Riutta

RIUTTA  – Ilona Romunen — Utopia 22.10.-14.11.2020

RIUTTA – Ilona Romunen — Utopia 22.10.-14.11.2020

Ilona Romunen

Ilona Romunen – Utopia
22.10.-14.11.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Rakennamme itsemme maailmaan.
Etsimme suojaa. Tarhaamme.
Eristämme.

Kesyyntynyt maailma on utopia.
Milloin utopia on dystopiaa?

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA  – Jussi Nykänen — Nahanluoja 24.9-17.10.2020

RIUTTA – Jussi Nykänen — Nahanluoja 24.9-17.10.2020

Jussi Nykänen – Nahanluoja
24.9.-17.10.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

MUODONMUUTOKSIA RIUTASSA Taidekeskus Idän Galleria Riutassa on 24.9.-17.10.2020 esillä kuvataiteilija Jussi Nykäsen näyttely Nahanluoja. Teoskokonaisuus sisältää sarjan puettavia veistoksia ja mustepiirroksia. Lisäksi galleriassa voi kuulla taiteilijan Saimaalla taltioimaa äänitaideteosta. Teoskokonaisuus on osa Nykäsen kuvataiteen maisterin opinnäytetyötä. Näyttelyn avajaisia vietetään keskiviikkona 23.9 klo. 18-20, tervetuloa! Näyttelyyn esille tulevien veistosten materiaalit Nykänen on kerännyt kävelyretkiensä ohessa rannoilta, jättömailta ja hakkuuaukeilta Saimaalta ja Helsingistä. Purkujätteet, metallinpalat ja muut löytöesineet ovat järjestyneet Nykäsen työhuoneella uudelleen kuoriksi, naamioiksi, hanskoiksi ja muiksi asusteiksi. Veistosten yleisilme on arkaainen, mutta materiaaliensa kautta ne kommentoivat tämän päivän kulutuskulttuuria. Näyttelyyn esille tulevat piirrokset Nykänen on tehnyt musteella, tusseilla ja lyijykynin. Kuva-aiheet havainnollistavat väljästi esillä olevien veistosten käyttöä. Näyttelyn äänimaisemana on Nykäsen Pihlajavedellä taltioima äänitaideteos Panihida. Teos rakentuu luonnonäänien keskellä improvisoidusta kanteleensoitosta. Taiteen kautta Nykänen on pyrkinyt korostamaan niin ihmisen ja luonnon erottamattomuutta kuin myös kulttuurisen diversiteetin merkitystä. Taiteilija käsittelee teoksissaan muodonmuutosta. Lahoavien ja ruostuvien materiaalien kantaminen rinnastuu shamanistiseen ja posthumanistiseen metamorfoosiin. Merkittävä inspiraation lähde Nykäselle on ollut yhteistyö Venäjällä elävien suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen kanssa. Taiteilija ammentaa hiipuvasta uralilaisesta kulttuuriperinnöstä aineksia visioonsa jälkifossiilisesta tulevaisuudesta. Lisätiedot: Jussi Nykänen 0443030441 jnykanen.taide@gmail.com Näyttelyä ovat tukeneet Paulon Säätiö ja Taiteen Edistämiskeskus.
Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA  – Wiebke Pandikow — By the sea 27.8-19.9.2020

RIUTTA – Wiebke Pandikow — By the sea 27.8-19.9.2020

Wiebke Pandikow – By The Sea
27.8.-19.9.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

By the Sea –näyttelyssä korutaidetta kierrätetyistä muovipusseista

Wiebke Pandikow on työskennellyt muovipussien kanssa vuodesta 2014 ja on kehittänyt menetelmän tuottaa silitysraudan ja juotoskolvin avulla korutaidetta käytetyistä muovipusseista. Teokset ovat käsityötä ja niiden teko perustuu perinteisen käsityön omaisiin periaatteisiin kuten tarkkuuten ja kärsivällisyyteen.

Maailmassa jossa muovi on samalla korvamaton mutta arvoton ja – ymmärrettävistä syistä – jopa vihattu, näyttely tutkii tätä materiaalia korun ja taiteen näkökulmasta ja kyseenalaistaa arvokkuuden määritelmän. Jopa käytetyt muovipussit voivat muuttaa arvokkaaksi sen ajan, taidon ja kärsivällisyyden kautta, joiden avulla siitä on tuotettu jotain muuta, jotain uutta.

Teokset piilottavat visuaalisen kauneuden taakse materiaalin, jolla voi olla hyvinkin painava ekologinen lasti. Perimmiltään ne puhuvat hylätyn materiaalin mahdollisuudesta muuttua jostain arvomattomasta joksikin arvokkaaksi.

Seinillä olevat valokuvat näyttävät eri teokset mallien päällä Lauttasaaren kauniissa kalliomaisemissa. Jo vuonna 2016 Taiken avulla toteutuneissa kuvauksissa valokuvaaja Mikko Joona on antanut muotoa Pandikowin visioille uljaasta kansasta, joka elää rannoilla ja käyttä merestä poimittuja muovipusseja arvokkaana korumateriaalina.

By the Sea – jewelry from recycled plastic bags

Wiebke Pandikow has worked with plastic bags since 2014 and has developed a technique to turn used plastic bags into jewelry art with the help of a clothes iron and a soldering iron. This process happens by hand from start to finish, thus being very much grounded in the diligence and patience of traditional craftwork.

In a world where plastic is at the same time invaluable yet worthless and – understandably – even detested, this exhibition re-evaluates the material in the context of jewelry and art while questioning the meaning of preciousness. Even plastic bags can become precious through the time, skill and patience invested in turning into them something different, something new.

The exhibits hide behind their beauty a material that can carry a heavy ecological weight. Ultimately, they speak of the possibilities of a discarded material, a chance to become something precious from something worthless.

The images on the walls show different pieces worn by models on the beautiful rock shore of Lauttasaari island. In a photoshoot realised already in 2016 with the help of Taike Arts Promotion Centre Finland, photographer Mikko Joona has given shape to Pandikow’s vision. They show a proud tribe of people living on a sea shore, using discarded plastic bags picked from the sea as a precious jewelry material.

 

Wiebke Pandikow

contact@wpandikow.com
040 81 27 966
wpandikow.com
Instagram: @wpandikow

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA & RIUTTA  – TRR-420 — Välimatka 4.-27.6.2020

ROIKKA & RIUTTA – TRR-420 — Välimatka 4.-27.6.2020

TRR-420 – Välimatka
12.3.-4.4.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

19.-20.6.2020 suljettu.

Taidekeskus Idässä avautuu kesäkuussa TRR-420 ryhmän Välimatka -näyttely, joka täyttää sekä Roikan että Riutan.

Ryhmä koostuu kolmesta kuvataiteilijasta: Tapio Haapala Espoosta, sekä kuopiolainen taiteilijapariskunta Reijo Kärkkäinen ja Riikka Viinikanoja. Ryhmä on järjestänyt yhteisnäyttelyitä vuodesta 2004 lähtien. Ryhmän nimi on rekisterikilven ulkoasua mukaileva kokonaisuus, jossa kirjaimet tulevat jäsenten nimikirjaimista sekä asuinpaikkakuntien välistä kilometrimäärää kuvaavasta luvusta.
 
Taiteilijaryhmää yhdistävänä teemana on ollut välimatkoihin liittyvien kysymysten pohtiminen. Tutkiva ja utelias asenne taiteen tekemiseen yhdistettynä vuosien varrella karttuneeseen ammattitaitoon tuottaa monisävyisiä kokonaisuuksia, jossa tekijöiden teokset pääsevät dialogiin keskenään.
 
Koronatilanteesta johtuen Taidekeskus Idässä ei toistaiseksi järjestetä näyttelyn avajaisia, mutta näyttely on avoinna 4.6. – 27.6.2020
ti-pe klo 11-17
la klo 11-14
 
19.-20.6.2020 suljettu.
 

Lämpimästi tervetuloa Itään!

 

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA  – Dongyi Wu — ”Where is the abandoned salmon strip?” 12.3.2020-4.4.2020

RIUTTA – Dongyi Wu — ”Where is the abandoned salmon strip?” 12.3.2020-4.4.2020

Dongyi Wu – ”Where is the abandoned salmon strip?”
12.3.-4.4.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset / Opening 11.3. klo 18-20!

Artist Statement for ”Where is the abandoned salmon strip?”
Dongyi Wu

”Where is the abandoned salmon strip?” exhibit my series works that created between 2017 and 2020.
The inspiration for this series comes from the first three chapters of a famous Japanese Novel No Longer Human. This is a novel that narrated in the first person, which many believe the book to have been the writer’s will. The first three chapters of No Longer Human are told in the form of notebooks left by one Ōba Yōzō. The story chronicles the miserable and despairing life stories of Ōba from his early childhood to his late twenties. It seems to be his personal character that causes his tragedy: he was scared of those ”normal people” who surround him who actually live in egoism, which makes him feel early impossible to understand. In this case, he became a troubled man incapable of revealing his true self to others, and who, instead, maintains a facade of hollow jocularity to try to survive in the society that made him feel scared. However, by the end of the final chapter, an interesting sentence was mentioned by the landlady who knew Ōba: ”the Yōzō we knew was so easy-going and amusing, and if only he hadn’t drunk—no, even though he did drink—he was a good boy, an angel.” Coincidentally, I also find his sensitive, pure, and wise soul that was hidden by his struggling and despairing statement. These make me ask if the tragedy happened only because of the personality of Ōba Yōzō? I image his lively soul as a fresh salmon strip, which is very similar to the well-decorated salmon strips that we have in an expensive restaurant, but is now abandoned at a gross and dirty corner. Many people pass by, but no one is trying to pay attention to it. However, people might say it is just a particular case. But have you, others, or I ever abandoned part of us to obtain the stuff we desire? Have you, others, or I played a role to be the passerby who ignores the existence of the salmon strip? This is the motivation for me to create the series of works. I hope it could remind us of the things abandoned by us might be pure and precious. When living like ”normal people” who are getting egoistic can satisfy us, it might be the point that we should stop and find the stuff that abandoned by us.

In the series of works, I created three typical scenes in our lives: park, beach, and street view, which all usually have a great number of visitors. According to the scenes that were created, the series can be further divided into three groups, which are ”grass, rocks and garden,” ”sand, toys and beach,” and ”sewer, trash, and street.” (The works titled ”No Longer Human” are the older works finished in 2017). Salmon strips represent the young man’s soul or the precious parts that abandoned by people. There are lots of passersby around park, beach, and streets, but none of them notice the salmon they have been ignored. Salmon strips lay on the ground silently. They may turn bad as time goes by. The only things companies with them are stones, abandoned toys, sewers, and trash. It is worth mentioning that I have created an upward perspective for my works. Through showing the upward angle, I want to present the view of salmon strips: stones, toys, or trash that closed to them look even larger than people; and the photos of sky and passersby showing the only thing they can watch when they are abandoned on the ground. Also, there are lots of photos arranged on ”sand, toys, and beach” in a reverse way. The photos with reversed sea and sky also present the perspective from salmon strips, which were lying on the beach and watching the sea and sky for a long time.

My works span across wearable art, sculpture, fashion art, and conceptual installation. As an artist, exploring and recording types of emotions is always essential for my art. I believe that emotions are one of the important driving powers that provide people with real motivation for their behavior. Observing the different types of emotions through my experiences, literary works, and some research on psychology, I find that I am especially interested in the emotions that express the delicate and intensive feelings but also mostly hidden or ignored by people. I liken myself as a storyteller to narrate those life scenes seem to be trivial and common, but it actually can express strong, intensive, and genuine emotions.

I was born and raised in China. I hold my Bachelor’s degree at the Beijing Institute of Fashion Technology in China and my master’s degree at Rochester Institute of Technology in the United States. I am currently living and working in San Antonio, TX, United States of America.

I have my works shown worldwide, including three solo shows in different areas of United States, and group shows such as Schmuck 2018 in Munich, Germany; XII Florence Biennale in Italy; Beijing International Jewelry Exhibition in China. I was one of the winners for Preziosa Young in Italy in 2020, finalists for the Lydon Emerging Artist Program (LEAP) in the United States in 2019, and finalists for the ENJOIA’T 2017 Contemporary Jewellery Award in Spain in 2017. I was chosen to speak at the 48th annual Society of North American Goldsmiths conference in Chicago as an Early Career Artist in 2019. My artworks also have been featured in many publications, such as New Brooches by Estrada, Nicolas; Autor Magazine #5 and #6; Chinese Contemporary Jewelry Design by Bifei Cao, available in September 2020.

Dongyi Wu

www.dongyiwu.com

 

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA  – Viivi Kiiskinen & Anni-Sofia Knuuttila — Kude 13.2.2020-7.3.2020

RIUTTA – Viivi Kiiskinen & Anni-Sofia Knuuttila — Kude 13.2.2020-7.3.2020

Viivi Kiiskinen & Anni-Sofia Knuuttila – Kude

13.2.-7.3.2020
Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Avajaiset 12.2. klo 18-20!

Imatralaislähtöiset kuvataiteilijat Kiiskinen ja Knuuttila tuovat Taidekeskus Itään värikkään tekstiiliveistoksista koostuvan kokonaisuuden, jonka teokset ovat syntyneet taiteilijoiden vuorovaikutuksessa ja toisistaan inspiroituen. Kude-näyttelyssä taiteilijat tutkivat tekstiilien mahdollisuuksia taiteen ilmaisukeinona. Tekstiilillä työskentelyssä toistolla on suuri rooli teoksien synnyssä ja se ilmenee sekä varsinaisessa kuteessa, väreissä ja muodossa että kierrätysmateriaalien käyttönä. Tekstiiliveistoksissa perinne kohtaa modernin ja pehmeät materiaalit kovan rungon.

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
RIUTTA  – Jouni Viljakainen — BLINK 16.1.2020-8.1.2020

RIUTTA – Jouni Viljakainen — BLINK 16.1.2020-8.1.2020

”Tämän näyttelyn työt ovat noin viiden viimeisen vuoden ajalta. Olen surkea dokumentoimaan tekemisiäni enkä pysty mitenkään muistamaan teosten valmistumisvuosia.  Teemallisesti näyttelyni käsitteleekin juuri Aikaa ja Muistia. Olen koettanut luonnostella jonkinlaisen visuaalisen tapahtumaketjun, joka ei kylläkään etene kovin kronologisesti.

Minulle Aika alkoi konkretisoitumaan vasta 43-vuotiaana, kun tulin isäksi. Tähän asti olin onnistunut sompailemaan elämäni vailla mitään säännöllisyyttä tai rutiineja. Kello ja kalenteri ovat pirullisia keksintöjä. Mielen aika huitelee ihan eri tahtiin kuin tuo vakuuttava mekaaninen laite keittiön seinällä. Kokatessa en suostu ottamaan aikaa- mielummin haistelen, maistelen, tunnustelen, …

Lasten tuomiset ja viemiset on rutiinivajakille TUSKAA. Jokainen aamu on yhtä vaikea; milloin täytyy ruveta pukemaan että on päiväkodilla tasan yhdeksältä. Sunnuntaiyönä ajoin reitin ja yritin katsoa kellosta kauanko siihen menee, mutta unohdin lähtöajan. Päätin sitten hetken mielijohteesta kokeilla montako kierrosta liikenneympyrässä ehtii viidessä minuutissa. Olin ajanut 17 kierrosta kun jossain vilahti sinivalkoinen pakettiauto.

En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa ja se harmittaa kovasti. Rapautuva muistini viskoo mielikuvia kovin epäkeskosti.  Onneksi näitä kuvia on tullut touhuttua yli 30 vuotta-niiden kautta saan jonkinlaisen kontaktin menneeseen itseeni.  Omia tuotoksia tarkastellessa saatan muistaa kaikenlaisia triviaaleja yksityiskohtia, tapahtumia, tunnelmia, ideoita jotka ovat vaikuttaneet teoksen syntyyn.

Miten todellisia muistot ovat, onkin toinen kysymys. Tallennanko stillejä vai livekuvaa ja miten aivot käsittelevät silmien välittämän informaation.
Noissa liikenneympyröissä kanttaillessa tulee ihmeteltyä onko todellisuus ohi vilahtelevissa mainosvaloissa vai noissa vihreyttä hehkuvissa digitaalinumeroissa”

Imatralla 5. 1. 2020
Jouni Viljakainen

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA & RIUTTA  – Pilkahdus — Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uudet jäsenet 19.12.2019-11.1.2020

ROIKKA & RIUTTA – Pilkahdus — Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uudet jäsenet 19.12.2019-11.1.2020

PILKAHDUS
– Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran uusien Jäsenten Näyttely
19.12.2019-11.1.2020
Roikka- ja Riutta-galleria

HUOM! Taidekeskus suljettuna 24.-26.12.2019 ja 1.1.2020

Avajaiset 18.12.2019 klo 18.00!

Pilkahdus-näyttely esittelee neljätoista vuonna 2018 Etelä-Karjalan Taiteilijaseuraan valittua uutta jäsentä. Esillä on teoksia monipuolisesti maalauksesta veistoon sekä valokuvasta piirustukseen. Jokaiselta taiteilijalta on esillä yksi teos tai teos-sarja.

Näyttely on löytöretki, jossa kävijä voi näkymättömien lankojen avulla suunnistaa tietään eteenpäin, havahtuen, aavistellen ja tunnustellen. Huomaamattaan voi alkaa muodostaa teospareja, löytäen sisaruksia tai sisarparvia, tarinan alun, käännekohdan sekä lopun. Vastakohtaisesti voi huomata konflikteja sekä riitasointuja. Teokset ovat pilkahduksia tekijöidensä mieliin, ikkunoita maailmoihin, joissa unet kohtaavat todellisuuden ja katse liikkuu ympäröivästä maailmasta kohti sisintä.

Esillä on seuraavien taiteilijoiden teoksia: Tuija Halonen, Pauliina Heiskanen, Kaisu Häkkänen, Ville Ilmaranta, Essi Immonen, Taru Juvakka, Anne Leppänen, Eva Mäkelä, Aki Scharin, Heidi Suikkanen, Reeta Suvanto, Onni Takkinen, Olli Tammi sekä Enni Vekkeli.

-Susa Walve
näyttelyn kuraattori

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta, Roikka
RIUTTA  – Enni Vekkeli — Night Dimensions 21.11-14.12.2019

RIUTTA – Enni Vekkeli — Night Dimensions 21.11-14.12.2019

Enni Vekkelin Night Dimensions avautuu Taidekeskus Idässä 20. marraskuuta. Näyttelyssä on esillä veistoksia sekä animaatio- ja videoteokset.

Näyttelyä voi lähestyä metaforien verkostona. Kirjallisuuden ja erityisesti runouden käsite metafora juontaa muinaiskreikasta ja tarkoittaa siirtoa. Kaksi toisiinsa liittymätöntä sanaa tai kuvaa samaistetaan ja siirrosta, rinnastuksesta, syntyy yhteys. Metaforien rakentaja luotaa asioiden ja esineiden tunnelmaa.Teoksia voi katsoa unen esineinä, löytötavaroina, joiden välille katsoja voi rakentaa metaforisia yhteyksiä.

Animaatioteoksessa Spirit – Mother – Daughter toistuvat kääntymisen, kasvokkainasettumisen ja paljastumisen eleet. Nimi Spirit – Mother – Daughter viittaa ranskalaisen filosofin, Luce Irigarayn ajatuksiin. Irigaray ehdottaa vaihtoehtoista, feminiinistä jumalkuvaa kulttuurissamme vallitsevan maskuliinisen projektion rinnalle. Soitettavien veistosten muotokieli viittaa vedenalaiseen maailmaan. Korallien, verkkojen ja aaltojen lomassa on kuitenkin käsiä. Sotaisista maista paetaan ja matkan päämäärä on rannan sijasta veden pohja. Sekä animaation, että soitettavien veistosten taustalla on pohdintaa eriarvoisuudesta.

 

 

Näyttelyn teoksissa toistuvat käden ja verkon teemat. Videoteoksessa Valopyydys verkko on asetettu ikkunan eteen. Verkot nostetaan valoon ja saaliiksi saadaan pimenevä tila.Tilanne on paradoksi; mitä enemmän verkkoa on ikkunan edessä, sitä pimeämmäksi tila muuttuu. Verkko on käyttöesine, jonka tarkoitus on nostaa saalis ylös pinnan alta. Verkko on myös esine, jossa jokaisella kohdalla on yhteys toiseen. Käsi voi verkon tavoin ulottaa pinnan alle. Kädellä voi osoittaa, nimetä sanattomasti. Käsi ja verkko toimivat metaforan tapaan: pimeässä siirrytään solmusta, solmuun, valokohdasta valokohtaan, jättäen väliin linja, joka yhdistää toisilleen ensinäkemältä vieraat, mutta sisäisesti kaltaiset asiat.

 

Enni Vekkeli (s.1983) on Imatran taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija. Viime aikoina Vekkeli on työskennellyt pääasiassa videon, animaation ja keramiikan parissa. Hän pyrkii poeettiseen ja tiivistettyyn ilmaisuun, sekä asettumaan teoksissaan vuoropuheluun filosofian ja ekologian kanssa. Teoksissa palataan pohtimaan ajan ja aineen luonnetta. Vekkeliä kiehtovat toisaalta primitiiviset keramiikan polttotekniikat, kuin animaation prosessiin kuuluva tilanne, jossa saven massa ja materiaalisuus digitalisoituu aineettomaksi pinnaksi.

 

 

 

Lisätietoja 
Enni Vekkeli
 +358 44 521 82 62

vekkeli.enni@gmail.com

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta
ROIKKA  – Kaisu Häkkänen — Metsän ääri 24.10-16.11.2019

ROIKKA – Kaisu Häkkänen — Metsän ääri 24.10-16.11.2019

METSÄN ÄÄRI
Kaisu Häkkänen
Taidekeskus Itä 24.10.-16.11.2019

”Suhteemme luontoon ja metsään on kulkenut häiriöttömästä yhteiselosta ja muinaisuskosta viljelyskulttuuriin ja ihmisen ylivaltaan. Luonto ja eläimet nähdään raakaaineena, välineenä ja elämystehtaana, jotka ovat olemassa vain ihmistä varten. Luontosuhteen katkeaminen on osasyy ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Luonnonystävinäkin valikoimme luonnosta helposti vain henkeäsalpaavimmat näköalapaikat ja kansallispuistot – kuluttaen ne nopeasti  loppuun. Hakeudumme retkibloggareiden suosimiin elämyskohteisiin ja vietämme aikaa luonnossa jonottaen ja kompastellen edellä kulkevan kantapäille. Matkustamme maailman äärin ilman, että olisimme koskaan kunnolla koskettaneet puuta omassa pihassamme.

Luonnolla on meille kuitenkin kerrottavaa muillakin kuin visuaalisesti häikäisevillä ominaisuuksilla. Maisemallisen julistuksen lisäksi luonnolla on myös hiljainen ja vaatimaton, mutta esteettisesti mykistävä ääni.

Uutiskuva Mount Everestille jonottavista vuorikiipeilijöistä oli niin hämmentävä, että aloin
miettiä omaa toimintaani. Minäkin olen matkustanut eksoottisen materiaalin perässä ja
kuvannut samoja kohteita kuin lukemattomat muutkin taiteilijat. Halusin yrittää tehdä toisin.
Sarjan Metsän ääri tavoitteena oli löytää kuvamateriaali niin läheltä kuin mahdollista ja
olen kuvannut omaa lähimetsääni hakkuuaukkojen reunassa Ruokolahdella.

Käytän kuvaamisen neulanreikäkameraa, jolla kuvattaessa valotusaika on aina pitkä. Tavallisella kameralla valottaminen tapahtuu sekunnin sadasosissa, neulanreikäkameralla valotetaan minuuteista tunteihin. Pitkästä valotusajasta johtuen neulanreikäkamera esittää eräänlaisen optisen tiedostamattoman, koska pitkä valotusaika tuo näkymän esiin sellaisella tavalla tapahtumattomana, jota ihmisen oma aikakäsitys ei hahmota. Kuviin tulee häivähdys metsässä piilevistä voimista ja sen ikiaikaisesta olemassaolosta. Luonto on ollut olemassa jo kauan ennen meitä ja toivottavasti vielä kauan meidän jälkeemme.

Käsittelen kuvat luonnonvahaseoksella. Vaha on ekologinen suoja ja tavanomaisen pohjustuksen ja kehystämisen sijasta siitä tulee mielenkiintoinen osa teosta, ja samalla käytetyn materiaalin määrä vähenee.

Työskentelyäni on tukenut Koneen Säätiö.”

Posted by admin in Näyttelyt, Riutta