rakastamiseen minun ulkopuolellani, hahmossa, joka tarkkailee minua, ja minä olen tehty hahmon kuvajaiseksi – katsonko peilistä itseäni tai Jumalaa?

Voinko hyväksyä itseni riittämättömänä ihmisenä, joka pelkää, tekee virheitä, häpeää ja on vain inhimillisten tunteiden vyyhti – voinko oppia rakastamaan itseäni itseni vuoksi ilman taivaallista väliintuloa, joka sen minulle mahdollistaa?

Lappeenrannan teoksissani käsittelen pelkoja ja peloista syntyviä tuntemuksia. Pelot sitovat meitä menneeseen ja estävät olemasta juuri sellaisia kuin olemme. Mitä tapahtuu, kun päästää irti peloista, syntyykö uudestaan kuolemattomana.

Käsittelen teoksissa suurinta omaa pelkoani – kuolemaa ja sen mukana tulevaa muutosta. Haluan opetella ymmärtämään sitä ja kohdata sen.

”Raajani hapuilevat kiintopistettä ja kasvavat osaksi ympäröivää luontoa, pysähdyn ja annan itseni sammaloitua. Palaudun osaksi luontoa. Olen kuolematon.”

Uusissa teoksissani on vahvasti läsnä herkkyys ja hauraus. Ne avaavat aistit ja mielestäni ripaus herkkyyttä on olennainen osa kuolemattomuuden reseptiä.

@anuhalmesmaa.art / www.anuhalmesmaa.carbonmade.com


Turun kaupunki tukee näyttelyä

Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Elli Hukka — Metsätiellä 21.9.–14.10.2023

ROIKKA – Elli Hukka — Metsätiellä 21.9.–14.10.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Näyttelyn teosmaailman maanläheinen ilmaisu lainaa muotoja ja ajatuksia metsistä ja merestä. Teokset ottavat tilaa haltuun kasvustomaisilla rakenteilla. Materiaali, kierrätetty puuvillakangas on värjätty erilaisilla luonnosta kerätyillä väriaineilla: kasvien lehdillä, kukilla, puunkuorella ja elintarvikkeiden jämillä, kovetettu mehiläisvahan avulla ja käsin muokattu. Tilaan levittäytyvässä metsän äänimaailmassa voi kuulla kasvua ja hiljaisuutta.

Elli Hukka (s. 1982) on helsinkiläinen korutaiteilija, jonka juuret ovat vahvasti Itä-Suomen metsissä. Hänen taustansa on korumuotoilussa, jota hän opiskeli Lahden Muotoiluinstituutissa ja Aalto-yliopistossa. Ellillä on oma yritys Helsingissä ja yli kymmenen vuoden ajan hän on työskennellyt sekä kultaseppänä että korutaiteen parissa. Hänen työnsä vaihtelee hopea- ja kultakoruista tekstiilikoruihin, veistoksiin, puettaviin teoksiin ja installaatioihin.

Tekstiilin avulla pystyn ilmaisemaan itseäni vapaasti väreillä ja sävyillä, sekä keksimään omia tekniikoita materiaalin kerrokselliseen muotoiluun. Minulle taide on kehittymistä ja yritystä ymmärtää luontoa ja ympärilläni olevia ilmiöitä. Inspiroidun löytämistäni luonnonkappaleista, joista rakennan omia versioita. Pintojen orgaaninen liike ja materiaalin tuntu kiinnostaa minua. Ilmaisen itseäni maanläheisillä muodoilla ja luonnonmuotoisella tunteella.

Olen luonut ammatin itselleni intohimosta käsityön tekemiseen, muotoiluun ja taiteeseen. Käsieni ja ajatusteni yhteentörmäys kasvattavat teoksiani kuin kasvustoa. Inspiroidun materiaaleista ja niiden muokkaamisesta yhä uudelleen. Minulle tekeminen on oppimista ja taide on tekemistä. Kädenjälkeni on samalla sekä skarppia että rönsyilevää – se lähtee aina liikkeelle tekemisen ilosta, tarpeesta ja tarinasta.”

Tekemisessäni on ekologinen ulottuvuus, mikä yltää arkielämän valinnoista teosten työstämiseen niin konkreettisella kuin ajatuksen tasolla. Teemat kietoutuvat metsän juurevuuden pohdinnoista mereen ja huoleen meren elävien ja merien monimuotoisuuden säilymisestä.

Metsän äänimaailman tilaan on luonut Jukka Åkerman.

www.ellihukka.fi

Kordelin_RGB
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA&RIUTTA – Helsingin Paperipaja ry. — Paperista 24.8.–16.9.2023

ROIKKA&RIUTTA – Helsingin Paperipaja ry. — Paperista 24.8.–16.9.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Paperista

Näyttelytila täyttyy usein arkisena pidetystä materiaalista – paperista. Paperi voi olla alusta, väline, lähtökohta tai sisältö. Näyttelyn kuusi taiteilijaa ovat omista lähtökohdistaan, erilaisia reittejä kulkien päätyneet saman materiaalin ja käsitteen äärelle. Heitä kiinnostaa paperin ilmaisuvoima ja sen luonne, miten paperi ajan saatossa hajoaa takaisin osaksi maata. Sen vahvuus ja samaan aikaan sen katoamisen helppous – vaatisi vain pienen kipinän ja teos muuttuisi tuhkaksi.

Näyttelyn teosten yhdistävä tekijä on materiaalin valmistus osana teoksen syntyprosessia. Materiaalin kautta syntyy kannanotto hitauden puolesta – käsintyöstetty materiaali liittyy ajatukseen kiireettömyydestä sekä ajattomuudesta. Näyttely on osa laajempaa projektia, jossa taiteilijat syventävät materiaalista osaamistaan. Keskiössä ovat ekologiset menetelmät sekä tietoisuus nykytaiteesta ja sen virtauksista.

Projektin ideana on muistuttaa, että paperi on edelleen olemassa ja samalla kysyä, mitä se oikeastaan edes on? Katoavaa, palavaa, kuorta, kuitua, pintaa? Mikä paperin merkitys voisi olla, kun moni sen alkuperäisistä käyttötarkoituksista on korvattu digitaalisilla käyttöliittymillä? Näihin kysymyksiin etsimme töissämme uteliaana vastauksia.

Susanna Autiota, Outi Koivistoa, Astri Laitista, Emma Peuraa, Irma Tonteria ja Maria Valkeavuolletta yhdistää rakkaus paperiin sekä heidän perustamansa yhdistys Helsingin Paperipaja ry. Yhdistys ylläpitää Helsingin Koskelassa paperinvalmistuspajaa, jossa tehdään korkeatasoista nykytaidetta perinteisiä kädentaitoja kunnioittaen. Yhdistys järjestää myös paperinvalmistuskursseja. Pajan perustamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja Suomen kulttuurirahasto.

www.paperipaja.com

taike_vaaka_v2
skr_harmaa_cmyk
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
ROIKKA – Annamari Kinnunen — Koti 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Annamari Kinnunen — Koti 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Näyttelyn teokset kietoutuvat Koti-teeman ympärille. Kinnunen pohtii kodin turvallisuuden ja ajan epävarmuuden ristiriitaisuuksia.

Kinnusen taiteellinen työskentely lähtee usein liikkeelle havainnosta. Hän inspiroituu erilaisista pinnoista, muodoista ja tekstuureista. Visuaalinen havainto synnyttää jonkinlaisen ajatusjatkumon, prosessin, joka rakentaa merkitysyhteyksiä ja tulkintoja visuaalisen ilmentymän ympärille. Hänen teoksensa voivat olla joko visuaalisia oivalluksia, havaintoja, tunnetiloja tai kokemuksia jostakin ajasta, paikasta tai ilmiöstä. Viime aikoina keskeisiä teemoja Kinnusen teoksissa ovat olleet suoja, turva ja koti, jotka kaikki tavallaan nivoutuvat toisiinsa. Hän työskentelee monipuolisesti taidegrafiikan, piirustuksen ja installaation parissa. Teokset ovat sarjallisia.

Annamari Kinnunen on savonlinnalainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta sekä kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta. Hän on osallistunut useisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, kuten Forum Box:issa Helsingissä vuonna 2019 ja Gallerie Pleikussa Berliinissä 2016. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä oli vuonna 2021 Taidekeskus Ahjossa Joensuussa. Kinnunen on toiminut Joroisissa vuosina 2017-2022 järjestetyn Ars Kuvansi näyttelyn koordinaattorina sekä kuraattorina vuosina 2017-2018. Oman taiteellisen työskentelynsä lisäksi hän toimii kuvataiteen tuntiopettajana. Kinnunen on Suomen taidegraafikoiden, Ars Novan sekä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran jäsen.

taike_vaaka_v2
Työmaan valot leikittelevät öisin huoneeni seinillä, monotypia kollaasi, 2022
Yksityiskohta teoksesta Säröjä valolle, monotypia, 2022
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Hanna Koikkalainen — Sodasta, rauhasta ja linnuista 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Hanna Koikkalainen — Sodasta, rauhasta ja linnuista 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Äitiydestä,
pesistä,
rauhan kyyhkyistä,
kuolemasta,
sodasta,
turvasta,
maaperästä, jonka puolesta eletään ja jonka puolesta kuollaan.

Näyttely käsittelee elämää, äitiyttä, vanhemmuutta ja turvaa sekä niiden vastakohtia sotaa, kuolemaa, pakoa ja pelkoa. Sotiin ja konfiikteihin liittyy aina kodin jättämisen kokemuksia, jotka ovat ajasta riippumatta samaistuttavia. Näyttelyssä käsitellään aihetta eri tavoin ja eri tekniikoin, vapaasti assosioiden ja symbolien avulla.

Idea kokonaisuuteen tuli heti herättyäni 24.2.2022 aamulla ja kuulin sodan alkaneen. Ensimmäinen ajatukseni oli äidit ja kuinka Ukrainassa kuolee koko ajan jonkun lapsia. Jokainen sotilas ja siviili on jonkun lapsi. Joku on heidät tuskalla synnyttänyt ja rakkaudellaan hoivannut tähän maailmaan selviäviksi. Tappaminen on synnyttämisen vastakohta ja oman lapsen kuolemaa pelkää jokainen äiti.

Sodassa kaikki ovat lopulta häviäjiä. Molemmille puolille jää traumoja, jotka ulottuvat monta sukupolvea eteenpäin. Ukrainan sodan uhreja ovat myös sotilaiden syntymättömät lapset.
Kirjaimellisesti ihmiset sotivat maasta: maaperästä, kivistä, kallioista, mullasta, peltomaasta, hiekkakentistä ja pihapuutarhan mullasta. Maan takaa paljastuu muut arvot: demokratia, vapaus, ihmisoikeudet, uskonto, päätösvalta ja niin edelleen. Myös Suomen maaperästä on sodittu hyvin verisesti. Kaikki paha ei tapahdu aina ulkomailla, ja historia on osoittanut että myös suomalaiset pystyvät tappamaan hyvin raa’alla tavalla. Meissä kaikissa on siihen kyky. Sivistys on sitä, että teemme kaikkemme, ettemme siihen ryhtyisi.

Jatkan aiheen parissa työskentelyä ja toimin yhteistyössä Ukrainasta Suomeen muuttaneiden kanssa. Kerään tarinoita kodin jättämisen tematiikasta. Jos haluaa osallistua projektiin, minuun voi olla yhteydessä.

www.hannakoikkalainen.com 

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

taike_vaaka_v2
Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Jenna ja Sini Kähönen — Kuuluuko, kuulunko? 29.6.–22.7.2023

ROIKKA – Jenna ja Sini Kähönen — Kuuluuko, kuulunko? 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttely on Sini ja Jenna Kähösen uusin näyttelykonsepti. Pohjimmiltaan näyttely tutkii kuulumattomuuden sekä kuulumisen tunteita.

Jenna Kähösen ottaa kantaa KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita.

Kähönen tarjoilee näyttelyyn sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia. KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyssä Jenna Kähönen esittää kankaalle maalaattuja öljy- sekä sekatekniikkateoksia. Maalauksissaan Kähönen hyödyntää usein langan ja pitsin luomia painojälkiä. Pitsin painojäljen käyttö teoksissa luo yhteyksiä tekstiilin kuteiden sekä biologisen materian kudoksellisuuden välille.

Pitsin luomat painojäljet luovat teoksiin monokromaattisia ornamentaalisia pitsikuviota, joita taiteilija hyödyntää figuratiivisen hahmon ihon kuvauksessa. ihon koristeellinen kerros ei tuo hahmolle lämpöä tai turvaa katseilta vaan se muistuttaa verkkoa, joka rajaa hahmon kehon kokonaisuudessaan.

Sini Kähönen käsittelee kuulumattomuuden teemoja hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

KUULUUKO, KUULUNKO? -näyttelyyn tulevassa teossarajassa Sini Kähönen tarjoaa katsojalle pääsyn raamatun paratiisissa esitettyjen houkutusten äärelle. Näyttely nostaa paratiisissa kuvaillun lankeemuksen esille satumaisen kevyissä merkeissä. Näyttelyssä esitettävät teokset ottavat kantaa paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kuka oikeastaan on kenen puolella ja miksi hyvän ja pahan tiedon puun houkutuksia edes tulisi vastustaa? Kähösen teokset koostuvat pääosin kankaalle sekä paperille maalatuista öljy- ja akvarellimaalauksista, joista osaa koristavat kierrätyskeskuksista löydetyt kullatut taulunkehykset.

Jenna Kähönen on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija -Kähönen valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulussa keväällä 2019. Jenna Kähönen ottaa osaa näyttelyyn tutkimalla kuulumisen, kuulumattomuuden sekä riittämättömyyden tunteita. Näyttelyssä Kähönen esittää sarjan figuratiivisia sekatekniikkamaalauksia.

Sini Kähönen on Jyväskylässä toimiva kuvataiteilija. Taiteilijan teokset koostuvat pääosin akvarelli-, öljyvärimaalauksista sekä installaatioista. Taiteellisessa tuotannossaan Kähönen käsittelee kuulumisen sekä kuulumattomuuden tunteita – hyödyntäen kristinuskon nostamia teemoja taivaasta sekä helvetistä. KUULUUKO, KUULUNKO? ottaa kantaa Raamatun paratiisin kertomuksen narratiiviin. -Kenen paikka paratiisi oikein on, ja mikä poissulkee toisen sieltä ikuisiksi ajoiksi?

taike_vaaka_v2
Posted by admin in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Anne Rantakylä — Mangifera indica 29.6.–22.7.2023

RIUTTA – Anne Rantakylä — Mangifera indica 29.6.–22.7.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Näyttelyni Mangifera indica dokumentoi valokuvin Mangifera indica kasvin eli mangon taimen hidasta kasvua kahden kuukauden ajalta ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020. Teoskokonaisuudessa kuvaan ateljeen yksitoikkoista arkea vähäeleisellä tavalla, jossa kasvi ei juuri kasva mutta päivä ja valo vaihtelevat.

Taustani valokuvataiteilijana on piirtämisessä. Opin havainnoimaan valoa piirtämisen kautta tarkkailemalla valon muutoksia kolmiulotteisilla pinnoilla ja sen tulkitsemista kaksiulotteiselle pinnalle, paperille. Valokuvaamisessani on kyse samanlaisesta havaitsemisesta. Valon olemus kiehtoo minua ja se on usein tärkein yksittäinen asia ilmaisussani. Valokuvaan mustavalkoista valokuvaa juuri tästä syystä. Se pelkistää valon olemuksen, jättää jotain salaperäistä todellisuudesta näyttämättä ja minulle se on oma maailmansa, jossa viihdyn.

Toinen Mangifera indica näyttelyn teemoista on aika. Olen keskittynyt viime vuosina taiteellisessa työssäni aikaan liittyviin kysymyksiin. Olen valokuvannut erityisesti geologisia muodostelmia. Aavikkoa, kiviä, kallioita. En osaa selittää miksi aika kiehtoo minua niin kovasti, ehkä se on mysteereistä suurimpia rakkauden lisäksi. Kiinnostukseni aikaan on myös varsin arkinen, vuosittain minulla on lukematon määrä erilaisia paperisia kalentereita, jotka myös säilytän ja joihin palaan. Mangifera indica teoskin on eräänlainen kalenteri. Valokuvan suhde aikaan on monitahoinen. Maisteritutkielmassani kyseenalaistin valokuvataiteen teorian kaanonin siitä, että valokuva olisi pysäytetty kuva ajasta. Perustelin väitettäni sillä, että ajan olemuksesta ei ole filosofiassa tai tieteessä konsensusta ja usein valokuvataiteen teoria käsitellessään aikaa lähtee olettamuksesta, että aika olisi yksinkertaisesti lineaarinen ilmiö, joka näyttäytyy niin kuin me se ihmismielessä ja elämässä koetaan. Siinä olettamuksessa valokuva on pysäytetty kuva ajasta ja menneisyydestä. Minulle valokuva päinvastoin on elävä ikkuna aikaan ja nykyhetkeen.

Näyttelyn pienessä kirjastossa on mukana teoksia, joita luin tehdessäni teoskokonaisuutta. Olen merkannut hiirenkorvilla ja sivumerkeillä minulle tärkeitä kohtia, jotka myös liittyvät teoskokonaisuuden teemoihin ja sen syntyyn.”

Helsingissä asuva ja työskentelevä Anne Rantakylä (s. 1989) valmistui Imatran taidekoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2017 pääaineena valokuvataide ja valokuvataiteen maisteriksi Göteborgin yliopistosta vuonna 2019. Rantakylä on osallistunut aktiivisesti näyttelyihin Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut ruotsalainen Kerstin Lind-Pafumis stiftelse ja näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Elina Priha — FAMILIAR STRANGER III 1.–22.6.2023

RIUTTA – Elina Priha — FAMILIAR STRANGER III 1.–22.6.2023

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen.”
– Tove Jansson: Haru, eräs saari (1996)

Kesällä 2021 vietin kaksi viikkoa yksin pienellä saarella, jolla sijaitsee perheemme kesämökki. Äidin puoleinen sukumme on viettänyt kesiä saarella vuodesta 1972 ja parhaimmat lapsuusmuistoni sijoittuvat sinne. Saarella ollessani mietin paljon sitä, miten aika tuntui liikkuvan eri tahtiin ja miten irralliselta muusta maailmasta tunsin oloni. Mietin suhdettani saareen ja sen muihin asukkeihin; tavallaan saari oli minulle tutuin maailmassa, mutta toisaalta olin vain kesäinen vierailija enkä tiennyt talvisen saaren elämästä mitään. Parin viikon yksinolon aikana lapsuusmuistot, mielikuvitus, nykyhetki ja menneisyys alkoivat kietoutua yhteen mielenkiintoisella tavalla – voisi ehkä sanoa, että ajatteluni ja olemiseni saareutui. Näyttely rakentuu kokoelmasta erilaisia materiaalisia tulkintoja ja teokset ilmentävät sekä kehollisia muistoja että työskentelytekniikoita.”

Vierailu näyttelyssä on kuin piipahdus toisella aikavyöhykkeellä – lyhyt hengähdystauko irrallaan muun maailman rytmistä, vähän niin kuin retki saarelle. Teoksissa materiaalisuus on pääosassa ja tunnelmaltaan ne muistuttavat lapsuuden mielikuvitusleikkejä. Äänimaisemaa hallitsee videoteoksen utuinen sateen kohina, joka sekoittuu kangaspuilla työskentelystä lähteviin kolahduksiin ja natinaan (voiko videoteoskin olla melkein käsin kosketeltava?). Teoksia tekee mieli hipelöidä ja silmä hakeutuu uusien tekstuurien pariin. Naiivit käsinkirjaillut tilkkutyöt ja kuvakudokset sekä pehmeät ryijyt kutsuvat koskettamaan. Keraamisten ja puisten veistosten muodostamat installaatiot kutkuttavat tarkastelemaan lähemmin.

Elina Priha (s. 1987) on Helsingissä asuva ja työskentelevä monialainen taiteilija. Hän on valmistunut Aalto-yliopiston Visual Cultures, Curating & Contemporary Art -koulutusohjelmasta taiteen maisteriksi vuonna 2022. ”Työskentelyni on hyvin prosessilähtöistä, jossa materiaalin ja tekijän intiimi suhde ja vuorovaikutus ovat pääosassa. Tekeminen on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä ja löydettyjä materiaaleja, joten lopputulos on aina jonkin verran ennalta määrittelemätön. Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä jonkinlaisena pehmeän aktivismin ja feminismin muotona: nyky-yhteiskunnassamme hitautta ja huolenpitoa ei juurikaan arvosteta. Teosteni aiheet liikkuvat mielikuvituksen, muistojen ja todellisuuden välimaastossa, jossain tuttuuden ja vierauden väliköissä. Alitajuisesti työskentelyni lähtee pyrkimyksestä ymmärtää – elämää, ympäristöä, maailmaa, itseäni, muita ihmisiä ja olioita; sitä että olemme kaikki sidoksissa toisiimme.”

Familiar Stranger’- kokonaisuus on aiemmin ollut esillä Beta Space Galleryssa Espoossa 2022 ja Studio Mältinrannassa Tampereella 2023.

www.elinapriha.com

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta