Polttamaton maa
Vuonna 1974 Kiinan Xi’anissa maanviljelijät kaivoivat kuoppaa pieneen kummun rinteeseen ja oivalsivat, että tuo maisemaa aina koristanut kumpu ei ollutkaan tyhjä. Kummun sisältä paljastui valtava tila, joka oli kauan sitten täytetty savesta tehdyillä sotilailla, kokonainen armeija. Nyt tiedämme, että tuolloinen keisari halusi saada koko armeijan mukaansa tuonpuoleiseen, ja siksi hän halusi teettää savipatsaiden armeijan. Emme tiedä, missä keisari sielu nyt vaeltaa, mutta vielä tuhansien vuosien jälkeen voimme nähdä tämän tiukkailmeisen saviarmeijan ja miettiä, miten kauan kauan sitten elettiin. Uskottiin ja toivottiin. Rakastettiin ja surtiin.
Voimme kulkea Egyptin muinaisten pyramidien lomassa ja nähdä muinaisten käsien raskaan työn jäljen. Voimme katsoa ruostunutta viikinkimiekkaa ja miettiä, minkälaiset kädet sitä kannattelivat ja minkälaisen maailman puolesta. Voimme katsoa kauan sitten kuolleen kirjailijan kotitaloa ja kuvitella, miten hän on astunut juuri noita portaita ja kenties miettinyt niitä kuolemattomia ajatuksia, jotka yhä tänään koskettavat minua.
Olemassaolomme on ihana valonvälähdys pimeässä universumissa. Koskemme, teemme, luomme asioita, jotka kestävät paljon kauemmin kuin meidän taipaleemme täällä. Ehkä tuhansien vuosien päästä joku katselee ihmetellen jotain, mitä juuri tänään pidän kädessäni. Ehkä hän miettii, mitä tuo ihminen mahtoi miettiä, surra, toivoa, rakastaa. Tietäisipä!
Noora Ahonen on lappeenrantalainen kuvataiteilija, joka työskentelee sekatekniikoilla kuvanveiston ja mediataiteen keinoin. Näyttelyn teokset on valmistettu herkästi hajoavasta polttamattomasta savesta, joka on kerätty imatralaiselta maatilalta. Ahonen pyrkii taiteen avulla sovittamaan ihmisen eri puolia. Olemme osa eläinkuntaa ja samalla olentoja, jotka toteuttavat erittäin pitkäjänteisesti ja yrittävät hallita. Teokset ovat taiteilijan yritystä sovitustyöhön näiden eri puolten välillä.
