Tapio Mömmö

RIUTTA – Reeta Leinonen — Resting Beauty — 12.2.- 7.3.2026

RIUTTA – Reeta Leinonen — Resting Beauty — 12.2.- 7.3.2026

Reeta Leinonen

Resting Beauty

 

Reeta Leinosen näyttely Resting Beauty rakentuu värikylläisistä maalauksista, joissa ihmiset makaavat, lepäävät ja viipyvät olemassaolossa. Teokset suuntaavat katseen arkeen – hetkiin, jotka usein ohitetaan merkityksettöminä, mutta jotka muodostavat elämän perustan. Leinonen tarkastelee levon ja pysähtymisen tiloja maailmassa, jossa arvo määrittyy yhä useammin tehokkuuden ja suoritusten kautta.

Näyttelyssä lepäävät erityisesti naiset. Leinonen jatkaa 1800-luvun taiteen perinnettä, jossa loikoilevien naisten kuvaaminen oli osa taiteellista murrosta. Siinä missä aiemmin naisten passiivisuus kytkeytyi eroottisiin mielikuviin, Resting Beauty nostaa levon itsessään merkitykselliseksi ja arvokkaaksi aiheeksi. Lepo näyttäytyy yhä ristiriitaisena tilana: se nähdään usein palkintona, joka täytyy ansaita, ja laiskuus moraalisena heikkoutena.

Leinosen maailmassa ihminen ei ole viallinen passiivisuutensa tai keskeneräisyytensä vuoksi. Hän saa olla paikallaan, tylsistynyt, rauhassa. Näyttelyn värikkäät maalaukset tekevät näkyväksi tavallisen elämän hyvyydet – istumisen, makaamisen ja arkiset hetket. Teoksissa yhdistyvät popkulttuurista ja katutaiteesta ammentavat vaikutteet sekä huumori, joka kutsuu katsojaa suhtautumaan arkeen hyväksyvämmin ja ehkä hieman hitaammin.

Resting Beauty on vastalause jatkuvalle vaatimukselle olla enemmän. Se ehdottaa, että kauneus ei synny vain liikkeessä ja toiminnassa, vaan myös pysähtymisessä ja epätäydellisyydessä.

Reeta Leinonen (s. 1991, Keuruu) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänet tunnetaan värikkäistä öljyvärimaalauksistaan, joissa hän kuvaa arkea lennokkaasti ja humoristisesti. Leinosen teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, muun muassa Turun Taidehallissa, Villa Suruttomassa ja Galleria 4kuudessa. Hänet on valittu Gumbostrandin kuukauden nuoreksi taiteilijaksi vuodelle 2027.

Reeta Leinonen, Pretty in pink, 48x48, akryyli ja öljy kankaalle, 2025
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Heli Valkama — Joku suunnitteli kasvattavansa jotain — 12.2.- 7.3.2026

ROIKKA – Heli Valkama — Joku suunnitteli kasvattavansa jotain — 12.2.- 7.3.2026

Heli Valkama

Joku suunnitteli kasvattavansa jotain

 

 

Joku suunnitteli kasvattavansa jotain kutsuu havainnoimaan tilaa, sen ominaisuuksia ja tilaan rakentuneiden elementtien välistä vuorovaikutusta. Taidegrafiikan vedokset, työskentelymateriaalit ja löytöesineet kumpuavat kaksi- ja kolmiulotteisuuden, toiston ja ajan myötä syntyneen kuluman välille kaartuvaksi installaatioksi Galleria Roikkaan. Näyttelyn nimi on monialainen työskentelytapa ja näyttelysarja, mikä kätkee sisäänsä kysymyksiä. Minimalistiset kuva-aihe, materiaalien runsaus ja väreilevä keltainen väri ovat Heli Valkaman tapa pohtia ja kutsua pohtimaan. Onko tyhjää tilaa olemassakaan? Onko digitaalinen tila oma vai yhteinen? Mihin esine heitetään kun se heitetään pois? Ketkä päättävät, miten yhteistä tilaa ja resursseja käytetään, entä miksi?

 

Heli Valkama on kuvataiteilija-muusikko, joka asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Tilankäytön, maankäytön ja vuorovaikutuksellisuuden teemat ovat ohjanneet hänen monialaista työskentelyään LAB-ammattikorkeakoulusta valmistumisesta saakka. Näyttelysarja Joku suunnitteli kasvattavansa jotain on nähty Taidetila Terrassa Kankaanpäässä kesällä 2025 ja Galleria Pihatossa Lappeenrannassa talvella 2024 ennen Taidekeskus Itään rakentumistaan.

 

helivalkama.weebly.com
IG: helcatgoat

Pysty_muokattu_1
Heli Valkama
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA & RIUTTA – Sami Sänpäkkilä — Rituaali sateenkaarelle — 15.1.-7.2.2026

ROIKKA & RIUTTA – Sami Sänpäkkilä — Rituaali sateenkaarelle — 15.1.-7.2.2026

Tervetuloa Sami Sänpäkkilän valokuvanäyttelyyn “Rituaali sateenkaarelle” Taidekeskus Itään. Avajaiset pidetään 14.1.2026 klo 17–19 ja näyttely on auki 7.2.2026 asti.

Sami Sänpäkkilän näyttely Rituaali sateenkaarelle on monialainen kokonaisuus, joka yhdistää valokuvia, pronssiveistoksia, tila- ja videoinstallaatiota. Näyttely tutkii yhteiskunnan katoavia perinteitä ja rituaaleja sekä esittää uusia, kuvitteellisia tapoja luoda yhteenkuuluvuutta ilman ulkopuolisia instituutioita.

Näyttelyn videoinstallaatio kuvittaa neljän esiteinin elämää, jotka kotiväkivallan vuoksi ovat jääneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Heidän elämänsä muuttuu, kun he kohtaavat maalla asuvan wiccan, joka opettaa heille rituaalien kautta kyseenalaistamaan väkivaltaa ja patriarkaattia. Teos toimii allegoriana taiteen ja mielikuvituksen parantavasta voimasta ja muistuttaa luovuuden merkityksestä kulttuurissa.

Näyttelyssä esillä olevat valokuvateokset yhdistävät maagisen realismin ja arjen. Kuvissa mystiset ja arkiset elementit sulautuvat yhteen, tähtishoppailijan käsissä loistava tähti supermarketin käytävällä tai juhannusyön valoilmiöt. Näiden hetkien kautta Sänpäkkilä luo visuaalisen maailman, joka haastaa katsojan pohtimaan pyhyyttä, arkea ja niiden välisiä yhteyksiä.

Näyttelyssä olevat pronssiveistokset toimivat konkreettisina ja symbolisina oppaina, jotka johdattavat katsojaa teoksesta toiseen. Installaatioiden kukka-asetelmat lisäävät pyhyyden tuntua ja kutsuvat syvempään vuoropuheluun näyttelyn teemoista.

Sami Sänpäkkilä on toiminut monialaisesti kuvataiteen, elokuvan ja musiikin parissa 90-luvulta lähtien ja hänen teoksiaan on ollut esillä museoissa ja gallerioissa ympäri maailmaa New Yorkista Tokioon. Sänpäkkilän audiovisuaalinen maailma on harras, herkkä, humaani ja humoristinen. Hän on pyörittänyt Fonal records levy-yhtiötä vuodesta 1995. Sänpäkkilä on kuvannut ja leikannut Jussi-ehdokas elokuvan Samurai Rauni Reposaarelainen ja ohjannut The Goodiepal Equation -dokumentin. Sänpäkkilän teoksia löytyy sekä Kiasman että Tampereen taidemuseon kokoelmista.

www.samisanpakkila.com

 

 

Unissakävelijä ja juhannusyön tähti - Gicleé-vedos kehystettynä - 60x78cm - 2021
Unissakävelijä ja juhannusyön tähti - Gicleé-vedos kehystettynä - 60x78cm - 2021
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA – Anni-Sofia Knuuttila — Pihapiiri — 16.10.- 8.11.2025

RIUTTA – Anni-Sofia Knuuttila — Pihapiiri — 16.10.- 8.11.2025

Pihapiiri”

ANNI-SOFIA KNUUTTILA

 

Anni-Sofia Knuuttilan yksityisnäyttely käsittelee ihmisen roolia suhteessa lähiympäristöönsä ja luontoon puupiirroksen, kierrättämisen ja installaation keinoin. Näyttelyssä on esillä pääasiassa paperista, puupiirroksista ja puusta koostuvia tilaan installoituja teoksia.

Pihapiirissä seisoo talo, jonka seinät on kyhätty yhteen ommelluista papereista. Se muistuttaa puun eri olomuodoista, sen elävästä rungosta, kaadetusta raaka-aineesta, jalostetusta paperista ja lopulta kierrätyksen keinoin uudelleen syntyneestä materiaalista, joka antaa hataran suojan ulkomaailmaa vastaan. Taloa reunustaa maisema, josta metsä on hakattu pois ja jäljellä vain muutama runko. Pihapiirin rujous herättää kysymään mikä on ihmisen rooli suhteessa luontoon ja mitä seurauksia toiminnallamme on. Jonkin asian poissaolo paljastuu usein vasta silloin, kun se on lopullisesti kadonnut. Emme aina huomaa, mitä kaikkea olemme ottaneet itsestäänselvyytenä, ennen kuin edessämme on hiljainen ja tyhjä tila, joka kertoo toimistamme enemmän kuin mikään sanoilla rakennettu selitys.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Sini Henttu — Drained — 16.10.- 8.11.2025

ROIKKA – Sini Henttu — Drained — 16.10.- 8.11.2025

Sini Henttu

Drained



Valun kauas itsestäni. Valun pois luotasi. Valun valumistani, kunnes maa nielaisee lammikkoni. Ympäristö takertuu raajoihini pysäyttäen ruumiini. Olen rajaton. Tahmea pinnoistani, tahmealla pinnallasi.

Jos ruumis solahtaa sosiokulttuurisiin normeihin kitkatta, ympäristö tuntuu mukavalta. Mukavuuden tunne syntyy ruumiin ja tilan sopivuudesta. Tällöin normit eivät näyttäydy vaan pysyttelevät piilossa. Epämukavuus on merkki siitä, että jotkin tilat toimivat joidenkin ruumiiden jatkeena paremmin kuin toisten.1 Joskus erilaisten materiaalien herättämät epämukavuuden tuntemukset voivatkin sisältää tietoa erilaisista normatiivisista olettamuksista. Ruumis muistaa, miten se sijaitsee maailmassa2: jos ruumis tuntee suhteessa ympäristöönsä jatkuvaa hankausta, kerääntyy hankaus ruumiiseen kitkaisena muistijälkenä.

Drained -näyttely pohtii videoteoksin ja installaatioin ruumiillisuutta uusliberaalissa ajassa, jossa yhteiskunta omistautuu yhä enemmän liikkuvuudelle, virtaamisen ylistämiselle ja rytmin kiihdyttämiselle. Ihmisinä olemme jatkuvasti kosketuksissa erilaisiin materiaaleihin, niin inhimillisiin kuin ei-inhimillisiin, niin elollisiin kuin elottomiinkin. Monimateriaalisuudesta huolimatta yhteyden kokemus voi kadota suhteessa itseen, toisiin ja ympäristöön. Näyttely tarkastelee sekä tätä yhteyden moninaista katkeamista hyperkiihtyvässä ajassa, että tarvetta yhteyteen.

Sini Henttu on Helsinkiläinen mediataiteilija, jonka työskentelyä ohjaavat kysymykset normaalin käsitteestä, mekanisoidusta ruumiillisuudesta, vieraantumisen kokemuksesta ja maailmassa olemisen tahmeudesta. Neuroqueerinä taiteilijana hän pohtii teoksissaan arkiseksi koettuja kapitalistis-sosiaalistettuja ja normatiivisia ruumiillisia toimintoja, tapoja ja eleitä videoiden, esineiden sekä teknologioiden avulla. Henttu sekoittaa teoksissaan usein inhimillistä kaipuuta ei-inhimillisiin materiaaleihin. Henttu on valmistunut Aalto-yliopistosta (2022) ja Kuvataideakatemiasta (2025), sekä osallistunut näyttelyihin muun muassa Galleria Huudossa (2024), Design museolla (2024) ja Vapaan Taiteen Tilassa (2023).

Hentun taiteellista työskentelyä tukee Koneen Säätiö (2024–2026).

1 Sara Ahmed, Tunteiden kulttuuripolitiikka (2018), 198.

2 Juhani Pallasmaa, Ihon silmät: arkkitehtuuri ja aistit (2016), 11.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
ROIKKA – Raija Eklund — Pienet jäähyväiset — 18.9.-11.10.2025

ROIKKA – Raija Eklund — Pienet jäähyväiset — 18.9.-11.10.2025

Raija Eklund
Pienet jäähyväiset
 
Näyttely Pienet jäähyväiset on Raija Eklundin viimeinen yksityisnäyttely ja samalla taiteilijan 70 – vuotisjuhlanäyttely.
Galleria Roikassa on esillä maalauksia vuosilta 2006 – 2025 valikoidusti galleriatilan ehdoilla. Saimaan rantavedet ovat olleet maalausten lähtökohta ja innoittaja. Vesi elementtinä on alati muuttuva ja kiehtova kohde.”Sielut” ja muut elementit (kristallikruunumaiset, pitsiset jne.) maalausten pinnalla liittivät ne toiseen maailmaan, siihen näkymättömään tai siihen, joka on vain muisto tai ajatus tai vain ajatuksissa. Jossain vaiheessa aallot, heijastus tai ympäristö itsessään tuntuivat riitävän, kun kaislat, muut vesikasvit tai oksat tulivat mukaan kompositioon. Saimaa ja vesi vetää puoleensa, antaa voimaa, hellii ja hoivaa, mieli tyyntyy ja ajatus kirkastuu, keho virkistyy, puhdistuu. Elämän vesi.
 
Graafikko Tarja Heilimo toimii näyttelyssä kuratointi- ja ripustusapuna.
Raija Eklund, Se on jossain, öljyvärimaalaus, 101 x 80 cm, 2025, valokuvannut Tommi Kähärä
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Kimi Pakarinen — KUVA(T)ON? — 18.9.-11.10.2025

RIUTTA – Kimi Pakarinen — KUVA(T)ON? — 18.9.-11.10.2025

Kimi Pakarinen

KUVA(T)ON?

Työssäni öljymaalin fyysisyys on jatkuvassa vuoropuhelussa värin aineettoman, visuaalis-emotionaalisen vaikutuksen kanssa. Työskentelen intuitiivisesti ja maalausteni syntyyn vaikuttavat monenlaiset impulssit henkilökohtaisesta elämästäni, häilyvistä muistoista, nykyhetkestä, ympäröivästä jatkuvasti muuttuvasta todellisuudesta ja maalaustaiteen historiasta. Maalatessa assosiaatiot tulevat ja menevät, väljähtyvät, vaihtuvat toisiin ja sekoittuvat keskenään antaen työlleni suuntaa. Maalauksen kehittyessä – ottaessa vallan – ”aiheet” väistyvät taustalle tai kuluvat kokonaan pois. Jäljelle jää merkintä, josta tunnistan itseni. Identifioin maalaukset nimillä, jotka liittyvät maalaamisen aikana työhuoneella kimpoilleisiin ajatuksiin ja assosiaatioihin.”

Kimi Pakarinen (s. 1963) on helsinkiläinen taidemaalari. Hän opiskeli 1980-luvulla Vapaassa Taidekoulussa, jossa hän on myös toiminut maalauksen opettajana. Hän on järjestänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1993, viimeisimmän niistä keväällä Galleria Halmetojassa Helsingissä. Aiemmin hänen teoksiaan on ollut esillä Lappeenrannassa Taidemaalariliiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä Lappeenrannan taidemuseossa 2019.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Kimi Pakarinen, Hedelmä, öljyväri kankaalle, 41 x 41 cm, 2023
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA – Maria Nuutinen — Arjen Helmiä II — 21.8.-13.9.2025

RIUTTA – Maria Nuutinen — Arjen Helmiä II — 21.8.-13.9.2025

Maria Nuutinen
Arjen Helmiä II

21.8. – 13.9.2025


Korutaiteilijan käsittelyssä arkiset esineet saavat uusia merkityksiä Lappeenrantalaisen korutaiteilijan Maria Nuutisen Arjen helmiä näyttely II on esillä Taidekeskus Idässä 21.8. – 13.9.2025. Nuutinen yhdistää teoksissaan arkisia esineitä ja koristautumiseen liittyviä elementtejä kuten helmiä ja tekokynsiä. Hänen käsittelyssään arjesta tutut esineet saavat uusia merkityksiä ja käyttötarkoituksia, käsittelyn kohteena ovat olleet mm. tiski-, lattia ja kuurausharjat, puhelin, hammasproteesit ja taikinakaulin. Näyttelyn ensimmäinen versio on ollut esillä Kuopiossa Galleria Ars Liberassa kevättalvella 2025.


Nuutisen työprosessit lähtevät liikkeelle usein arjen havainnoista ja ristiriidoista. Inspiraatiota on antanut esimerkiksi pesuohjeena hienopesu ja mainoslause Hohtavaa puhtautta. Tiskiharja on käynyt hiustenpidennyksessä ja lattiaharjan harjakset on korvattu helminauhan pätkillä. Arjen helmet näyttelyn teosten aiheena on ihminen, joka yrittää luovia luovasti arjen haasteiden keskellä turvattomuutta, riittämättömyyden tunteita ja ulkonäköpaineita kokien. Arkea kuvataan usein harmaana, tylsänä ja stressaavana tai sitten päinvastoin kiiltokuvamaisena ja siivottuina sosiaalisen median kuvina. Nuutisen teoksissa on jotakin molemmista maailmoista, ruma kohtaa kauneuden hieman oudolla tavalla.


Maria Nuutinen asuu ja työskentelee synnyinkaupungissaan Lappeenrannassa. Kädentaitoja ja valokuvausta teoksissaan hyödyntävä taiteilija kertoo aloittavansa työprosessin usein valmistamalla syntyneen idean pohjalta esineen tai korun, jonka hän kuvaa mallin kanssa. Joskus esinettä ei tarvitse edes valmistaa, riittää kun jo olemassa olevaa esinettä käyttää luovasti. Valokuva ilmentää taiteilijan ajatuksia ja päätyy yhdessä esineen kanssa osaksi installaatiota. Vaikka korut kiinnostavat, Nuutinen kertoo olevansa kiinnostuneempi tarkastelemaan koristautumista arkisemmasta perspektiivistä. Nuutisella on takanaan opintoja sekä muotoilun, että kuvataiteen alalta ja hän on valtakunnallisesti toimivan Korutaideyhdsitys ry:n perustajajäsen.

Nuutisen taiteellista työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Maria Nuutinen, The Sound Of Silence, lankapuhelin helminauhalla, 2025, Kuva Maria Nuutinen
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA – Jussi Nykänen — RANGAT II — 21.8.-13.9.2025

ROIKKA – Jussi Nykänen — RANGAT II — 21.8.-13.9.2025

Jussi Nykänen
RANGAT II

21.8.-13.9.2025

Taidekeskus Idässä on 21.8.-13.9. esillä kuvataiteilija Jussi Nykäsen näyttely
Rangat II. Näyttely on
osa kaksiosaista näyttelysarjaa, jonka ensimmäinen osa
on ollut esillä Galleria Ars Liberassa
Kuopiossa vuonna 2024. Teoskokonaisuus
käsittää sarjan löytö- ja kierrätysmateriaaleista
koostettuja veistoksia sekä mustepiirroksia. Näyttelyn avajaisia vietetään keskiviikkona 20.8. klo.17-

19, tervetuloa!

Vuonna 2022 löysin melontaretkelläni Suur-Saimaan Kaito-saaren rannalta kauniisti kuivuneen

kalanruodon, jonka poimin mukaani. Myöhemmin työhuoneellani päätin toteuttaa mukaelman

samasta ruodosta huomattavasti suuremmassa koossa. Satunnainen löytö poiki lopulta kokonaisen

veistossarjan, ”Rangat”. Teossarja juhlistaa luonnon kiertokulkua; se tuo ilmi elämänkaaren

rujoimmaksi mielletyn vaiheen, hajoamistilan, kauneuden ja estetiikan. Teokset muistuttavat myös

yhteydestä meidän ja toislajisten välllä. Kun luiden päältä riisutaan liha, olemme monien muiden

elollisten kanssa hätkähdyttävän samanlaisia.

Selkäranka on kiitollinen aihe myös vapaalle assosioinnille; se on kuin haaroittuva puu, joka

kannattelee kehoa, tai kalevalaisen runouden maailmanpylväs, sammas, joka niin ikään pitää

kaikkeutta koossa. Itselleni ratkaiseva syy aihevalintaan on kuitenkin ollut nuorimman veljeni

vaikea skolioosileikkaus vuonna 2010. Selkäranka-teemaisia teoksiani voikin tarkastella kaiken

muun ohella myös veljeni ja hänen toipumisensa attribuutteina.

Jussi Nykänen (s.1985) on pieksämäkeläissyntyinen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee

Lappeenrannassa. Kuvataiteilijaksi hän on valmistunut vuonna 2010 Saimaan

ammattikorkeakoulusta, ja kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna

2021. Nykänen suosii työssään piirrostaiteen, taidegrafiikan ja kuvanveiston menetelmiä. Hänen

taiteensa ominaispiirteitä ovat löytömateriaalien käyttö ja perinnetiedon yhdistäminen ekologisiin

teemoihin.
 
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto.
Jussi Nykänen, Aarre, readymade ja spray, 33cm*11cm*3cm, 2024
Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Roikka
RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

RIUTTA – Dariusz Wojdyga, Caroline Bach — Rivers Downfall 29.5.-19.6.2025

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

 

Dariusz Wojdyga, Caroline Bach

Rivers Downfall
 

 

“Rivers Downfall” is the second iteration of an evolving international collaboration between
jewellery artists Dariusz Wojdyga (Norway) and Caroline Bach (France). The first edition of this
project debuted in 2023 at A-Galeria in Tallinn, Estonia, presenting a modest yet deeply evocative
preview of what has now developed into a full-scale exhibition. This iteration dives further into a
shared commitment: to raise ecological awareness and engage audiences with urgent conversations
about freshwater ecosystems, using the language of contemporary jewellery art.

This collaborative project is rooted in a convergence of friendship, shared concerns, and aligned
artistic values. Caroline and Dariusz met while studying at the Gerrit Rietveld Academie in the
Netherlands, after completing formal training in their respective home countries—Caroline at ESA
Duperré in Paris and Dariusz at Oslo National Academy of the Arts. As emerging artists, they are
part of a new wave of creators responding directly to the environmental crisis, exploring how art
can act not only as an expression of concern but also as a catalyst for change.

In “River Downfall,” Dariusz and Caroline use the craft of jewellery—often intimate, symbolic, and
materially sensitive—as a vessel for environmental storytelling. The exhibition focuses on rivers as
carriers of both life and loss, narrating how these vital freshwater systems are shaped, damaged, and
transformed by human activity. The artists investigate the materiality of pollution, the consequences
of negligence, and the ecological scars left behind. Through their work, they attempt to restore
visibility to what has too long been hidden beneath the surface.
The exhibition concentrates on three rivers, each bearing witness to a specific ecological disaster:
– Akerselva, in Oslo, Norway, where Dariusz lives and works;
– La Dore, in central France, where Caroline grew up;
– The Rijn (Rhine), flowing through the Netherlands, where Caroline now resides;
These rivers have suffered through toxic chemical spills, hormonal disruptions caused by
pharmaceutical waste, and industrial poisoning. Each represents not just a geographical reference
but a case study of environmental degradation. Dariusz and Caroline treat these rivers not as
abstract symbols, but as living systems with histories, personalities, and vulnerabilities.

Caroline’s series “Wild Water” has evolved since 2017, with each piece advocating for a distinct
aquatic ecosystem. For “Rivers Downfall,” she deepens her exploration by focusing on La Dore and
the Rijn. La Dore suffered a silent catastrophe when pharmaceutical pollution caused irreversible
hormonal changes in fish, rendering entire populations infertile and effectively extinct. In the Rijn,
a chemical factory accident in the 1970s marked one of Western Europe’s first widely
acknowledged ecological disasters, leaving a permanent stain on the collective environmental
consciousness. Caroline crafts intricate, multifaceted pieces that trace the pathways of these rivers,
using materials and colour gradients to reflect the progressive loss of purity at each point of
pollution. Her works are both topographic and narrative—each bend of silver or shard of coloured
glass reveals another chapter in the river’s decline.

Dariusz’s contribution centers around Akerselva, a river no longer than 10 kilometres that threads
through the heart of Oslo. Despite its size, Akerselva has played a vital role in the city’s
development—ecologically and culturally. In 2011, a chlorine spill devastated the river’s aquatic
life. Although salmon returned by 2015, remnants of urban neglect—shopping carts, plastic waste,
rusting metal—still populate the riverbanks. Dariusz collects these discarded fragments and
transforms them into jewellery pieces. By embedding pollution into objects of beauty, he subverts
the expectations of ornamentation and forces the viewer to confront the realities of environmental
disregard. His practice avoids external energy usage wherever possible, aligning his artistic
methodology with his ecological convictions.

Both artists place sustainable practice at the core of their work. Caroline draws on her background
in ecosystem activism—passed down from her family—to guide material choices and design
strategies. Dariusz limits his reliance on material choice and sourcing, demonstrating how artistic
innovation can coexist with environmental responsibility. Together, they embrace a process that is at
once critical, poetic, and deeply personal.

Rivers, as the artists observe, are more than natural features or utilitarian water sources. They are
living archives, shaped over millennia, carved through rock and soil, winding their way from
mountaintops to oceans. They collect our history—our industry, our waste, our carelessness—and
reflect it back at us. But rivers also offer hope. They regenerate when given the chance. Life returns
if pollution recedes. In this spirit, “River Downfall” is not just an indictment but an invitation—to
listen, to care, and to act.

With jewellery as the medium, this exhibition challenges conventional ideas about scale, value, and
visibility. Jewellery objects become messengers of vast ecological narratives. Through the poetic
power of crafted materials, Wojdyga and Bach make the unseen visible and the forgotten
unforgettable. “Rivers Downfall” is a call to remember our rivers—not just as waterways, but as
lifelines—and to rethink how much we depend on them.

Posted by Tapio Mömmö in Näyttelyt, Riutta